Syntyvyys http://erkkilaukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134577/all Fri, 28 Sep 2018 15:49:33 +0300 fi Vauvan päivän kunniaksi 1000 euron vauvaraha http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261715-vauvan-paivan-kunniaksi-1000-euron-vauvaraha <p>Vauvan päivää vietetään joka vuosi syyskuun viimeisenä perjantaina. Tänäkin vuonna sitä juhlitaan aivan liian pienen vauvaikäluokan kanssa. Syntyvyys on jatkanut laskuaan seitsemäntenä vuonna peräkkäin. Vuonna 2017 syntyi maassamme vain 50&nbsp;321 lasta, mikä on matalin luku koko 2000-luvulla. Tämä vuosi ei ole tuomassa käännettä parempaan, sillä alkuvuoden ennakkotietojen mukaan olemme lähes pari tuhatta vauvaa jäljessä viime vuotta. Ikärakenteemme jatkaa vinoutumistaan. Tämän päivän nuoret aikuiset ovat näillä näkymin tulevaisuuden suuria ikäluokkia, jotka kamppailevat huoltosuhteen heikkenemisen ja eläkejärjestelmien kestävyyden kanssa, ellei suuntamme muutu.</p><p>&nbsp;</p><p>Syitä alhaiseen syntyvyyteen on monia. Perheiden perustamista lykätään vuosi vuodelta yhä pidemmälle. Merkittäviä syitä alhaiseen syntyvyyteen ovat taloudelliset huolet ja työelämän kuormittavuus. Asenneilmapiiri Suomessa ei myöskään kannusta perheen perustamiseen. Mielikuva lapsiperheen arjesta on negatiivinen. Sen ajatellaan sisältävän jatkuvaa väsymystä, riitelyä, kuskaamista ja &rdquo;oman elämän&rdquo; päättymistä. Kun lasten hankintaa lykätään yhä myöhäisemmäksi, lapsettomuus nousee monilla ongelmaksi. Joku valitsee lapsettomuuden myös vapaaehtoisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Olisi yksioikoista vaatia yksin tätä hallitusta tilille heikosta syntyvyydestä, mutta monet istuvan hallituksen toimet eivät ole ainakaan parantaneet tilannetta. Lapsiperheiden palveluiden heikentäminen, etuuksien leikkaaminen ja verotuksen lapsivähennyksen poisto eivät kannusta perheitä saamaan lisää lapsia.</p><p>&nbsp;</p><p>Syntyvyyden lisääminen edellyttää useita toimenpiteitä ja nykyistä lapsimyönteisempää yhteiskuntaa, mikä merkitsee mm. perhetukien korotuksia sekä perheen ja opiskelun tai työn parempaa yhteensovittamista. Tarvitsemme myös parempaa työllisyyspolitiikkaa, pysyviä työsuhteita ja vanhemmuuden kustannusten tasaisempaa jakautumista työnantajien kesken. Perhevapaiden tulee joustaa perheen tarpeiden mukaan, ja päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa eri hoitomuotoja tulisi tukea tasaisemmin. Tilastojen mukaan yli puolet lapsista on tai tulee olemaan vähintään kolmilapsisesta perheestä. Syntyvyyden kasvattamisessa tarvitsemme siksi myös suuremmat perheet paremmin huomioivaa perhepolitiikkaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Perheiden kukkarossa tuntuvana konkreettisena tukena vauvaperheille Kristillisdemokraatit päättivät osana omaa vaihtoehtobudjettiaan esittää ensi vuoden talousarvioon 1000 eron vauvarahaa.&nbsp; Kertaluonteinen 1000 euron vauvaraha ensimmäisen lapsilisän yhteydessä helpottaisi lapsiperheiden vauva-arkea. Monesti juuri vauvavaiheessa tarvitaan uusia hankintoja ja tukipalveluja.</p><p>&nbsp;</p><p>Ylimääräinen vauvaraha lähettäisi samalla vahvan yhteiskunnallisen signaalinen siitä, että lapset ovat tervetulleita ja toivottuja. Kaikille perheille maksettava vauvaraha lisää myös alueellista yhdenvertaisuutta. Tällä hetkellä vain jotkut heikon syntyvyyden kunnat maksavat ylimääräisen vauvarahan tai vastaavan tuen kunnan alueella asuville perheille.</p><p>&nbsp;</p><p>Väestöliitto on kiinnittänyt huomiota myös nuorten miesten syrjäytymiseen ja syrjäytymiseen myös perheellisyydestä. Syrjäytymisellä on merkittävä vaikutus syntyneiden lasten määrään ja siihen, että yhä useampi mies jää kokonaan ilman lapsia.&nbsp; Jo 35 prosenttia vain perusasteen suorittaneista 40&minus;45-vuotiaista miehistä on lapsettomia ja 20&minus;29-vuotiaista miehistä melkein 87 prosenttia on vailla lasta. Miesten syrjäytymisen ehkäisyllä voidaan vaikuttaa myös syntyvyyteen.</p><p>Me suomalaiset haaveilemme suuremmasta lapsimäärästä kuin todellisuudessa saamme. Pyritään yhteiskunnassa tekemään perhepolitiikkaa, joka mahdollistaisi yhä useamman haaveiden toteutumisen.</p> Vauvan päivää vietetään joka vuosi syyskuun viimeisenä perjantaina. Tänäkin vuonna sitä juhlitaan aivan liian pienen vauvaikäluokan kanssa. Syntyvyys on jatkanut laskuaan seitsemäntenä vuonna peräkkäin. Vuonna 2017 syntyi maassamme vain 50 321 lasta, mikä on matalin luku koko 2000-luvulla. Tämä vuosi ei ole tuomassa käännettä parempaan, sillä alkuvuoden ennakkotietojen mukaan olemme lähes pari tuhatta vauvaa jäljessä viime vuotta. Ikärakenteemme jatkaa vinoutumistaan. Tämän päivän nuoret aikuiset ovat näillä näkymin tulevaisuuden suuria ikäluokkia, jotka kamppailevat huoltosuhteen heikkenemisen ja eläkejärjestelmien kestävyyden kanssa, ellei suuntamme muutu.

 

Syitä alhaiseen syntyvyyteen on monia. Perheiden perustamista lykätään vuosi vuodelta yhä pidemmälle. Merkittäviä syitä alhaiseen syntyvyyteen ovat taloudelliset huolet ja työelämän kuormittavuus. Asenneilmapiiri Suomessa ei myöskään kannusta perheen perustamiseen. Mielikuva lapsiperheen arjesta on negatiivinen. Sen ajatellaan sisältävän jatkuvaa väsymystä, riitelyä, kuskaamista ja ”oman elämän” päättymistä. Kun lasten hankintaa lykätään yhä myöhäisemmäksi, lapsettomuus nousee monilla ongelmaksi. Joku valitsee lapsettomuuden myös vapaaehtoisesti.

 

Olisi yksioikoista vaatia yksin tätä hallitusta tilille heikosta syntyvyydestä, mutta monet istuvan hallituksen toimet eivät ole ainakaan parantaneet tilannetta. Lapsiperheiden palveluiden heikentäminen, etuuksien leikkaaminen ja verotuksen lapsivähennyksen poisto eivät kannusta perheitä saamaan lisää lapsia.

 

Syntyvyyden lisääminen edellyttää useita toimenpiteitä ja nykyistä lapsimyönteisempää yhteiskuntaa, mikä merkitsee mm. perhetukien korotuksia sekä perheen ja opiskelun tai työn parempaa yhteensovittamista. Tarvitsemme myös parempaa työllisyyspolitiikkaa, pysyviä työsuhteita ja vanhemmuuden kustannusten tasaisempaa jakautumista työnantajien kesken. Perhevapaiden tulee joustaa perheen tarpeiden mukaan, ja päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa eri hoitomuotoja tulisi tukea tasaisemmin. Tilastojen mukaan yli puolet lapsista on tai tulee olemaan vähintään kolmilapsisesta perheestä. Syntyvyyden kasvattamisessa tarvitsemme siksi myös suuremmat perheet paremmin huomioivaa perhepolitiikkaa.

 

Perheiden kukkarossa tuntuvana konkreettisena tukena vauvaperheille Kristillisdemokraatit päättivät osana omaa vaihtoehtobudjettiaan esittää ensi vuoden talousarvioon 1000 eron vauvarahaa.  Kertaluonteinen 1000 euron vauvaraha ensimmäisen lapsilisän yhteydessä helpottaisi lapsiperheiden vauva-arkea. Monesti juuri vauvavaiheessa tarvitaan uusia hankintoja ja tukipalveluja.

 

Ylimääräinen vauvaraha lähettäisi samalla vahvan yhteiskunnallisen signaalinen siitä, että lapset ovat tervetulleita ja toivottuja. Kaikille perheille maksettava vauvaraha lisää myös alueellista yhdenvertaisuutta. Tällä hetkellä vain jotkut heikon syntyvyyden kunnat maksavat ylimääräisen vauvarahan tai vastaavan tuen kunnan alueella asuville perheille.

 

Väestöliitto on kiinnittänyt huomiota myös nuorten miesten syrjäytymiseen ja syrjäytymiseen myös perheellisyydestä. Syrjäytymisellä on merkittävä vaikutus syntyneiden lasten määrään ja siihen, että yhä useampi mies jää kokonaan ilman lapsia.  Jo 35 prosenttia vain perusasteen suorittaneista 40−45-vuotiaista miehistä on lapsettomia ja 20−29-vuotiaista miehistä melkein 87 prosenttia on vailla lasta. Miesten syrjäytymisen ehkäisyllä voidaan vaikuttaa myös syntyvyyteen.

Me suomalaiset haaveilemme suuremmasta lapsimäärästä kuin todellisuudessa saamme. Pyritään yhteiskunnassa tekemään perhepolitiikkaa, joka mahdollistaisi yhä useamman haaveiden toteutumisen.

]]>
19 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261715-vauvan-paivan-kunniaksi-1000-euron-vauvaraha#comments Kotimaa Perhepolitiikka Syntyvyys Vauvan päivä Vauvaraha Fri, 28 Sep 2018 12:49:33 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261715-vauvan-paivan-kunniaksi-1000-euron-vauvaraha
Kiinan väestöpolitiikka on kiitoksen arvoinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258781-kiinan-vaestopolitiikka-on-kiitoksen-arvoinen <p>Jälkiviisas voi olla kuka hyvänsä, mutta olla viisas etukäteen on vaikeampaa. Päätöksentekijöille jälkiviisaiden esittämä arvostelu on arkipäivää, mutta kiinalaisten väestöpolitiikassa nähtiin hyvin tulevaisuuteen.</p><p><em><a href="http://Suurin vaikutus väestöpolitiikalla on 1950- ja 1960-luvuilla syntyneiden suurten ikäluokkien ero myöhempiin. Vuosina 1949–1978 kiinalaisten määrä kasvoi 542 miljoonasta 963 miljoonaan[3].">Suurin vaikutus väestöpolitiikalla on 1950- ja 1960-luvuilla syntyneiden suurten ikäluokkien ero myöhempiin. Vuosina 1949&ndash;1978 kiinalaisten määrä kasvoi 542 miljoonasta 963 miljoonaan.</a></em></p><p>Väestön lisääntyminen lähes kaksinkertaiseksi kolmessakymmenessä vuodessa herätti Kiinan päättäjät radikaaleihin toimiin. Vuonna 1979 astui voimaan yhden lapsen laki, joka ensisijaisesti salli vain yhden lapsen perhettä kohden. Aivan yksioikoinen ei laki ollut, vaan lapsia voi&nbsp; hankkia kaksikin esimerkiksi silloin jos ensimmäinen lapsi oli tyttö. Vuonna 2015 on lakia edelleen höllennetty, ja tavoitteena on mitä ilmeisimmin ikärakenteen pitäminen terveenä tulevaisuudessa.</p><p>Edelläoleva ei ole sitä minkä perusteella Kiinan väestöpolitiikkaa pitäisi ensisijaisesti kiittää. Valtion taholta yksityiskohtaisesti ohjattu ihmisten elämä on kulttuurillemme vierasta. Meillä raha ratkaisee, ja sillä keinolla on myös perhepolitiikkaamme hoidettu. Kiinalaiset ansaitsevat kiitoksen väestöräjähdyksen pysäyttämisestä, vaikka otteet ovatkin olleet inhimillisesti katsottuna kovia.</p><p>Arveluiden varaan jää se, että kuinka paljon kiinalaisia olisi tullut tai ainakin ollut pyrkimässä elintasopakolaisina kaikkialle maailmaan, jos lisääntyminen olisi jatkunut vapaana. Syntyvyyden säännöstely kiinalaisittain on ollut palvelus ympäristölle ja koko muulle maailmalle. Ennen muuta se on ollut palvelus kiinalaisille itselleen, koska he pystyvät nyt vaurastumaan kun ylikansoittumisen ongelmat eivät ole taakkana.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhden_lapsen_politiikka">https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhden_lapsen_politiikka</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jälkiviisas voi olla kuka hyvänsä, mutta olla viisas etukäteen on vaikeampaa. Päätöksentekijöille jälkiviisaiden esittämä arvostelu on arkipäivää, mutta kiinalaisten väestöpolitiikassa nähtiin hyvin tulevaisuuteen.

Suurin vaikutus väestöpolitiikalla on 1950- ja 1960-luvuilla syntyneiden suurten ikäluokkien ero myöhempiin. Vuosina 1949–1978 kiinalaisten määrä kasvoi 542 miljoonasta 963 miljoonaan.

Väestön lisääntyminen lähes kaksinkertaiseksi kolmessakymmenessä vuodessa herätti Kiinan päättäjät radikaaleihin toimiin. Vuonna 1979 astui voimaan yhden lapsen laki, joka ensisijaisesti salli vain yhden lapsen perhettä kohden. Aivan yksioikoinen ei laki ollut, vaan lapsia voi  hankkia kaksikin esimerkiksi silloin jos ensimmäinen lapsi oli tyttö. Vuonna 2015 on lakia edelleen höllennetty, ja tavoitteena on mitä ilmeisimmin ikärakenteen pitäminen terveenä tulevaisuudessa.

Edelläoleva ei ole sitä minkä perusteella Kiinan väestöpolitiikkaa pitäisi ensisijaisesti kiittää. Valtion taholta yksityiskohtaisesti ohjattu ihmisten elämä on kulttuurillemme vierasta. Meillä raha ratkaisee, ja sillä keinolla on myös perhepolitiikkaamme hoidettu. Kiinalaiset ansaitsevat kiitoksen väestöräjähdyksen pysäyttämisestä, vaikka otteet ovatkin olleet inhimillisesti katsottuna kovia.

Arveluiden varaan jää se, että kuinka paljon kiinalaisia olisi tullut tai ainakin ollut pyrkimässä elintasopakolaisina kaikkialle maailmaan, jos lisääntyminen olisi jatkunut vapaana. Syntyvyyden säännöstely kiinalaisittain on ollut palvelus ympäristölle ja koko muulle maailmalle. Ennen muuta se on ollut palvelus kiinalaisille itselleen, koska he pystyvät nyt vaurastumaan kun ylikansoittumisen ongelmat eivät ole taakkana.

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhden_lapsen_politiikka

]]>
26 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258781-kiinan-vaestopolitiikka-on-kiitoksen-arvoinen#comments Kiina Pakolaisuus Syntyvyys Väestönkasvu Sun, 29 Jul 2018 06:59:52 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258781-kiinan-vaestopolitiikka-on-kiitoksen-arvoinen
Naiset tehneet parhaansa - ukkokööri on tunaroinut http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255240-naiset-tehneet-parhaansa-ukkokoori-on-tunaroinut <p>Näin äitienpäivänä on syytä muistaa, että maamme naiset ovat hoitaneet hyvin väestön lisäämistä koskevat tehtävänsä.&nbsp; Maamme asioista enemmistönä päättänyt ukkokööri on sen sijaan epäonnistunut yhteiskuntamme kehittämisessä väkilukua vastaavalle tasolle.</p><p>Kun väkiluku oli vähän yli neljä miljoonaa, niin presidentti julisti kansallisen hätätilan kun työttömyys nousi yli kuudenkymmenen tuhannen. Nyt kun väestömme on kasvanut viiteen ja puoleen miljoonaan, niin työttömien määrä on käytännössä lähes kymmenkertainen.</p><p>Väestönlisäyksen miljoonasta on siis suunnilleen koko aktiivi-ikäinen osuus työttömänä tai jollain vihanhallinta- tai muulla höpökurssilla muka aktivoitumassa. Päättäjät eivät ole alkuunkaan pysyneet väestökehityksen mukaisessa tahdissa. Pääomien hyvinvointi, rukousaamisiset tai vaikkapa Valkoisen talon vierailukutsut ovat kiinnostaneet enemmän.</p><p>Nuoret naiset ovat fiksuuntumassa. Syntyvyys laskee, koska naiset näkevät että entistä suurempi osa uusista sukupolvista joutuu jäämään syrjään normaaliin elämänuraan johtavasta elämästä. Tilanne ei muutu miksikään ennen kuin politiikassa päättävä miesenemmistö järkiintyy tai naiset ottavat vallan.</p><p>Kaikki kunnia kuitenkin niille naisille jotka ovat tähän asti jaksaneet luottaa miehisten silkkipukupoliitikkojen kykyyn hoitaa asioita. Aika on nyt kypsä eduskunnan enemmistön valloittamiseen. Tehkääpä se. Hyvää kannattaa odottaa. Sitä ennen vietämme vielä tämän päivän vanhoin &quot;sipilöin&quot;.</p><p>Hyvää äitienpäivää!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näin äitienpäivänä on syytä muistaa, että maamme naiset ovat hoitaneet hyvin väestön lisäämistä koskevat tehtävänsä.  Maamme asioista enemmistönä päättänyt ukkokööri on sen sijaan epäonnistunut yhteiskuntamme kehittämisessä väkilukua vastaavalle tasolle.

Kun väkiluku oli vähän yli neljä miljoonaa, niin presidentti julisti kansallisen hätätilan kun työttömyys nousi yli kuudenkymmenen tuhannen. Nyt kun väestömme on kasvanut viiteen ja puoleen miljoonaan, niin työttömien määrä on käytännössä lähes kymmenkertainen.

Väestönlisäyksen miljoonasta on siis suunnilleen koko aktiivi-ikäinen osuus työttömänä tai jollain vihanhallinta- tai muulla höpökurssilla muka aktivoitumassa. Päättäjät eivät ole alkuunkaan pysyneet väestökehityksen mukaisessa tahdissa. Pääomien hyvinvointi, rukousaamisiset tai vaikkapa Valkoisen talon vierailukutsut ovat kiinnostaneet enemmän.

Nuoret naiset ovat fiksuuntumassa. Syntyvyys laskee, koska naiset näkevät että entistä suurempi osa uusista sukupolvista joutuu jäämään syrjään normaaliin elämänuraan johtavasta elämästä. Tilanne ei muutu miksikään ennen kuin politiikassa päättävä miesenemmistö järkiintyy tai naiset ottavat vallan.

Kaikki kunnia kuitenkin niille naisille jotka ovat tähän asti jaksaneet luottaa miehisten silkkipukupoliitikkojen kykyyn hoitaa asioita. Aika on nyt kypsä eduskunnan enemmistön valloittamiseen. Tehkääpä se. Hyvää kannattaa odottaa. Sitä ennen vietämme vielä tämän päivän vanhoin "sipilöin".

Hyvää äitienpäivää!

 

 

 

]]>
19 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255240-naiset-tehneet-parhaansa-ukkokoori-on-tunaroinut#comments Politiikka Syntyvyys Työttömyys Väkiluku Sun, 13 May 2018 08:02:00 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255240-naiset-tehneet-parhaansa-ukkokoori-on-tunaroinut
Suomi on kuolemansairas http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254626-suomi-on-kuolemansairas <p>Suomen tila on huono, Suomi on kuolemansairas. Perustelen näkemystäni seuraavasti.&nbsp;</p><p>Suomen syntyvyys on pienempi kuin kuolevuus. Väestöpyramidi on nurinpäin: alhaalla on vähän väkeä ja ylhäällä paljon. Tällainen rakennelma romahtaa.</p><p>Työssä olevia on liian vähän. Työikäiset uuvutetaan ennen aikojaan loppuun. Oman maan työttömät eivät työllisty, kun ulkomaalainen halvempi työvoima vie työt. Äidit eivät saa hoitaa vauvojaan, heidät syyllistetään siitä etteivät ole tienaamassa, koska naisen euro on muka pienempi kuin miehen. Huono lähtö lapselle, joka riistetään äidin rinnoilta liian aikaisin.</p><p>Syntyvyys on heikko, koska avioliittoja solmitaan liian vähän. Eikö haluta lapsia maahan, jonka tulevaisuuteen ei uskota? Monet solmitut parisuhteet ovat liian kauan lapsettomia; hedelmällisyysikä livahtaa ohi. On pareja, jotka koettavat saada lapsia, mutta eivät saa. Adoptio on apu, mutta onko se tehty liian vaikeaksi?</p><p><strong>Valtiolaivamme ajelehtii vailla päämäärää &ndash; miehistö ajaa vain omia etujaan</strong></p><p>Yhteiskuntamme suuri kuolemansairaus on se, että osa pojistamme syrjäytyy jo päiväkoti- ja peruskouluiässä. Työtön mies on heikoilla avioliittomarkkinoilla. Syntyvyyden alhaisuuden keskeinen syy on tässä. Suomen valtiota on kauan hoidettu huonosti. Se on rikos Suomen kansaa ja valtiota vastaan.</p><p>Valtiolaivamme ajelehtii vailla päämärää, kenenkään ohjaamatta, matkustajille asiaintilasta kertomatta. Laivan miehistö ei välitä matkustajista, vaan kähmii itselleen matkustajille kuuluvaa omaisuutta ja valmistautuu lähtemään laivasta ennen sen uppoamista.</p><p>Kasvatuksessa on jotain vikaa. Miksi niin paljon avioliittoja hajoaa ja lapsia jää yleensä isän kasvatuspanosta vaille? Perheensä menettänyt mies kadottaa lohkon elämästään, rakkauden saamisen ja rakkauden antamisen. Isä menettää erossa kodin ja lapset. Liian monen syrjäytyneen miehen työpanos yhteiskunnalle katkeaa. Syrjäytyneestä tulee kuormasta syöjä, ei kuorman kartuttaja, kuten työelämässä oleven terveen ihmisen osa edellyttää.</p><p>Miksi miehiä on vähän opetustehtävissä? Eräs syy on kasvatusalan palkkojen heikko kilpailykyky, ehkä myös naisten ylivalta kasvatusalan työpaikoilla. Naisvaltaiset alat ovat liian kauan olleet liian kilttejä ajamaan palkkaetujaan.</p><p>Kasvatus yhteiskunnassamme on vinoutunut. Ihmisten lisääntymistä palveleva sukupuolikasvatus ja -elämä ovat saaneet väistyä poikkeavuuksia ihailevan &rdquo;kasvatuksen&rdquo; tieltä.</p><p><strong>Valtio ja kirkko yhdessä tuhoavat suomalaista kulttuuriperustaa&nbsp;</strong></p><p>Kuolemansairauden aiheuttaja on moraali- ja uskontokato yhteiskunnassamme. Kristinuskoa tietoisesti sekä valtion että kirkon toimesta hävitetään ja vierasuskontoa islamia suositaan. Kun päiväkodin ruokarukouksetkin ollaan kieltämässä, samaan aikaan kun Helsinkiin ajetaan suurmoskeijaa, muutaman sukupolven aikana kristinusko on Suomesta kadonnut.</p><p>Mitä tähän tyhjiöön tulee? Siihen tulee islam. Onko tämä Suomen kansan tahto ja vapaa valinta? Suomen perustuslakia ei noudateta, koska suomalaisilla ei ole laillista oikeutta avoimesti puolustaa ja suojella kulttuuriperintöämme, jonka kansamme yli tuhat vuotta sitten valitsi.</p><p>Mielestäni pahin Suomemme kuoleman aiheuttaja &ndash; kuolemansynti &ndash; on Suomen valtion tietoinen kuolettamisen päämäärä. Kun Suomi 57 prosentin kannatuksella liittyi unioniin 1995, luvattiin aivan muuta kuin mitä on saatu.</p><p>Suomen eduskunnat, hallitukset ja eurovaltioedustajat ovat ajaneet Suomen kansallista kuolettamista. Kuolettamista taloudellisesti, väestöllisesti ja kansallisesti. Kun jo lähtökohtaisesti EU:n kannatus on ollut niukan enemmistön varassa, tulisi valtiokoneistojen &ndash; jos kansanvallassa edelleen eletään &ndash; tarkalla korvalla kuunnella kriittisen ja suuren vähemmistön kantoja. Mutta eipä kuunnella.</p><p><strong>Ero EU:sta on edellytys kansallisvaltiomme elämän jatkumiselle</strong></p><p>Euroon mentiin kansan tahtoa kysymättä. EU:n etelävaltioita alettiin tukea suomalaisten varoilla suomalaisilta kysymättä. EU:ta on ajettu liittovaltiota kohden koko ajan, kansalta missään vaiheessa kysymättä. Suuri virhe oli pienen porukan päätös 2015, jolloin maahan päästettiin noin 34.000 vierasmaalaista ihan vain sen vuoksi, että he sanoivat anovansa &rdquo;turvapaikkaa&rdquo;. Mitä he ovat tehneet, kun kotimaa ei ota heitä takaisin?</p><p>Kun kriittinen osa Suomen kansasta on kysynyt, millä oikeudella ja kenen valtuuttamana tämä sai tapahtua, vastausta ei anneta, vaan Suomen valtio vastaa syyllistämällä kysyjät &rdquo;vihapuheella&rdquo; ja rasismin syytöksillä, vaikka tästä ei ole kysymys, vaan kysymys on oman kansan ja maan suojelemisesta. Jokaisella suomalaisella on oikeus sanoa, keitä naapurikseen tai kotiinsa haluavat ottaa. Ei ole oikein harjoittaa hyväntekeväisyyttä yhteiskunnan, vaan omilla rahoillaan. Niin Laupias Samarialainenkin teki.</p><p>Suomen kuolemansairauden nykytila on se, että tätä menoa Suomi ei kestä. Keskipitkällä aikavälillä Suomen kansa loppuu ja vieras valloittaa maan. Katsokaa Suomen sairaaloiden ja vanhusten tilaa ja havaitkaa, että kansalaisten tasa-arvo on Suomessa kadotettu. Perustuslakia kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta rikotaan. Eduskunnan kyselytunnit ovat masentavaa katsottavaa, kun siellä ei puhuta pääasiasta eli siitä, mihin varamme kohdistetaan. Ne menevät väärään osoitteeseen, ulkomaita hyödyttämään ja jotta budjetti pysyisi raameissaan, muukalaisten elättämiseen menevät varat otetaan suomalaisilta, puolustuskyvyltään heikoimmilta ihmisiltä.</p><p>Sivistysvaltion tuntee siitä, miten hyvin se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia omia kansalaisiaan. Mielestäni Suomi ei enää täytä sivistys- eikä hyvinvointivaltion kriteereitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen tila on huono, Suomi on kuolemansairas. Perustelen näkemystäni seuraavasti. 

Suomen syntyvyys on pienempi kuin kuolevuus. Väestöpyramidi on nurinpäin: alhaalla on vähän väkeä ja ylhäällä paljon. Tällainen rakennelma romahtaa.

Työssä olevia on liian vähän. Työikäiset uuvutetaan ennen aikojaan loppuun. Oman maan työttömät eivät työllisty, kun ulkomaalainen halvempi työvoima vie työt. Äidit eivät saa hoitaa vauvojaan, heidät syyllistetään siitä etteivät ole tienaamassa, koska naisen euro on muka pienempi kuin miehen. Huono lähtö lapselle, joka riistetään äidin rinnoilta liian aikaisin.

Syntyvyys on heikko, koska avioliittoja solmitaan liian vähän. Eikö haluta lapsia maahan, jonka tulevaisuuteen ei uskota? Monet solmitut parisuhteet ovat liian kauan lapsettomia; hedelmällisyysikä livahtaa ohi. On pareja, jotka koettavat saada lapsia, mutta eivät saa. Adoptio on apu, mutta onko se tehty liian vaikeaksi?

Valtiolaivamme ajelehtii vailla päämäärää – miehistö ajaa vain omia etujaan

Yhteiskuntamme suuri kuolemansairaus on se, että osa pojistamme syrjäytyy jo päiväkoti- ja peruskouluiässä. Työtön mies on heikoilla avioliittomarkkinoilla. Syntyvyyden alhaisuuden keskeinen syy on tässä. Suomen valtiota on kauan hoidettu huonosti. Se on rikos Suomen kansaa ja valtiota vastaan.

Valtiolaivamme ajelehtii vailla päämärää, kenenkään ohjaamatta, matkustajille asiaintilasta kertomatta. Laivan miehistö ei välitä matkustajista, vaan kähmii itselleen matkustajille kuuluvaa omaisuutta ja valmistautuu lähtemään laivasta ennen sen uppoamista.

Kasvatuksessa on jotain vikaa. Miksi niin paljon avioliittoja hajoaa ja lapsia jää yleensä isän kasvatuspanosta vaille? Perheensä menettänyt mies kadottaa lohkon elämästään, rakkauden saamisen ja rakkauden antamisen. Isä menettää erossa kodin ja lapset. Liian monen syrjäytyneen miehen työpanos yhteiskunnalle katkeaa. Syrjäytyneestä tulee kuormasta syöjä, ei kuorman kartuttaja, kuten työelämässä oleven terveen ihmisen osa edellyttää.

Miksi miehiä on vähän opetustehtävissä? Eräs syy on kasvatusalan palkkojen heikko kilpailykyky, ehkä myös naisten ylivalta kasvatusalan työpaikoilla. Naisvaltaiset alat ovat liian kauan olleet liian kilttejä ajamaan palkkaetujaan.

Kasvatus yhteiskunnassamme on vinoutunut. Ihmisten lisääntymistä palveleva sukupuolikasvatus ja -elämä ovat saaneet väistyä poikkeavuuksia ihailevan ”kasvatuksen” tieltä.

Valtio ja kirkko yhdessä tuhoavat suomalaista kulttuuriperustaa 

Kuolemansairauden aiheuttaja on moraali- ja uskontokato yhteiskunnassamme. Kristinuskoa tietoisesti sekä valtion että kirkon toimesta hävitetään ja vierasuskontoa islamia suositaan. Kun päiväkodin ruokarukouksetkin ollaan kieltämässä, samaan aikaan kun Helsinkiin ajetaan suurmoskeijaa, muutaman sukupolven aikana kristinusko on Suomesta kadonnut.

Mitä tähän tyhjiöön tulee? Siihen tulee islam. Onko tämä Suomen kansan tahto ja vapaa valinta? Suomen perustuslakia ei noudateta, koska suomalaisilla ei ole laillista oikeutta avoimesti puolustaa ja suojella kulttuuriperintöämme, jonka kansamme yli tuhat vuotta sitten valitsi.

Mielestäni pahin Suomemme kuoleman aiheuttaja – kuolemansynti – on Suomen valtion tietoinen kuolettamisen päämäärä. Kun Suomi 57 prosentin kannatuksella liittyi unioniin 1995, luvattiin aivan muuta kuin mitä on saatu.

Suomen eduskunnat, hallitukset ja eurovaltioedustajat ovat ajaneet Suomen kansallista kuolettamista. Kuolettamista taloudellisesti, väestöllisesti ja kansallisesti. Kun jo lähtökohtaisesti EU:n kannatus on ollut niukan enemmistön varassa, tulisi valtiokoneistojen – jos kansanvallassa edelleen eletään – tarkalla korvalla kuunnella kriittisen ja suuren vähemmistön kantoja. Mutta eipä kuunnella.

Ero EU:sta on edellytys kansallisvaltiomme elämän jatkumiselle

Euroon mentiin kansan tahtoa kysymättä. EU:n etelävaltioita alettiin tukea suomalaisten varoilla suomalaisilta kysymättä. EU:ta on ajettu liittovaltiota kohden koko ajan, kansalta missään vaiheessa kysymättä. Suuri virhe oli pienen porukan päätös 2015, jolloin maahan päästettiin noin 34.000 vierasmaalaista ihan vain sen vuoksi, että he sanoivat anovansa ”turvapaikkaa”. Mitä he ovat tehneet, kun kotimaa ei ota heitä takaisin?

Kun kriittinen osa Suomen kansasta on kysynyt, millä oikeudella ja kenen valtuuttamana tämä sai tapahtua, vastausta ei anneta, vaan Suomen valtio vastaa syyllistämällä kysyjät ”vihapuheella” ja rasismin syytöksillä, vaikka tästä ei ole kysymys, vaan kysymys on oman kansan ja maan suojelemisesta. Jokaisella suomalaisella on oikeus sanoa, keitä naapurikseen tai kotiinsa haluavat ottaa. Ei ole oikein harjoittaa hyväntekeväisyyttä yhteiskunnan, vaan omilla rahoillaan. Niin Laupias Samarialainenkin teki.

Suomen kuolemansairauden nykytila on se, että tätä menoa Suomi ei kestä. Keskipitkällä aikavälillä Suomen kansa loppuu ja vieras valloittaa maan. Katsokaa Suomen sairaaloiden ja vanhusten tilaa ja havaitkaa, että kansalaisten tasa-arvo on Suomessa kadotettu. Perustuslakia kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta rikotaan. Eduskunnan kyselytunnit ovat masentavaa katsottavaa, kun siellä ei puhuta pääasiasta eli siitä, mihin varamme kohdistetaan. Ne menevät väärään osoitteeseen, ulkomaita hyödyttämään ja jotta budjetti pysyisi raameissaan, muukalaisten elättämiseen menevät varat otetaan suomalaisilta, puolustuskyvyltään heikoimmilta ihmisiltä.

Sivistysvaltion tuntee siitä, miten hyvin se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia omia kansalaisiaan. Mielestäni Suomi ei enää täytä sivistys- eikä hyvinvointivaltion kriteereitä.

]]>
135 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254626-suomi-on-kuolemansairas#comments Avioliitto Kasvatus Syntyvyys Väestö Valtio Mon, 30 Apr 2018 07:49:47 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254626-suomi-on-kuolemansairas
Syntyvyys laskee - hienoa! http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254321-syntyvyys-laskee-hienoa <p>Viime viikkoina täällä Puheenvuorossa yksi pääaiheista on ollut alhainen syntyvyys. Aiheesta on riittänyt juttua harva se päivä.&nbsp; Jatketaan siis debattia.</p><p>Ne meistä, joilla on lapsia, ymmärtävät mistä on kysymys, kun sanon lapsien olevan riiviöitä. Ne meistä, joilla on tyttäriä, ymmärtävät mistä on kysymys, kun sanon, että aika harva meistä haluaa tyttärestään nyrkin ja hellan välissä olevan synnytysautomaatin.</p><p>Kun on seurannut syntyvyyteen liittyvää debattia, niin vire on ollut misogyninen. Erityisesti koulutetut naiset ovat saaneet kuraa niskaansa aivan aiheettomasti.</p><p>On aivan mahtavaa, että nainen voi päättää ihan itse, mitä tekee kropallaan. Yhdenkään naisen ei tarvitse revittää sisuskalujaan toistuvilla synnytyksillä. Tällainen sosiaalinen paine on vähentynyt ilahduttavassa määrin.</p><p>On mahtavaa, että nainen voi hankkia lapsen yksin ilman stigmatisointia. Lisääntymiseen ei onneksi tarvita avioliittoa tai muuta parisuhdetta. Jokainen nainen voi täten ihan itse päättää, mitä tekee asialle ilman sosiaalista painetta.</p><p>On mahtavaa, että painostavat &rdquo;perinteiset perhearvot&rdquo; väistymässä. Yhteiskunnan perusyksikkö on yksilö. Yksilöt muodostavat perheitä ja yhteiskuntia. Nykymaailmassa ei oikein löydy hyviä perusteita perinteisille perhearvoille. Jäykät idealisoidut perinteet ovat väistymässä ja tämä tietää pelkästään hyvää kunkin yksilön vapauksien ja oikeuksien kannalta. Perinteet kun vielä ovat usein kuvitteellisia, mystifioituja ja idealisoituja näkemyksiä joskus muinoin vallinneesta asian tilasta.&nbsp; Naiset ovat tehneet hyvää työtä oikeuksiensa ajamisessa. Kai se sitten saattaa kismittää monia miehiä?</p><p>Aivan mahtavaa, että avioliittojen määrä on vähentynyt. Jokainen yksilö on kyvykäs määrittelemään oman parisuhteensa ilman jäykkää juridista rakennettakin. &nbsp;Avioitumiseen liittyvä sosiaalinen paine on sekin vihdoin murtunut ja hyvä niin.</p><p>Bruttokansantuotekin tuotetaan yhä pienemmällä joukolla, kiitos teknologian. Sitten on kyse on enää sosiaalisista tulonsiirroista, joilla taataan &rdquo;tuottamattoman&rdquo; kansanosan toimeentulo.</p><p>Viime aikoina on termiä &rdquo;uusi normaali&rdquo; käytetty aika monessa yhteydessä. Alhaiset syntyvyysluvut ovat uusi normaali, joten toiminta onkin suhteutettava uuteen normaaliin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikkoina täällä Puheenvuorossa yksi pääaiheista on ollut alhainen syntyvyys. Aiheesta on riittänyt juttua harva se päivä.  Jatketaan siis debattia.

Ne meistä, joilla on lapsia, ymmärtävät mistä on kysymys, kun sanon lapsien olevan riiviöitä. Ne meistä, joilla on tyttäriä, ymmärtävät mistä on kysymys, kun sanon, että aika harva meistä haluaa tyttärestään nyrkin ja hellan välissä olevan synnytysautomaatin.

Kun on seurannut syntyvyyteen liittyvää debattia, niin vire on ollut misogyninen. Erityisesti koulutetut naiset ovat saaneet kuraa niskaansa aivan aiheettomasti.

On aivan mahtavaa, että nainen voi päättää ihan itse, mitä tekee kropallaan. Yhdenkään naisen ei tarvitse revittää sisuskalujaan toistuvilla synnytyksillä. Tällainen sosiaalinen paine on vähentynyt ilahduttavassa määrin.

On mahtavaa, että nainen voi hankkia lapsen yksin ilman stigmatisointia. Lisääntymiseen ei onneksi tarvita avioliittoa tai muuta parisuhdetta. Jokainen nainen voi täten ihan itse päättää, mitä tekee asialle ilman sosiaalista painetta.

On mahtavaa, että painostavat ”perinteiset perhearvot” väistymässä. Yhteiskunnan perusyksikkö on yksilö. Yksilöt muodostavat perheitä ja yhteiskuntia. Nykymaailmassa ei oikein löydy hyviä perusteita perinteisille perhearvoille. Jäykät idealisoidut perinteet ovat väistymässä ja tämä tietää pelkästään hyvää kunkin yksilön vapauksien ja oikeuksien kannalta. Perinteet kun vielä ovat usein kuvitteellisia, mystifioituja ja idealisoituja näkemyksiä joskus muinoin vallinneesta asian tilasta.  Naiset ovat tehneet hyvää työtä oikeuksiensa ajamisessa. Kai se sitten saattaa kismittää monia miehiä?

Aivan mahtavaa, että avioliittojen määrä on vähentynyt. Jokainen yksilö on kyvykäs määrittelemään oman parisuhteensa ilman jäykkää juridista rakennettakin.  Avioitumiseen liittyvä sosiaalinen paine on sekin vihdoin murtunut ja hyvä niin.

Bruttokansantuotekin tuotetaan yhä pienemmällä joukolla, kiitos teknologian. Sitten on kyse on enää sosiaalisista tulonsiirroista, joilla taataan ”tuottamattoman” kansanosan toimeentulo.

Viime aikoina on termiä ”uusi normaali” käytetty aika monessa yhteydessä. Alhaiset syntyvyysluvut ovat uusi normaali, joten toiminta onkin suhteutettava uuteen normaaliin.

]]>
4 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254321-syntyvyys-laskee-hienoa#comments Oikeudet Sosiaalinen paine Syntyvyys Tue, 24 Apr 2018 06:43:45 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254321-syntyvyys-laskee-hienoa
Syntyvyyden lasku parantaa huoltosuhdetta http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253634-syntyvyyden-lasku-parantaa-huoltosuhdetta <p>Huoltosuhde&nbsp;tarkoittaa yleisesti tilastoidun työvoiman ulkopuolella olevien määrää suhteessa varsinaisen työvoiman määrään.</p><p>Jos työntekijän siirtyessä eläkkeelle hänet korvaa työtön työnhakija vähenee työttömyys.&nbsp;</p><p>Työttömiä oli viime helmikuussa 233000 ja piilotyöttömiä 147000 Tilastokeskuksen mukaan. Avoimia työpaikkoja oli 69000.</p><p>Lasten määrän vähetessä myös työvoiman ulkopuolella olevien määrä vähenee ja huoltosuhde paranee.</p><p>Muuttoliikkeen oletetaan olevan +- 0 ja eliniän&nbsp;saman.</p><p>Minä en ole huolissaan syntyvyyden laskusta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huoltosuhde tarkoittaa yleisesti tilastoidun työvoiman ulkopuolella olevien määrää suhteessa varsinaisen työvoiman määrään.

Jos työntekijän siirtyessä eläkkeelle hänet korvaa työtön työnhakija vähenee työttömyys. 

Työttömiä oli viime helmikuussa 233000 ja piilotyöttömiä 147000 Tilastokeskuksen mukaan. Avoimia työpaikkoja oli 69000.

Lasten määrän vähetessä myös työvoiman ulkopuolella olevien määrä vähenee ja huoltosuhde paranee.

Muuttoliikkeen oletetaan olevan +- 0 ja eliniän saman.

Minä en ole huolissaan syntyvyyden laskusta.

]]>
3 http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253634-syntyvyyden-lasku-parantaa-huoltosuhdetta#comments Syntyvyys Syntyvyys Huoltosuhde Wed, 11 Apr 2018 01:54:07 +0000 Jarmo Nahkamäki http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253634-syntyvyyden-lasku-parantaa-huoltosuhdetta
Hesarin "informatiivinen" selitys syntyvyyden vähenemiselle http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253608-hesarin-informatiivinen-selitys-syntyvyyden-vahenemiselle <p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005634164.html">Helsingin sanomat</a> kertoi kuinka syntyvyys on laskussa ja yksi selittävä tekijä löytyi miesten laskeneesta työllisyydestä.</p><p>&quot;Hetemäki nostaa esiin erityisesti 25&ndash;34-vuotiaat eli parhaassa perheenperustamisiässä olevat miehet. Heidän työllisyysasteensa on 2000-luvulla heikentynyt samaa tahtia kuin syntyvyyskin.&quot;</p><p>No näinhän se varmaan sitten on... Näytti sen verta järkeenkäymättömältä selitykseltä tuo, että tein omat kaaviot.</p><p>&nbsp;</p><p>Lukuja löytyi 1989 vuodelta alkaen. Pystyakselilla kuvaajassa on 25-34v miesten työllisyysasteen 12 kuukauden keskiarvo ja vaaka-akselilla vuoden sisään syntyneet lapset. Kuvaan merkkasin alkupisteen 1989 joulukuu (1989M12), alhaisimman työllisyyslukeman 1994M07 ja tuoreimman luvun tämän vuoden helmikuulta, 2018M2.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvaajani näyttää lähinnä hämähäkin krapula-aamulta, mutta se johtuu ihan siitä, ettei noilla kahdella tekijällä ole paljoa tekemistä keskenään. Itseeni uskoen väitän, että nuorten miesten työllisyysaste ei ole se juttu, joka selittää syntyvyyden laskun.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin sanomat kertoi kuinka syntyvyys on laskussa ja yksi selittävä tekijä löytyi miesten laskeneesta työllisyydestä.

"Hetemäki nostaa esiin erityisesti 25–34-vuotiaat eli parhaassa perheenperustamisiässä olevat miehet. Heidän työllisyysasteensa on 2000-luvulla heikentynyt samaa tahtia kuin syntyvyyskin."

No näinhän se varmaan sitten on... Näytti sen verta järkeenkäymättömältä selitykseltä tuo, että tein omat kaaviot.

 

Lukuja löytyi 1989 vuodelta alkaen. Pystyakselilla kuvaajassa on 25-34v miesten työllisyysasteen 12 kuukauden keskiarvo ja vaaka-akselilla vuoden sisään syntyneet lapset. Kuvaan merkkasin alkupisteen 1989 joulukuu (1989M12), alhaisimman työllisyyslukeman 1994M07 ja tuoreimman luvun tämän vuoden helmikuulta, 2018M2.

 

Kuvaajani näyttää lähinnä hämähäkin krapula-aamulta, mutta se johtuu ihan siitä, ettei noilla kahdella tekijällä ole paljoa tekemistä keskenään. Itseeni uskoen väitän, että nuorten miesten työllisyysaste ei ole se juttu, joka selittää syntyvyyden laskun.

]]>
4 http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253608-hesarin-informatiivinen-selitys-syntyvyyden-vahenemiselle#comments Helsingin Sanomat Syntyvyys Tue, 10 Apr 2018 13:29:42 +0000 Heikki Turunen http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253608-hesarin-informatiivinen-selitys-syntyvyyden-vahenemiselle
Näkökulma: Minkä ihmeen vuoksi syntyvyyden pitäisi nousta? http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253605-nakokulma-minka-vuoksi-vakiluvun-pitaisi-kasvaa <p>Synnytystalkoot nousivat jälleen päivän polttavaan keskiöön, kun Talouselämä <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/syntyvyys-putoaa-kuin-kivi-tarkeana-syyna-miesten-syrjaytyminen/da327e88-cbcf-3cbf-a972-0c852f87cdde">haastatteli</a> Väestöliiton tutkimusprofessori <strong>Anna Rotkirchiä</strong> syntyvyyden ja syrjäytymisen johdosta.</p><p>Rotkirchin mukaan miehet syrjäytyvät perheellistymisestä.</p><p>- Tällä hetkellä 20&minus;29 vuotiaista miehistä melkein 87 prosenttia on vailla lasta. Tämä on todella korkea luku, hän toteaa Talouselämälle.</p><p>Rotkirch tosin jättää mainitsematta, että Tilastokeskuksen mukaan&nbsp;vuonna 2016 <a href="https://www.stat.fi/til/synt/index.html">äidiksi tultiin</a>&nbsp;keskimäärin 29,1-vuotiaana ja isäksi 31,2-vuotiaana.</p><p>Jos jakauma valitaan keskiarvon alapuolelta, kuten Rotkirch on nähtävästi tehnyt, niin on hyvin todennäköistä, että tulokset ovat sen mukaiset, eikö vain?</p><p>Todellisuudessa Suomen luvut ovat vain lähentyneet muiden Pohjoismaiden vastaavia lukuja. Vuonna 2016 keskimääräinen äidiksituloikä oli lähes sama Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.&nbsp; Islannissa äidiksi tultiin selvästi muita maita nuorempina. Ruotsissa ja Norjassa isäksi tullaan Suomea myöhemmin.</p><p>Saman vuoden tilastojen mukaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten ensisynnyttäjistä jo lähes 17 prosenttia oli täyttänyt 35 vuotta. Keskimäärin äidit synnyttävät noin 31-vuotiaina. Sopineekin kysyä, että minkä ihmeen vuoksi miesten pitäisi tulla isäksi tätä aikaisemmin?</p><p>Varmasti työmarkkinoiden epävarmuus, työelämän katkonaisuus ja syrjäytyminenkin näyttelevät huomattavaa roolia perheen perustamisen suhteen, mutta samaan aikaan on muistettava, että ihmiset myös arvostavat erilaista elämää kuin ennen.&nbsp;Pieni perhe antaa ihmiselle sellaisia vapauksia, joihin nykyihminen on tottunut ja joita se arvostaa.</p><p>Ja minkä vuoksi väkiluvun pitäisi kasvaa?</p><p>Eihän siihen ole mitään järkiperäistä selitystä, kun väestönkasvu on jo nyt huomattava ongelma.</p><p>Suomi on toisenlainen yhteiskunta kuin ennen.&nbsp;Elinkeinorakenteemme ja kulttuurimme ovat muuttuneet. Suomi ei elä enää agraariyhteiskunnassa ja hyvä niin. Lapsia ei tarvita pelloille tai kyökkiin.</p><p>Toisinaan syntyvyyden tarvetta perustellaan myös talouden kasvulla, mutta jos töitä ei muutenkaan ole tarjota kaikille, niin eihän väkiluku silloin kasvata muuta kuin valtion menoja?</p><p>Suomesta katoaa muutenkin kaiken aikaa työpaikkoja halpatyömaihin. Erityisen pahalta tilanne näyttää teollisuuden puolella, josta tulevaisuudessa <a href="https://www.ksml.fi/talous/Nelj%C3%A4nnes-teollisuusty%C3%B6st%C3%A4-v%C3%A4sym%C3%A4tt%C3%B6mille-roboteille/759132">tulee siirtymään</a> jopa neljännes työpaikosta roboteille.</p><p>Tässä on nyt toitotettu 80-luvusta lähtien, että kun 68&mdash;73-vuotiaat, suuret ikäluokat poistuvat eläkkeelle, niin sitten on kaikille nuorille töitä enemmän kuin he ehtivät tekemäänkään. Silloisten tutkimusten mukaan omat reservit eivät edes riittäisi ylläpitämään yhteiskuntaa.&nbsp;Nyt kun suuret ikäluokat alkavat olemaan 70 vuoden kunnioitettavassa iässä, niin voidaan kai jälkiviisaana jo todeta, että aivan hyvin se reservi riitti.&nbsp;</p><p>Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli vuoden 2018<a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160700/TKAT_Helmi_2018.pdf"> helmikuun lopussa</a> yhteensä 276 200 työtöntä työnhakijaa. Samaan aikaan aktivointiasteeseen laskettavien palveluiden piirissä oli yhteensä 126 200 henkilöä.</p><p>Heistä suurin osa odottaa edelleen sitä työvoimapulaa, joka koittaa suurten ikäluokkien eläköityessä.</p><p>Odottavan aika on pitkä.</p><p>&nbsp;</p><p>.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Synnytystalkoot nousivat jälleen päivän polttavaan keskiöön, kun Talouselämä haastatteli Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchiä syntyvyyden ja syrjäytymisen johdosta.

Rotkirchin mukaan miehet syrjäytyvät perheellistymisestä.

- Tällä hetkellä 20−29 vuotiaista miehistä melkein 87 prosenttia on vailla lasta. Tämä on todella korkea luku, hän toteaa Talouselämälle.

Rotkirch tosin jättää mainitsematta, että Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 äidiksi tultiin keskimäärin 29,1-vuotiaana ja isäksi 31,2-vuotiaana.

Jos jakauma valitaan keskiarvon alapuolelta, kuten Rotkirch on nähtävästi tehnyt, niin on hyvin todennäköistä, että tulokset ovat sen mukaiset, eikö vain?

Todellisuudessa Suomen luvut ovat vain lähentyneet muiden Pohjoismaiden vastaavia lukuja. Vuonna 2016 keskimääräinen äidiksituloikä oli lähes sama Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.  Islannissa äidiksi tultiin selvästi muita maita nuorempina. Ruotsissa ja Norjassa isäksi tullaan Suomea myöhemmin.

Saman vuoden tilastojen mukaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten ensisynnyttäjistä jo lähes 17 prosenttia oli täyttänyt 35 vuotta. Keskimäärin äidit synnyttävät noin 31-vuotiaina. Sopineekin kysyä, että minkä ihmeen vuoksi miesten pitäisi tulla isäksi tätä aikaisemmin?

Varmasti työmarkkinoiden epävarmuus, työelämän katkonaisuus ja syrjäytyminenkin näyttelevät huomattavaa roolia perheen perustamisen suhteen, mutta samaan aikaan on muistettava, että ihmiset myös arvostavat erilaista elämää kuin ennen. Pieni perhe antaa ihmiselle sellaisia vapauksia, joihin nykyihminen on tottunut ja joita se arvostaa.

Ja minkä vuoksi väkiluvun pitäisi kasvaa?

Eihän siihen ole mitään järkiperäistä selitystä, kun väestönkasvu on jo nyt huomattava ongelma.

Suomi on toisenlainen yhteiskunta kuin ennen. Elinkeinorakenteemme ja kulttuurimme ovat muuttuneet. Suomi ei elä enää agraariyhteiskunnassa ja hyvä niin. Lapsia ei tarvita pelloille tai kyökkiin.

Toisinaan syntyvyyden tarvetta perustellaan myös talouden kasvulla, mutta jos töitä ei muutenkaan ole tarjota kaikille, niin eihän väkiluku silloin kasvata muuta kuin valtion menoja?

Suomesta katoaa muutenkin kaiken aikaa työpaikkoja halpatyömaihin. Erityisen pahalta tilanne näyttää teollisuuden puolella, josta tulevaisuudessa tulee siirtymään jopa neljännes työpaikosta roboteille.

Tässä on nyt toitotettu 80-luvusta lähtien, että kun 68—73-vuotiaat, suuret ikäluokat poistuvat eläkkeelle, niin sitten on kaikille nuorille töitä enemmän kuin he ehtivät tekemäänkään. Silloisten tutkimusten mukaan omat reservit eivät edes riittäisi ylläpitämään yhteiskuntaa. Nyt kun suuret ikäluokat alkavat olemaan 70 vuoden kunnioitettavassa iässä, niin voidaan kai jälkiviisaana jo todeta, että aivan hyvin se reservi riitti. 

Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli vuoden 2018 helmikuun lopussa yhteensä 276 200 työtöntä työnhakijaa. Samaan aikaan aktivointiasteeseen laskettavien palveluiden piirissä oli yhteensä 126 200 henkilöä.

Heistä suurin osa odottaa edelleen sitä työvoimapulaa, joka koittaa suurten ikäluokkien eläköityessä.

Odottavan aika on pitkä.

 

.

 

 

 

 

]]>
35 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253605-nakokulma-minka-vuoksi-vakiluvun-pitaisi-kasvaa#comments Kotimaa Anna Rotkirch Syntyvyys Syrjäytyminen Väestöliitto Yhteiskunta Tue, 10 Apr 2018 12:41:53 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253605-nakokulma-minka-vuoksi-vakiluvun-pitaisi-kasvaa
Nopea syntyvyyden lasku vaarantaa Suomen tulevaisuuden http://buimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253539-nopea-syntyvyyden-lasku-vaarantaa-suomen-tulevaisuuden <p>Olen joskus aikaisemmin kirjoitellut huoltani suomalaisten syntyvyyden kehityksestä, mutta nyt alamäki on niin jyrkkä, että se alkaa vaarantamaan koko yhteiskunnan toimivuuden pitkässä juoksussa.</p><p>Hesari julkaisi tänään aiheesta niin hyvän artikkelin, ettei faktoja ole syytä toistaa.&nbsp;</p><p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005634164.html" title="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005634164.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005634164.html</a></p><p>Havainto nuorten miesten työttömyyden ja syntyvyyden korrelaatiosta on mielenkiintoinen mutta varmasti vain yksi tekijä moniongelmaisen syntyvyyden kanssa. Aikaisemmin olen kiinnittänyt huomiota nuorten miesten&nbsp; rajusti heikentyneeseen sperman laatuun - tuhkamunaisuuteen. Samoin naisten yhä korkeampi synnytysikä on johtaa laajenevaan hedelmöityshoitojen tarpeeseen. Tekniikka toki auttaa jälkeläisiä alulle jos niitä halutaan.</p><p>Nyt näyttää yhä selvemmältä, ettei edes haluta. Millä tavoilla tähän lisääntymishalukkuuteen voisi vaikuttaa onkin jo paljon vaikeampi kysymys. Siitä voisi tässä blogissa keskustella.&nbsp;</p><p>Halukkuuden ja suorien taloudellisten tukien korrelaatio taitaa olla melko heikko. Omien havaintojen perusteella kaikkein parhaimmassa tilanteessa olevien nuorten aikuisten halukkuus lasten saantiin on jo selvästi matalampi kuin esimerkiksi ammatillisen koulutuksen saaneiden keskuudessa. Edes maahanmuuttajat eivät ole nostaneet syntyvyyttä vaikka väestömäärä onkin säilynyt.</p><p>Tuo hesarin julkaiseman syntyvyyskäyrän jyrkkä pudotus on niin hälyyttävä, että tuohon asiaan vaikuttamisen luulisi olevan myös poliitikkojen agendalla tulevissa ek-vaaleissa. Toivottavasti fiksummin formuloituna kuin demareiden lanseeramina synnytystalkoina.</p> Olen joskus aikaisemmin kirjoitellut huoltani suomalaisten syntyvyyden kehityksestä, mutta nyt alamäki on niin jyrkkä, että se alkaa vaarantamaan koko yhteiskunnan toimivuuden pitkässä juoksussa.

Hesari julkaisi tänään aiheesta niin hyvän artikkelin, ettei faktoja ole syytä toistaa. 

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005634164.html

Havainto nuorten miesten työttömyyden ja syntyvyyden korrelaatiosta on mielenkiintoinen mutta varmasti vain yksi tekijä moniongelmaisen syntyvyyden kanssa. Aikaisemmin olen kiinnittänyt huomiota nuorten miesten  rajusti heikentyneeseen sperman laatuun - tuhkamunaisuuteen. Samoin naisten yhä korkeampi synnytysikä on johtaa laajenevaan hedelmöityshoitojen tarpeeseen. Tekniikka toki auttaa jälkeläisiä alulle jos niitä halutaan.

Nyt näyttää yhä selvemmältä, ettei edes haluta. Millä tavoilla tähän lisääntymishalukkuuteen voisi vaikuttaa onkin jo paljon vaikeampi kysymys. Siitä voisi tässä blogissa keskustella. 

Halukkuuden ja suorien taloudellisten tukien korrelaatio taitaa olla melko heikko. Omien havaintojen perusteella kaikkein parhaimmassa tilanteessa olevien nuorten aikuisten halukkuus lasten saantiin on jo selvästi matalampi kuin esimerkiksi ammatillisen koulutuksen saaneiden keskuudessa. Edes maahanmuuttajat eivät ole nostaneet syntyvyyttä vaikka väestömäärä onkin säilynyt.

Tuo hesarin julkaiseman syntyvyyskäyrän jyrkkä pudotus on niin hälyyttävä, että tuohon asiaan vaikuttamisen luulisi olevan myös poliitikkojen agendalla tulevissa ek-vaaleissa. Toivottavasti fiksummin formuloituna kuin demareiden lanseeramina synnytystalkoina.

]]>
107 http://buimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253539-nopea-syntyvyyden-lasku-vaarantaa-suomen-tulevaisuuden#comments Kotimaa Suomalaisten syntyvyys Syntyvyys Mon, 09 Apr 2018 08:21:26 +0000 Börje Uimonen http://buimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253539-nopea-syntyvyyden-lasku-vaarantaa-suomen-tulevaisuuden
Lapset ovat maan rikkaus ja kansan keskinäisen rakkauden lähde http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253456-lapset-ovat-maan-rikkaus-ja-kansan-keskinaisen-rakkauden-lahde <p>Lapsiasiavaltuutettu <em>Tuomas Kurttila</em> on tehtävänsä mukaisesti noussut puolustamaan Suomen lasten oikeuksia. Asia on tarkoituksellisesti nostettu esiin hyvään ajankohtaan, <em>Juha Sipilän</em> (kesk) hallituksen ensi vuoden kehysriihen alla.</p><p>Kurttila muistuttaa, että vuoden 2015 tulonjakotilaston mukaan lapsiperheistämme 9,3 prosenttia kuului pienituloisimpiin talouksiin. Vuoden 2016 tulonjakotilaston mukaan Suomen lapsista 10,2 prosenttia eli noin 110 000 lasta kuului pienituloisimpiin kotitalouksiin. Senkin jälkeen on tilanne huonontunut. Lapsilisät ovat indeksin jäädyttämisen vuoksi alentuneet ja menettäneet ostovoimaansa. Yhteiskunnastamme on tullut lapsivihamielinen.</p><p>Lapsiperheiden köyhyys on suuri ongelma yhteiskunnassamme. Vähintään yhtä suuri ongelma on lasten vähyys. Laspiperheiden sorto on jatkunut kauan, liian kauan. Tämä yhteiskunnan nurja asenne lapsia ja lapsiperheitä kohtaan on epäterve ilmiö ja se vaarantaa Suomen kansan tulevaisuuden.</p><p>Toisen maailmansodan jälkeen Suomi kävi rivakasti korjaamaan särkynyttä väestörakennetta. Otettiin 1948 käyttöön lapsilisät, joilla parannettiin lapsiperheiden toimeentuloa.</p><p>Sodan jälkeen syntyneet niin sanotut suuret ikäluokat olivat mahtavat. Enimmillään 1940-luvun lopulla syntyi parhaina vuosina yli 100 000 lasta.</p><p>Lapset toivat toimelaisuutta, työtä, iloa ja tulevaisuudenuskoa. Pinta-alaltaan pienentynyt, runsaasti parhaassa työiässä olleita miehiä menettänyt maa, joka maksoi raskaita sotakorvauksia, kykeni osoittamaan elinvoimansa. Maa kasvatti ja koulutti lapsensa. Hyvinvointiyhteiskunta luotiin. Pohjois- ja Itä-Suomen nuoret ihmiset ovat Suomen pääkaupunkiseudun hyvinvoinnin suurelta osalta rakentaneet. &rdquo;Vintiltä tulee hyvää väkeä&rdquo;, kiiteltiin Helsinkiin tullutta &rdquo;vierastyövoimaa&rdquo; viime vuosisadan puolen pääkaupungissamme.</p><p>Aikuistuttuaan suuret ikäluokat turvasivat maamme teollistumiseen tarvittavan työvoiman riittävyyden 1900-luvun lopulle asti. Sodalta säästynyt Ruotsi oli kaupungistumisessa Suomea pidemmällä ja kykeni ilomielin ottamaan hyvätasoista, ahkeraa ja motivoitunutta työvoimaa Suomesta. Ruotsi otti vierasmaalaista väkeä tarpeeseensa, ei lahjaksi eikä ilman vastiketta.</p><p>Työllään tehtaan liukuhihnalla saattoi vierasta kieltä osaamatonkin hankkia elantonsa. On väärämielistä se nykyään kuultava puhe, että Ruotsi otti suomalaisia armosta vastaan tai suomalaisten &rdquo;ihmisoikeuksia&rdquo; kunnioittaakseen. Suomalaiset ovat omalla työllään Ruotsissa leipänsä ansainneet.</p><p>Sodanjälkeisessä lapsuudessani Kuusamossa jopa yli kymmenen lapsen perheet olivat tavanomaisia. Kotikylässäni oli turvallista kasvaa. Kylän keskus oli suuri kansakoulu, jossa lähes 150 lasta opiskeli. Koulun vieressä oli Terveystalo, jossa oli kätilö ja terveyssisar. Terveydenhuoltopalvelut odottaville äideille, lapsille ja lapsiperheille, työikäisille ja vanhuksille olivat lähellä. Kirkonkylän sairaalaan mentiin terveyssisaren lähettäminä. Jotkut kävivät Oulussa asti, jos määrättiin, mutta tavanomaisimmat leikkauspalvelutkin annettiin omassa kunnassa. Ilmapiiri kylässä oli turvallinen. Kaikki kasvattivat lapsia ja toisiaan. Jokaisella vanhemmalla oli oikeus ojentaa naapurinkin lasta. Lasten kiistoja selvitellessä vanhemmat ensiksi varmistivat oliko oma lapsi syyllinen, vasta toiseksi epäiltiin naapurin lasta.</p><p>Mihin tuo turvallinen maailma on kadonnut? Onko tultu onnellisemmiksi ja tyytyväisemmiksi kun lapsia on vähän? Onko koulujen, terveystalojen ja terveyskeskusten lakkauttaminen parantanut kunnan tai maan taloutta? Onko nuorten avioliittojen solmimisen ja lastenteon lykkääminen yli 30 ikävuoden tuonut nuorille työtä, onnea ja varallisuutta tulevaisuuden turvaksi?</p><p>Ei. Vaan kaikki on mennyt huonommaksi, riitaisemmaksi, itsekkäämmäksi. Työt ja yhteiskunnalliset palvelut ovat syrjistä kaikonneet. Onni on kääntänyt selkänsä kodille, perheonnelle ja lapsirakkaudelle. Näyttää kuin onni olisi mennyt pois koko valtiosta, Suomesta, jossa ei enää ole tilaa lapsille, kun joku muu on vienyt lapsen tilan.</p><p>&rdquo;Lapset ovat Jumalan lahja.&rdquo; &rdquo;Lapsi tuo leivän tullessaan.&rdquo; Näin sanottiin lapsuudessani. Ja lisättiin, että kaikki syntyneet ovat maailmaan mahtuneet ja paikkansa löytäneet.</p><p>Lapsilisän tulo perheeseen oli suuri juhlapäivä. Sitä odotettiin. Käsitettiin, että se on hyvän valtion lahja kansakunnan tulevaisuuden rakentajille. Meille lahjan saajille opetettiin, että meidän tulee jo lapsena kantaa vastuumme perheen ja siten koko maan hyväksi ja sitten aikanaan paikallamme, jonka saamme, tulemme tekemään parhaamme, että maa ja sen lapset saavat kasvaa turvallisessa ja hyvässä maassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on tehtävänsä mukaisesti noussut puolustamaan Suomen lasten oikeuksia. Asia on tarkoituksellisesti nostettu esiin hyvään ajankohtaan, Juha Sipilän (kesk) hallituksen ensi vuoden kehysriihen alla.

Kurttila muistuttaa, että vuoden 2015 tulonjakotilaston mukaan lapsiperheistämme 9,3 prosenttia kuului pienituloisimpiin talouksiin. Vuoden 2016 tulonjakotilaston mukaan Suomen lapsista 10,2 prosenttia eli noin 110 000 lasta kuului pienituloisimpiin kotitalouksiin. Senkin jälkeen on tilanne huonontunut. Lapsilisät ovat indeksin jäädyttämisen vuoksi alentuneet ja menettäneet ostovoimaansa. Yhteiskunnastamme on tullut lapsivihamielinen.

Lapsiperheiden köyhyys on suuri ongelma yhteiskunnassamme. Vähintään yhtä suuri ongelma on lasten vähyys. Laspiperheiden sorto on jatkunut kauan, liian kauan. Tämä yhteiskunnan nurja asenne lapsia ja lapsiperheitä kohtaan on epäterve ilmiö ja se vaarantaa Suomen kansan tulevaisuuden.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi kävi rivakasti korjaamaan särkynyttä väestörakennetta. Otettiin 1948 käyttöön lapsilisät, joilla parannettiin lapsiperheiden toimeentuloa.

Sodan jälkeen syntyneet niin sanotut suuret ikäluokat olivat mahtavat. Enimmillään 1940-luvun lopulla syntyi parhaina vuosina yli 100 000 lasta.

Lapset toivat toimelaisuutta, työtä, iloa ja tulevaisuudenuskoa. Pinta-alaltaan pienentynyt, runsaasti parhaassa työiässä olleita miehiä menettänyt maa, joka maksoi raskaita sotakorvauksia, kykeni osoittamaan elinvoimansa. Maa kasvatti ja koulutti lapsensa. Hyvinvointiyhteiskunta luotiin. Pohjois- ja Itä-Suomen nuoret ihmiset ovat Suomen pääkaupunkiseudun hyvinvoinnin suurelta osalta rakentaneet. ”Vintiltä tulee hyvää väkeä”, kiiteltiin Helsinkiin tullutta ”vierastyövoimaa” viime vuosisadan puolen pääkaupungissamme.

Aikuistuttuaan suuret ikäluokat turvasivat maamme teollistumiseen tarvittavan työvoiman riittävyyden 1900-luvun lopulle asti. Sodalta säästynyt Ruotsi oli kaupungistumisessa Suomea pidemmällä ja kykeni ilomielin ottamaan hyvätasoista, ahkeraa ja motivoitunutta työvoimaa Suomesta. Ruotsi otti vierasmaalaista väkeä tarpeeseensa, ei lahjaksi eikä ilman vastiketta.

Työllään tehtaan liukuhihnalla saattoi vierasta kieltä osaamatonkin hankkia elantonsa. On väärämielistä se nykyään kuultava puhe, että Ruotsi otti suomalaisia armosta vastaan tai suomalaisten ”ihmisoikeuksia” kunnioittaakseen. Suomalaiset ovat omalla työllään Ruotsissa leipänsä ansainneet.

Sodanjälkeisessä lapsuudessani Kuusamossa jopa yli kymmenen lapsen perheet olivat tavanomaisia. Kotikylässäni oli turvallista kasvaa. Kylän keskus oli suuri kansakoulu, jossa lähes 150 lasta opiskeli. Koulun vieressä oli Terveystalo, jossa oli kätilö ja terveyssisar. Terveydenhuoltopalvelut odottaville äideille, lapsille ja lapsiperheille, työikäisille ja vanhuksille olivat lähellä. Kirkonkylän sairaalaan mentiin terveyssisaren lähettäminä. Jotkut kävivät Oulussa asti, jos määrättiin, mutta tavanomaisimmat leikkauspalvelutkin annettiin omassa kunnassa. Ilmapiiri kylässä oli turvallinen. Kaikki kasvattivat lapsia ja toisiaan. Jokaisella vanhemmalla oli oikeus ojentaa naapurinkin lasta. Lasten kiistoja selvitellessä vanhemmat ensiksi varmistivat oliko oma lapsi syyllinen, vasta toiseksi epäiltiin naapurin lasta.

Mihin tuo turvallinen maailma on kadonnut? Onko tultu onnellisemmiksi ja tyytyväisemmiksi kun lapsia on vähän? Onko koulujen, terveystalojen ja terveyskeskusten lakkauttaminen parantanut kunnan tai maan taloutta? Onko nuorten avioliittojen solmimisen ja lastenteon lykkääminen yli 30 ikävuoden tuonut nuorille työtä, onnea ja varallisuutta tulevaisuuden turvaksi?

Ei. Vaan kaikki on mennyt huonommaksi, riitaisemmaksi, itsekkäämmäksi. Työt ja yhteiskunnalliset palvelut ovat syrjistä kaikonneet. Onni on kääntänyt selkänsä kodille, perheonnelle ja lapsirakkaudelle. Näyttää kuin onni olisi mennyt pois koko valtiosta, Suomesta, jossa ei enää ole tilaa lapsille, kun joku muu on vienyt lapsen tilan.

”Lapset ovat Jumalan lahja.” ”Lapsi tuo leivän tullessaan.” Näin sanottiin lapsuudessani. Ja lisättiin, että kaikki syntyneet ovat maailmaan mahtuneet ja paikkansa löytäneet.

Lapsilisän tulo perheeseen oli suuri juhlapäivä. Sitä odotettiin. Käsitettiin, että se on hyvän valtion lahja kansakunnan tulevaisuuden rakentajille. Meille lahjan saajille opetettiin, että meidän tulee jo lapsena kantaa vastuumme perheen ja siten koko maan hyväksi ja sitten aikanaan paikallamme, jonka saamme, tulemme tekemään parhaamme, että maa ja sen lapset saavat kasvaa turvallisessa ja hyvässä maassa.

]]>
33 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253456-lapset-ovat-maan-rikkaus-ja-kansan-keskinaisen-rakkauden-lahde#comments Hyvinvointi Ihmisoikeudet köyhyys Lapsiperheet Syntyvyys Sat, 07 Apr 2018 06:45:40 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253456-lapset-ovat-maan-rikkaus-ja-kansan-keskinaisen-rakkauden-lahde
Kokonaishedelmällisyys kuvissa http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253450-kokonaishedelmallisyys-kuvissa <p>Kokonaishedelmällisyysluku lasketaan normaalisti ikäluokista 15-49 vuotta, mutta koska Suomessa on syntynyt muutama lapsi myös äidin ikähaarukalla 13-14 sekä 50-55 vuotta, niin ymppäsin nekin mukaan kuviin, koska en ole tässä kait tekemässä kansainvälisesti vertailukelpoista tutkimusta.</p><p>&nbsp;</p><p>En tiedä syntyneiden lasten vanhempien tulevaisuuden näkymien varmuudesta, tai muistakaan seikoista, että miksi syntyvyys on laskenut 2015 ja 2016 kuin kivi, kun taas 1990-2016 välillä huippuvuosi oli 2010. Kunhan vaan räknäsin kaaviot pystyyn <a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__synt/">Tilastokeskuksen lukujen pohjalta</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Se noista ainakin näkyi, että äitien keski-ikä on noussut ja esim 2016 yli 35 vuotiaat tulivat äideiksi ennätysusein, mutta toisaalta ikäluokassa n18-28v taas tilanne on päinvastainen ja moninkertainen yli 35 vuotiaisiin nähden, että 2016 kokonaishedelmällisyysluku jäi 1990-2016 keskiarvosta rutkasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaavioissa vertailtavina vuosien 1990-2016 keskiarvo, huippuvuosi 2010 sekä hännänhuippu ja uusin lukema 2016.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuva 1: Yleiskuva, jossa oikeassa laidassa on kokonaishedelmällisyysluku ja vasemmalta alkaen ikäluokan kokonaishedelmällisyysluku yhdistettynä aiempiin ikäluokkiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuva 2: Ensimmäisen kuvan viivat siten, jotta 2010 ja 2016 luvuista on vähennetty 1990-2016 keskiarvo.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuva 3: Kokonaishedelmällisyysluku jokaiselta ikävuodelta verrattuna 1990-2016 keskiarvoon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokonaishedelmällisyysluku lasketaan normaalisti ikäluokista 15-49 vuotta, mutta koska Suomessa on syntynyt muutama lapsi myös äidin ikähaarukalla 13-14 sekä 50-55 vuotta, niin ymppäsin nekin mukaan kuviin, koska en ole tässä kait tekemässä kansainvälisesti vertailukelpoista tutkimusta.

 

En tiedä syntyneiden lasten vanhempien tulevaisuuden näkymien varmuudesta, tai muistakaan seikoista, että miksi syntyvyys on laskenut 2015 ja 2016 kuin kivi, kun taas 1990-2016 välillä huippuvuosi oli 2010. Kunhan vaan räknäsin kaaviot pystyyn Tilastokeskuksen lukujen pohjalta.

 

Se noista ainakin näkyi, että äitien keski-ikä on noussut ja esim 2016 yli 35 vuotiaat tulivat äideiksi ennätysusein, mutta toisaalta ikäluokassa n18-28v taas tilanne on päinvastainen ja moninkertainen yli 35 vuotiaisiin nähden, että 2016 kokonaishedelmällisyysluku jäi 1990-2016 keskiarvosta rutkasti.

 

Kaavioissa vertailtavina vuosien 1990-2016 keskiarvo, huippuvuosi 2010 sekä hännänhuippu ja uusin lukema 2016.

 

Kuva 1: Yleiskuva, jossa oikeassa laidassa on kokonaishedelmällisyysluku ja vasemmalta alkaen ikäluokan kokonaishedelmällisyysluku yhdistettynä aiempiin ikäluokkiin.

 

Kuva 2: Ensimmäisen kuvan viivat siten, jotta 2010 ja 2016 luvuista on vähennetty 1990-2016 keskiarvo.

 

Kuva 3: Kokonaishedelmällisyysluku jokaiselta ikävuodelta verrattuna 1990-2016 keskiarvoon.

]]>
0 http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253450-kokonaishedelmallisyys-kuvissa#comments Kokonaishedelmällisyysluku Syntyvyys Sat, 07 Apr 2018 05:43:37 +0000 Heikki Turunen http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253450-kokonaishedelmallisyys-kuvissa
Perinteiset arvot perhepolitiikkaan http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252868-perinteiset-arvot-perhepolitiikkaan <p>Perhevapaiden uudistaminen on puhuttanut viime aikoina, aivan aiheesta. Niin työllisyyttä kuin syntyvyyttäkin on tarpeen saada kasvatettua maassamme. Ikäluokat pienenevät, väestö ikääntyy ja tätä vauhtia olemme ongelmissa tulevaisuudessa. Kuitenkaan tämän ratkaisuksi esitetyt keinot eivät ole vakuuttaneet.</p><p>Oli hyvä, että hallituksen perhevapaauudistus kaatui. Kyse oli vain yrityksestä leikata kotihoidon tukea äideiltä ja näin painostaa isiä viettämään pidempiä perhevapaita. Tätä politikointia keskustalta ja kokoomukselta en ymmärrä. Isien pidemmät vapaat toki käyvät, mutta eivät äitien kustannuksella.</p><p>Vikaan menevät myös vihervasemmistosta tulevat puheet varhaiskasvatuksen lisäämisestä ja aikaistamisesta. On kuin vanhempia painostettaisiin viemään lapsensa yhteiskunnan kasvatettavaksi&thinsp;&mdash;&thinsp;lähin omainen olisi viranomainen? Tällaista ajattelua on mahdotonta hyväksyä.</p><p>Ensisijainen ja tärkein kasvatusvastuu on aina vanhemmilla. Kasvatus ei ole rakettitiedettä. Leikki on lapsen työtä, läsnäolo tärkeää ja rajat ovat rakkautta.</p><p>Olen perinteisen perhemallin ja ydinperheen kannalla. Elämässä voi tulla tilanteita, joissa sellainen ei ole mahdollista, mutta yhteiskunnan tulee tehdä voitavansa sen tukemiseksi. Yhteiskunnan rooli on tarjota erilaisia vaihtoehtoja, ei paimentaa aikuisia ihmisiä. Jokainen perhe on oman elämäntilanteensa ja lastenhoidon tarpeensa paras asiantuntija.</p><p>Monesti perheen perustaminen riittävän nuoressa iässä on kiinni aivan arkisista asioista. On päättäjien tehtävä luoda edellytykset nuorten, niin miesten kuin naistenkin, työllistymiselle nykyistä pysyvämpiin työsuhteisiin. Asumisen sekä liikkumisen kustannuksia täytyy saada hillittyä. Tässä keskeistä on onnistuminen työpaikkojen luonnissa myös kasvukeskusten ulkopuolelle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perhevapaiden uudistaminen on puhuttanut viime aikoina, aivan aiheesta. Niin työllisyyttä kuin syntyvyyttäkin on tarpeen saada kasvatettua maassamme. Ikäluokat pienenevät, väestö ikääntyy ja tätä vauhtia olemme ongelmissa tulevaisuudessa. Kuitenkaan tämän ratkaisuksi esitetyt keinot eivät ole vakuuttaneet.

Oli hyvä, että hallituksen perhevapaauudistus kaatui. Kyse oli vain yrityksestä leikata kotihoidon tukea äideiltä ja näin painostaa isiä viettämään pidempiä perhevapaita. Tätä politikointia keskustalta ja kokoomukselta en ymmärrä. Isien pidemmät vapaat toki käyvät, mutta eivät äitien kustannuksella.

Vikaan menevät myös vihervasemmistosta tulevat puheet varhaiskasvatuksen lisäämisestä ja aikaistamisesta. On kuin vanhempia painostettaisiin viemään lapsensa yhteiskunnan kasvatettavaksi — lähin omainen olisi viranomainen? Tällaista ajattelua on mahdotonta hyväksyä.

Ensisijainen ja tärkein kasvatusvastuu on aina vanhemmilla. Kasvatus ei ole rakettitiedettä. Leikki on lapsen työtä, läsnäolo tärkeää ja rajat ovat rakkautta.

Olen perinteisen perhemallin ja ydinperheen kannalla. Elämässä voi tulla tilanteita, joissa sellainen ei ole mahdollista, mutta yhteiskunnan tulee tehdä voitavansa sen tukemiseksi. Yhteiskunnan rooli on tarjota erilaisia vaihtoehtoja, ei paimentaa aikuisia ihmisiä. Jokainen perhe on oman elämäntilanteensa ja lastenhoidon tarpeensa paras asiantuntija.

Monesti perheen perustaminen riittävän nuoressa iässä on kiinni aivan arkisista asioista. On päättäjien tehtävä luoda edellytykset nuorten, niin miesten kuin naistenkin, työllistymiselle nykyistä pysyvämpiin työsuhteisiin. Asumisen sekä liikkumisen kustannuksia täytyy saada hillittyä. Tässä keskeistä on onnistuminen työpaikkojen luonnissa myös kasvukeskusten ulkopuolelle.

]]>
6 http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252868-perinteiset-arvot-perhepolitiikkaan#comments Perhepolitiikka Perhevapaat Syntyvyys Työllisyys Varhaiskasvatus Mon, 26 Mar 2018 03:58:55 +0000 Jani Mäkelä http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252868-perinteiset-arvot-perhepolitiikkaan
Ovatko naiset muuttaneet mieltään äidin oikeuksista? http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252120-ovatko-naiset-muuttaneet-mieltaan-aidin-oikeuksista <p>&nbsp;</p> <p>Yle on selvittänyt puolueiden kolme keskeisintä keinoa heikon syntyvyyden parantamiseksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Puolueiden ehdottamat keinot ja niiden taustalla oleva analyysi ovat ristiriidassa 1920-luvun yhteiskunnallisesti aktiivisten naisten pyrkimysten kanssa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Puolueiden esittämät keinot herättävät epäilyjä myös niiden tehosta sekä taustalla olevien analyysien laadusta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Puolueiden keinot syntyvyyden parantamisesta vaihtelevat yksittäisistä etuuksien parannuksista toiveisiin siitä, että koko yhteiskuntaan luotaisiin lapsimyönteisempi asenneilmapiiri. Lisäksi korostetaan perhevapaauudistuksen tärkeyttä.</p> <p><br />&nbsp;</p> <p><strong>Vapauden tavoittelua suotuisan kehityksen uhkaamana 1920-luvulla</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Yhteiskunnallisesti aktiivit ylempien luokkien naiset halusivat 1920-luvulla ainakin oman luokkansa äideille oikeuden toimia omien taipumustensa mukaan äitiydestä huolimatta ja ennakkoluulojen estämättä. Tämä tarkoitti vapautta toimia kodin ulkopuolella eli esimerkiksi käydä ansiotyössä tai toimia järjestöissä, ja tietenkin myös vapautta olla toimimatta kotitalouden ulkopuolella. Tuolloiset vahvahkot ennakkoluulot ja eräät miesprofessorit jopa vaativat että erityisesti äitien on pysyttävä kodin seinien sisällä, koska äideillä ei voi olla muuta taipumusta kuin kodille omistautuminen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Nykyajan näkökulmasta erikoinen piirre tuon ajan ylempien luokkien naisten tavoitteissa oli että niihin sisältyi itsestään selvänä ajatus että äideillä on oikeus vapauteen sekä hoivatyön että ansiotyön pakosta. Edellinen perustui siihen, että ylempien luokkien kotitalouksissa oli säännönmukaisesti yksi tai useampia palkattuja palvelijoita, jotka hoitivat pääosan hoivatöistä. Jälkimmäinen puolestaan siihen, että vain aviomiesten uskottiin olevan vastuussa elannon hankkimisesta, vaikka väestön suuren enemmistön muodostavan maatalousväestön parissa oli ikiaikaisena käytäntönä äitien osallistuminen elannon hankintaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Työväenluokan naisten aktiiviset edustajat tavoittelivat äideille tilannetta jonka ylempien luokkien äidit olivat jo saavuttaneet. Vapautta sekä ansiotyön että hoivatyön pakosta. Ansiotyön pakosta vapautuminen oli kaupunkien työläisäitien &nbsp;suuren enemmistön osalta toteutunut jo teollistumisen alusta alkaen, vain pieni vähemmistö heistä joutui taloudellisista syistä käymään raskaissa ja pienipalkkaisissa ansiotöissä. Vapauden hoivatyön pakosta odotettiin toteutuvan lähitulevaisuudessa esimerkiksi sosialismin, sähkön, tekniikan, osuustoiminnan tai kunnallisten palveluiden avulla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Molemmat naisryhmät käyttivät äitiyden voimakasta korostamista tai jopa mystifiointia keinona, jolla äitien ja muiden naisten asemaa yritettiin parantaa tai säilyttää parhaana mahdollisena. Äitiyden tärkeydellä pystyttiin perustelemaan hyvin esimerkiksi tasa-arvoa koulutusmahdollisuuksissa. Hoivatyöt haluttiin pitää/siirtää jopa suurimmalta osin palkatun henkilökunnan tehtäväksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Naisten tavoitteita varjosti kuitenkin jo 1920-luvulla suuri muutos, joka on tunnistettavissa vasta nyt. Aineellisen hyvinvoinnin nopea lisääntyminen oli sitomassa molempien ryhmien äitejä salakavalasti aikaisempaa paljon tiiviimmin kotiin ja hoivatöihin. Esimerkiksi kotitalouksien lisääntyvät mukavuudet, oppivelvollisuus ja ehkäisy pienensivät kotitalouksien henkilömäärää ja vähensivät palvelijoiden sekä myös muidenkin hoivatöihin osallistuvien määrää ja samalla kääntöpuolenaan laajensivat äidin tehtäviä ja sidonnaisuutta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Voidaan sanoa, että 1920-luvun yhteiskunnallisesti aktiiviset naiset tavoittelivat äideille vapautta toimia taipumustensa mukaan suotuisan kehityksen uhkaamina.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Äidin roolin nykyaikaan jatkunut ja yleisemminkin vanhemmuuteen laajentunut mystifiointi johtunee suurelta osin tämän kehityksen tuottamista paineista.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Joka tapauksessa tämän monella tavalla myönteisenkin kehityksen seurauksena molemmat vanhemmat ovat nykyään pääosan vuoden tunneista paljon sidotumpia pienten lastensa seuranpitoon ja hoitamiseen kuin tuhannet aikaisemmat sukupolvet.</p> <p><br />&nbsp;</p> <p><strong>Puolueiden analyysit ja keinot ovat heikkoja</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Edellä esiteltyjen 1920-luvun yhteiskunnallisesti aktiivisten naisten pyrkimysten valossa merkittävin syy syntyvyyden alhaisuudelle on melko todennäköisesti vanhempien historiallisesti vertaillen ainutlaatuisen vahva sidonnaisuus lastenhoitoon/seuranpitoon näille. Pienten lasten vanhempien vapaus toimia taipumustensa mukaan on, etenkin muuhun väestöön verrattuja, todella niukkaa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Nykyajan vanhemmat haluavat siis luultavasti vapautta toimia taipumustensa mukaan ja kohtuullisen pitkälti vastaavasti kuin muutkin aikuiset ainakin yhtä intohimoisesti kuin esimerkiksi Tyyni Tuulio tai Miina Sillanpää halusivat järjestää 1920-luvun äideille.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ylen puolueilta kysymissä keinoissa syntyvyyden lisäämiseksi mainitaan etuuksien parantaminen ja lapsimyönteisen &nbsp;asenneilmapiirin luominen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Jos ongelman ydin olisi etuuksien parantamisessa, niin syntyvyyden olisi pitänyt &nbsp;järkevästi päätellen olla nykyistäkin alempi jo vuosien 1910-1945 välisenä aikana, kun toimiva ehkäisy oli jo tarjolla, mutta mitään mainittavia etuuksia, ei edes lapsilisiä, ollut vielä tarjolla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Etuuksia on toisen maailmansodan jälkeen koko ajan lisätty, mutta syntyvyys on silti vähentynyt. &nbsp;Etuuksien niukkuus on siten hyvin heikko selitys. Sitä puolustavien pitäisi pystyä perustelemaan väitteensä paljon paremmin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Jos lapsimyönteisen ilmapiirin luomisella puolestaan olisi olennainen vaikutus, niin sitäkin väitettä pitäisi perustella selvästi paremmin. Mikä esimerkiksi osoittaa että nyt eletään jotenkin olennaisesti lapsikielteisessä asenneilmapiirissä? Onko osoitettavissa jotain tähän asiaan liittyviä muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana? Mihin suuntaan muutokset ovat vieneet jne? Miten asenteita muutettaisiin vaikuttavasti?</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mielestäni on vankkaa näyttöä vain siitä, että käyttäytyminen muuttuu pysyvämmin yleensä vain jos jotain asiaan liittyvää instituutiota tai työnjakoa muutetaan ensin. Mitä konkreettista siis haluavat muuttaa ne, jotka uskovat että asenneilmapiiri on tärkein muutettava tekijä? Lapsikielteinen asenneilmapiiri saattaa olla höyhentäkin kevyempi argumentti.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Perhevapaauudistus on luultavasti tarpeellinen. Se liittyy silti vain 20 prosenttiin vanhempien vuotuisesta ajankäytöstä. Miten perhevapaauudistus helpottaisi molempien vanhempien lapsenhoitosidonnaisuutta muun 80 prosentin osalta? Mitä ilmeisimmin juuri tuohon suurempaan osuuteen pitäisi saada helpotusta syntyvyyden lisäämiseksi uusiutumistasolle, jos kuunnellaan Tyyni Tuulion ja Miina Sillanpään viisaita kuiskauksia 1920-luvulta. Perhevapaauudistus on ainakin syntyvyyden lisäämiseksi ilmeisen heikko keino.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tutkimusprofessori Anna Rotkirch toteaa Ylen jutun lopussa, että kaikki varmaan ymmärtävät, että laajemman väestöpoliittisen keskustelun aika on nyt. Olen samaa mieltä ja lisään, että vaikuttavia tuloksia haluttaessa analyysiä kannattaa syventää myös hieman kauemmas menneisyyteen kuin mihin suurin osa yhteiskuntatieteilijöistä on tottunut. Lisäksi pitää etsiä ratkaisua myös sellaisista keinoista, jotka eivät lähtökohtaisesti ole valtion budjettirahoituksella toteutettavissa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ehdotukseni syntyvyyden alhaisuuden tärkeimmäksi syyksi on ilmeisen hyvä selitys myös monelle muulle ongelmalle ja kehittämistarpeelle. Eli modernin ajan synnyttämän ruuhkavuosiongelman olennainen ja yleinen vähentäminen, etenkin palkatonta yhteistyötä jollakin tavalla pysyvästi ja nykyaikaan sopivalla tavalla lisäämällä, tuottaisi todennäköisesti muitakin hyötyjä.</p> <p><br />***<br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10110518">Linkki kirjoituksessa viitattuun Ylen artikkeliin</a></p> <p><a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/11020/abstract.pdf?sequence=1">Linkki kirjoituksen tausta-aineistona olevan opinnäytetutkimuksen tiivistelmään</a></p> <p><a href="https://docs.google.com/document/d/1Q08f51dgrh6YeJzzh8D1eiqhx8hlW7mOatw3XDcjgN0/edit">Linkki kirjoituksen tausta-aineistona olevaan opinnäytetutkimukseen</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Yle on selvittänyt puolueiden kolme keskeisintä keinoa heikon syntyvyyden parantamiseksi.

 

Puolueiden ehdottamat keinot ja niiden taustalla oleva analyysi ovat ristiriidassa 1920-luvun yhteiskunnallisesti aktiivisten naisten pyrkimysten kanssa.

 

Puolueiden esittämät keinot herättävät epäilyjä myös niiden tehosta sekä taustalla olevien analyysien laadusta.

 

Puolueiden keinot syntyvyyden parantamisesta vaihtelevat yksittäisistä etuuksien parannuksista toiveisiin siitä, että koko yhteiskuntaan luotaisiin lapsimyönteisempi asenneilmapiiri. Lisäksi korostetaan perhevapaauudistuksen tärkeyttä.


 

Vapauden tavoittelua suotuisan kehityksen uhkaamana 1920-luvulla

 

Yhteiskunnallisesti aktiivit ylempien luokkien naiset halusivat 1920-luvulla ainakin oman luokkansa äideille oikeuden toimia omien taipumustensa mukaan äitiydestä huolimatta ja ennakkoluulojen estämättä. Tämä tarkoitti vapautta toimia kodin ulkopuolella eli esimerkiksi käydä ansiotyössä tai toimia järjestöissä, ja tietenkin myös vapautta olla toimimatta kotitalouden ulkopuolella. Tuolloiset vahvahkot ennakkoluulot ja eräät miesprofessorit jopa vaativat että erityisesti äitien on pysyttävä kodin seinien sisällä, koska äideillä ei voi olla muuta taipumusta kuin kodille omistautuminen.

 

Nykyajan näkökulmasta erikoinen piirre tuon ajan ylempien luokkien naisten tavoitteissa oli että niihin sisältyi itsestään selvänä ajatus että äideillä on oikeus vapauteen sekä hoivatyön että ansiotyön pakosta. Edellinen perustui siihen, että ylempien luokkien kotitalouksissa oli säännönmukaisesti yksi tai useampia palkattuja palvelijoita, jotka hoitivat pääosan hoivatöistä. Jälkimmäinen puolestaan siihen, että vain aviomiesten uskottiin olevan vastuussa elannon hankkimisesta, vaikka väestön suuren enemmistön muodostavan maatalousväestön parissa oli ikiaikaisena käytäntönä äitien osallistuminen elannon hankintaan.

 

Työväenluokan naisten aktiiviset edustajat tavoittelivat äideille tilannetta jonka ylempien luokkien äidit olivat jo saavuttaneet. Vapautta sekä ansiotyön että hoivatyön pakosta. Ansiotyön pakosta vapautuminen oli kaupunkien työläisäitien  suuren enemmistön osalta toteutunut jo teollistumisen alusta alkaen, vain pieni vähemmistö heistä joutui taloudellisista syistä käymään raskaissa ja pienipalkkaisissa ansiotöissä. Vapauden hoivatyön pakosta odotettiin toteutuvan lähitulevaisuudessa esimerkiksi sosialismin, sähkön, tekniikan, osuustoiminnan tai kunnallisten palveluiden avulla.

 

Molemmat naisryhmät käyttivät äitiyden voimakasta korostamista tai jopa mystifiointia keinona, jolla äitien ja muiden naisten asemaa yritettiin parantaa tai säilyttää parhaana mahdollisena. Äitiyden tärkeydellä pystyttiin perustelemaan hyvin esimerkiksi tasa-arvoa koulutusmahdollisuuksissa. Hoivatyöt haluttiin pitää/siirtää jopa suurimmalta osin palkatun henkilökunnan tehtäväksi.

 

Naisten tavoitteita varjosti kuitenkin jo 1920-luvulla suuri muutos, joka on tunnistettavissa vasta nyt. Aineellisen hyvinvoinnin nopea lisääntyminen oli sitomassa molempien ryhmien äitejä salakavalasti aikaisempaa paljon tiiviimmin kotiin ja hoivatöihin. Esimerkiksi kotitalouksien lisääntyvät mukavuudet, oppivelvollisuus ja ehkäisy pienensivät kotitalouksien henkilömäärää ja vähensivät palvelijoiden sekä myös muidenkin hoivatöihin osallistuvien määrää ja samalla kääntöpuolenaan laajensivat äidin tehtäviä ja sidonnaisuutta.

 

Voidaan sanoa, että 1920-luvun yhteiskunnallisesti aktiiviset naiset tavoittelivat äideille vapautta toimia taipumustensa mukaan suotuisan kehityksen uhkaamina.

 

Äidin roolin nykyaikaan jatkunut ja yleisemminkin vanhemmuuteen laajentunut mystifiointi johtunee suurelta osin tämän kehityksen tuottamista paineista.

 

Joka tapauksessa tämän monella tavalla myönteisenkin kehityksen seurauksena molemmat vanhemmat ovat nykyään pääosan vuoden tunneista paljon sidotumpia pienten lastensa seuranpitoon ja hoitamiseen kuin tuhannet aikaisemmat sukupolvet.


 

Puolueiden analyysit ja keinot ovat heikkoja

 

Edellä esiteltyjen 1920-luvun yhteiskunnallisesti aktiivisten naisten pyrkimysten valossa merkittävin syy syntyvyyden alhaisuudelle on melko todennäköisesti vanhempien historiallisesti vertaillen ainutlaatuisen vahva sidonnaisuus lastenhoitoon/seuranpitoon näille. Pienten lasten vanhempien vapaus toimia taipumustensa mukaan on, etenkin muuhun väestöön verrattuja, todella niukkaa.

 

Nykyajan vanhemmat haluavat siis luultavasti vapautta toimia taipumustensa mukaan ja kohtuullisen pitkälti vastaavasti kuin muutkin aikuiset ainakin yhtä intohimoisesti kuin esimerkiksi Tyyni Tuulio tai Miina Sillanpää halusivat järjestää 1920-luvun äideille.

 

Ylen puolueilta kysymissä keinoissa syntyvyyden lisäämiseksi mainitaan etuuksien parantaminen ja lapsimyönteisen  asenneilmapiirin luominen.

 

Jos ongelman ydin olisi etuuksien parantamisessa, niin syntyvyyden olisi pitänyt  järkevästi päätellen olla nykyistäkin alempi jo vuosien 1910-1945 välisenä aikana, kun toimiva ehkäisy oli jo tarjolla, mutta mitään mainittavia etuuksia, ei edes lapsilisiä, ollut vielä tarjolla.

 

Etuuksia on toisen maailmansodan jälkeen koko ajan lisätty, mutta syntyvyys on silti vähentynyt.  Etuuksien niukkuus on siten hyvin heikko selitys. Sitä puolustavien pitäisi pystyä perustelemaan väitteensä paljon paremmin.

 

Jos lapsimyönteisen ilmapiirin luomisella puolestaan olisi olennainen vaikutus, niin sitäkin väitettä pitäisi perustella selvästi paremmin. Mikä esimerkiksi osoittaa että nyt eletään jotenkin olennaisesti lapsikielteisessä asenneilmapiirissä? Onko osoitettavissa jotain tähän asiaan liittyviä muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana? Mihin suuntaan muutokset ovat vieneet jne? Miten asenteita muutettaisiin vaikuttavasti?

 

Mielestäni on vankkaa näyttöä vain siitä, että käyttäytyminen muuttuu pysyvämmin yleensä vain jos jotain asiaan liittyvää instituutiota tai työnjakoa muutetaan ensin. Mitä konkreettista siis haluavat muuttaa ne, jotka uskovat että asenneilmapiiri on tärkein muutettava tekijä? Lapsikielteinen asenneilmapiiri saattaa olla höyhentäkin kevyempi argumentti.

 

Perhevapaauudistus on luultavasti tarpeellinen. Se liittyy silti vain 20 prosenttiin vanhempien vuotuisesta ajankäytöstä. Miten perhevapaauudistus helpottaisi molempien vanhempien lapsenhoitosidonnaisuutta muun 80 prosentin osalta? Mitä ilmeisimmin juuri tuohon suurempaan osuuteen pitäisi saada helpotusta syntyvyyden lisäämiseksi uusiutumistasolle, jos kuunnellaan Tyyni Tuulion ja Miina Sillanpään viisaita kuiskauksia 1920-luvulta. Perhevapaauudistus on ainakin syntyvyyden lisäämiseksi ilmeisen heikko keino.

 

Tutkimusprofessori Anna Rotkirch toteaa Ylen jutun lopussa, että kaikki varmaan ymmärtävät, että laajemman väestöpoliittisen keskustelun aika on nyt. Olen samaa mieltä ja lisään, että vaikuttavia tuloksia haluttaessa analyysiä kannattaa syventää myös hieman kauemmas menneisyyteen kuin mihin suurin osa yhteiskuntatieteilijöistä on tottunut. Lisäksi pitää etsiä ratkaisua myös sellaisista keinoista, jotka eivät lähtökohtaisesti ole valtion budjettirahoituksella toteutettavissa.

 

Ehdotukseni syntyvyyden alhaisuuden tärkeimmäksi syyksi on ilmeisen hyvä selitys myös monelle muulle ongelmalle ja kehittämistarpeelle. Eli modernin ajan synnyttämän ruuhkavuosiongelman olennainen ja yleinen vähentäminen, etenkin palkatonta yhteistyötä jollakin tavalla pysyvästi ja nykyaikaan sopivalla tavalla lisäämällä, tuottaisi todennäköisesti muitakin hyötyjä.


***
Linkki kirjoituksessa viitattuun Ylen artikkeliin

Linkki kirjoituksen tausta-aineistona olevan opinnäytetutkimuksen tiivistelmään

Linkki kirjoituksen tausta-aineistona olevaan opinnäytetutkimukseen

 

 

]]>
15 http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252120-ovatko-naiset-muuttaneet-mieltaan-aidin-oikeuksista#comments Lähiyhteistyöromahdus Syntyvyys Vauvakato Yhteiskuntatieteet Sun, 11 Mar 2018 14:56:51 +0000 Timo Lampinen http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252120-ovatko-naiset-muuttaneet-mieltaan-aidin-oikeuksista
Vauvakato vaivaa http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250959-vauvakato-vaivaa <p>Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin suomalaisia kuolee. Suuret ikäluokat vanhenevat ja eläköityvät eikä uusia yhteiskunnan tukipilareita synny. Vauvakato on ongelma, joka päättäjien tulisi ottaa vakavasti. Hyvinvointivaltiomme ei tule voimaan tulevaisuudessa hyvin, mikäli emme lisäänny. Lapsi, kaksi, mielellään kolme, tulevaisuutta varten. Sitä varten, että Suomessa on suomalaisia myös 200 vuoden kuluttua.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostansa ja siitä, mitä sillä tekee. Mutta olisiko meidän nuorten aika herätä siihen, että syntyvyys ei ole ollut näin alhainen sitten nälkävuosien? Eikä se myöskään siitä itsestään nouse, vaan vaatii jokaisen panosta. Tulevaisuuden veronmaksajien taakka tulee olemaan todella raskas, mikäli haluamme säilyttää palveluiden nykyisen tason, eikä Suomen kansaa ajatellen oikea ratkaisu voi olla suomalaisen työvoiman korvaaminen maahanmuuttajilla. Suomi ei pysy Suomena, mikäli syntymättömiä suomalaisia korvataan ulkomaalaisilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen kansakunta on uhattuna. Syntyvyyden jatkuva, nopea lasku on ongelma, joka täytyy ottaa vakavasti. Ongelma, johon täytyy löytyä ratkaisuja, mielellään ennemmin kuin myöhemmin.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Yhtä korkea kuin Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Tämä ei sinänsä olisi ongelma, mikäli lapsia syntyisi enemmän kuin 1,65 lasta naista kohden, mutta keskimäärin nainen ei saa niin monta lasta kuin haluaisi (2,44) ja lapsimäärä naista kohden jää alhaiseksi. Tämä on ongelma myös siinä vaiheessa, kun väestömme alkaa hitaasti, mutta varmasti vaihtua monikulttuurisemmaksi, kunnes väistämättä jäämme vähemmistöksi omassa maassamme. Silloin tämä on jo ongelma, jota on liian myöhäistä yrittää ratkaista.</p><p>&nbsp;</p><p>Elleivät päättäjät puutu tilanteeseen esimerkiksi muuttamalla verotusta entistä enemmän lapsiperheitä suosivaksi, ei asiaan voida poliittisesti juurikaan vaikuttaa. Perhe-etuuksien parantaminen entisestään ei kuitenkaan tule auttamaan niin kauan, kun nuoret ihmiset pelkäävät elämänsä loppuvan lasten syntyessä, eikä sen seurauksena uusia lapsiperheitä synny. Asenteiden täytyy muuttua niin, että perhe on se päämäärä, johon nuori ihminen pyrkii. Perheen tulisi olla tavoite, jokaiselle.</p><p>&nbsp;</p><p>Iltalehti uutisoi 14.2. Serbian käynnistävän kampanjan, jolla on tarkoitus vaikuttaa nimenomaan mielikuviin, ajatukseen perheestä tunnetasolla. Mikäli emme juuri nyt voi ratkaista asiaa lapsiperheitä tukevilla verotuksilla, sosiaali- ja terveysministeriö voisi aloittaa vastaavanlaisen kampanjan. Sen tarkoituksena olisi vaikuttaa siihen vääristyneeseen mielikuvaan siitä, että vauva-arki on vain ja ainoastaan yöheräämisiä ja likaisia vaippoja. Mainoksia siitä, mitä kaikkea äitiys ja isyys voi tunnetasolla tarjota. Lämpimiä kuvia siitä, millainen on perhe. Tunteisiin vetoavia, mielikuviin vaikuttavia.</p><p>&nbsp;</p><p>Emme puhu tarpeeksi syntyvyydestä tai nuorista perheistä. Puhutaan BKT:stä, kun pitäisi puhua nuorten ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Pitäisi puhua siitä, miksi emme täällä luota omaan tulevaisuuteemme niin, että uskaltaisimme ja haluaisimme perustaa perheen ja kasvattaa lapset. Päättäjien täytyy miettiä myös sitä, miten saamme väestömme luottamaan elämään ja siihen, että lapsillamme on hyvä olla. Täytyy miettiä, miten saamme ihmiset lopettamaan sen &ldquo;oikean hetken&rdquo; odottamisen. Ei ole sellaista kuin &ldquo;oikea hetki&rdquo;, eikä sellaista odottamalla tule.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteet :</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9149239">https://yle.fi/uutiset/3-9149239</a>, <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/suomi-karsii-vauvapulasta-syntyvyys-on-heikentynyt-selvasti-jo-vuosia/763472/">http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/suomi-karsii-vauvapulasta-syntyvyys-on-heikentynyt-selvasti-jo-vuosia/763472/</a> , <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802142200745604_ul.shtml">http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802142200745604_ul.shtml</a> ,</p><p><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005281010.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005281010.html</a> , tilastokeskus</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin suomalaisia kuolee. Suuret ikäluokat vanhenevat ja eläköityvät eikä uusia yhteiskunnan tukipilareita synny. Vauvakato on ongelma, joka päättäjien tulisi ottaa vakavasti. Hyvinvointivaltiomme ei tule voimaan tulevaisuudessa hyvin, mikäli emme lisäänny. Lapsi, kaksi, mielellään kolme, tulevaisuutta varten. Sitä varten, että Suomessa on suomalaisia myös 200 vuoden kuluttua.

 

Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostansa ja siitä, mitä sillä tekee. Mutta olisiko meidän nuorten aika herätä siihen, että syntyvyys ei ole ollut näin alhainen sitten nälkävuosien? Eikä se myöskään siitä itsestään nouse, vaan vaatii jokaisen panosta. Tulevaisuuden veronmaksajien taakka tulee olemaan todella raskas, mikäli haluamme säilyttää palveluiden nykyisen tason, eikä Suomen kansaa ajatellen oikea ratkaisu voi olla suomalaisen työvoiman korvaaminen maahanmuuttajilla. Suomi ei pysy Suomena, mikäli syntymättömiä suomalaisia korvataan ulkomaalaisilla.

 

Suomen kansakunta on uhattuna. Syntyvyyden jatkuva, nopea lasku on ongelma, joka täytyy ottaa vakavasti. Ongelma, johon täytyy löytyä ratkaisuja, mielellään ennemmin kuin myöhemmin.

 

Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Yhtä korkea kuin Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Tämä ei sinänsä olisi ongelma, mikäli lapsia syntyisi enemmän kuin 1,65 lasta naista kohden, mutta keskimäärin nainen ei saa niin monta lasta kuin haluaisi (2,44) ja lapsimäärä naista kohden jää alhaiseksi. Tämä on ongelma myös siinä vaiheessa, kun väestömme alkaa hitaasti, mutta varmasti vaihtua monikulttuurisemmaksi, kunnes väistämättä jäämme vähemmistöksi omassa maassamme. Silloin tämä on jo ongelma, jota on liian myöhäistä yrittää ratkaista.

 

Elleivät päättäjät puutu tilanteeseen esimerkiksi muuttamalla verotusta entistä enemmän lapsiperheitä suosivaksi, ei asiaan voida poliittisesti juurikaan vaikuttaa. Perhe-etuuksien parantaminen entisestään ei kuitenkaan tule auttamaan niin kauan, kun nuoret ihmiset pelkäävät elämänsä loppuvan lasten syntyessä, eikä sen seurauksena uusia lapsiperheitä synny. Asenteiden täytyy muuttua niin, että perhe on se päämäärä, johon nuori ihminen pyrkii. Perheen tulisi olla tavoite, jokaiselle.

 

Iltalehti uutisoi 14.2. Serbian käynnistävän kampanjan, jolla on tarkoitus vaikuttaa nimenomaan mielikuviin, ajatukseen perheestä tunnetasolla. Mikäli emme juuri nyt voi ratkaista asiaa lapsiperheitä tukevilla verotuksilla, sosiaali- ja terveysministeriö voisi aloittaa vastaavanlaisen kampanjan. Sen tarkoituksena olisi vaikuttaa siihen vääristyneeseen mielikuvaan siitä, että vauva-arki on vain ja ainoastaan yöheräämisiä ja likaisia vaippoja. Mainoksia siitä, mitä kaikkea äitiys ja isyys voi tunnetasolla tarjota. Lämpimiä kuvia siitä, millainen on perhe. Tunteisiin vetoavia, mielikuviin vaikuttavia.

 

Emme puhu tarpeeksi syntyvyydestä tai nuorista perheistä. Puhutaan BKT:stä, kun pitäisi puhua nuorten ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Pitäisi puhua siitä, miksi emme täällä luota omaan tulevaisuuteemme niin, että uskaltaisimme ja haluaisimme perustaa perheen ja kasvattaa lapset. Päättäjien täytyy miettiä myös sitä, miten saamme väestömme luottamaan elämään ja siihen, että lapsillamme on hyvä olla. Täytyy miettiä, miten saamme ihmiset lopettamaan sen “oikean hetken” odottamisen. Ei ole sellaista kuin “oikea hetki”, eikä sellaista odottamalla tule.

 

Lähteet :

https://yle.fi/uutiset/3-9149239, http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/suomi-karsii-vauvapulasta-syntyvyys-on-heikentynyt-selvasti-jo-vuosia/763472/ , http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802142200745604_ul.shtml ,

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005281010.html , tilastokeskus

 

]]>
13 http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250959-vauvakato-vaivaa#comments Lapsiperheet Perhepolitiikka Suomalaisten syntyvyys Syntyvyys Thu, 15 Feb 2018 04:00:00 +0000 Auri Siika-aho http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250959-vauvakato-vaivaa
Puolison puute vaivaa nuoria http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247495-puolison-puute-vaivaa-nuoria <p>Juuri julkaistu Väestöliiton Perhebarometri kertoo, että lapsia ei synny puolison puutteen vuoksi.</p><p><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/syntyvyys-laskee-jo-seitsematta-vuotta-lapsiperheen-arki-ei-houkuta-nuoria-aikuisia/6692966#gs.yO3YWec">MTV-Uutinen</a></p><p>Ei selvinnyt koskeeko puute miehiä vai naisia. Siis puolison puute. Itsellä ainakin oli kova puute nuorena. Jos olisi sopiva puoliso löytynyt, olisi varmasti lapsiakin silloin tullut.</p><p><br />Nythän olemme saaneet naisten puolisonpuutosta poistamaan 20 000 nuorta etelän miestä, joista osa on hoitanut homman ja tehnyt lapsia suomalaisnaisten kanssa ja sitten karannut tai karkotettu takaisin kotiinsa. Mutta entä miehet? Mistä saisimme Suomeen 20 000 halukasta naista poistamaan vaimonpuutteen ja tekemään lapsia nuorten suomalaismiesten kanssa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juuri julkaistu Väestöliiton Perhebarometri kertoo, että lapsia ei synny puolison puutteen vuoksi.

MTV-Uutinen

Ei selvinnyt koskeeko puute miehiä vai naisia. Siis puolison puute. Itsellä ainakin oli kova puute nuorena. Jos olisi sopiva puoliso löytynyt, olisi varmasti lapsiakin silloin tullut.


Nythän olemme saaneet naisten puolisonpuutosta poistamaan 20 000 nuorta etelän miestä, joista osa on hoitanut homman ja tehnyt lapsia suomalaisnaisten kanssa ja sitten karannut tai karkotettu takaisin kotiinsa. Mutta entä miehet? Mistä saisimme Suomeen 20 000 halukasta naista poistamaan vaimonpuutteen ja tekemään lapsia nuorten suomalaismiesten kanssa?

]]>
23 http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247495-puolison-puute-vaivaa-nuoria#comments Perhebarometri Syntyvyys Tue, 12 Dec 2017 10:08:26 +0000 Toni Rintala http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247495-puolison-puute-vaivaa-nuoria