Populismi http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133663/all Wed, 08 Aug 2018 09:50:10 +0300 fi Populismi on nyt pop http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259196-populismi-on-nyt-pop <p>Ensin lainaan tähän tutkija Mari K. Niemen näkemyksen: <strong><em>&quot;Populismin määrittely ei ole ihan helppoa. Arkikäytössä siitä on tullut leimakirves, haukkumasana, jolla usein sivalletaan ja vähätellään toisin ajattelevaa.&quot;</em></strong> - <a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/tutkija-populismi-ei-ole-hyva-tai-paha-ilmio-media-ei-tartu-perussuomalaisten-provosointiin-enaa-niin-helposti/794227/">Kalevassa 21.5.2018</a></p><p>Tutkija Niemi kertoo <strong>kaikkien puolueiden hyödyntävän populismia viestinnässään</strong>. Olen samaa mieltä. Kokoomus, Vihreät ja Vasemmisto osaavat olla erittäin populistisia. Lupauksia osataan antaa ja oppositiossa ollessa huudellaan <em>&quot;kansan suulla&quot;</em> vallanpitäjiä vastaan, eli juuri kuten <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi">populismi määritellään</a>.</p><p>Populismin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi#cite_note-10">alkuperäinen määritelmä</a> onkin: <em><strong>&quot;Poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita&quot;.</strong></em></p><p><strong>Euroopassa populismi on nyt pop</strong><br />Sen kerrottiin olevan pop jo 2011, kun toimittaja Aimo Massinen <a href="http://blogit.ts.fi/aimon-plokkaukset/2011/02/25/populismi-on-pop/">siitä kirjoitti</a>.</p><p>Nykypäivinä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9452079">uutisoidaan</a>, että monissa maissa populismi on nousussa.</p><p>Populismi yhdistetään maahanmuuttoon ja aina muistetaan mainita samalla, että maahanmuuttovastaisuus on nousussa. Tämä<strong> väite maahanmuuttovastaisuuden lisääntymisestä on mielestäni populistinen väite</strong>. Lähinnä vain tietynlaisen maahanmuuton vastustaminen on lisääntynyt, eli <strong>haittamaahanmuuton</strong>.</p><p>Kaikenlaista maahanmuuttoa vastustavia on vähän eikä kaikenlaisen maahanmuuton vastustus ole juurikaan lisääntynyt. <strong>Suurin osa vastustaa maahan tunkeutumista ja laittomasti maassa olevien hyysäämistä</strong>, kun oma kansa näkee samalla nälkää ja jopa kärsii. Suomessakin tätä haittamaahanmuuttoa vastustaa suurin osa kansasta, kertovat kyselyt.</p><p>Kuten Kainuun sanomat <a href="https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/suhtautuminen-laittomasti-maassa-oleskeleviin-on-hyvin-kriittista/">uutisoi</a>: <em><strong>&quot;Selkeä enemmistö vastaajista näkee, että viranomaisten tulee poistaa maasta ne, jotka eivät vapaaehtoisesti poistu.&quot;</strong></em></p><p>Etelä-Euroopassa haittamaahanmuuttoa vastustaa paikoin yli 90% kansasta vuonna 2015 <a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/304951-90-prosenttia-tai-10-prosenttia-vastustaa-nain-voimakkaasti-maahanmuutto-jakaa">tehdyssä kyselyssä</a>. Meillä n. 70%.</p><p>Monet maat ovatkin tiukentaneet linjaansa tuon jälkeen, <a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201806202201026930_ul.shtml">kertoo kesäkuussa 2018 mm. Iltalehti.</a> <em><strong>&quot;Yhä useampi eurooppalainen ei halua maahansa uusia turvapaikanhakijoita.&quot; </strong></em></p><p>Alussa esitelty tutkija Niemi esittää, että populistien vahvuus on viestinnässä ja kehottaa, että siitä voisivat muut puolueet ottaa oppia. <strong><em>&quot;He osaavat puhutella äänestäjiään ymmärrettävästi ja niin, että asia tulee selväksi&quot;</em></strong>, Niemi toteaa.</p><p>Minä taas näkisin, että perussuomalaisten tulee kehittää populismin taitojaan kokoomuslaisten ja vasemmistolaisten taitojen suuntaan. Perussuomalaisten tulee ottaa oppia heidän populismistaan, kun sitä populismia ei edes media huomaa populismiksi ;)</p><p>Se kun on sitä parempaa populismia!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensin lainaan tähän tutkija Mari K. Niemen näkemyksen: "Populismin määrittely ei ole ihan helppoa. Arkikäytössä siitä on tullut leimakirves, haukkumasana, jolla usein sivalletaan ja vähätellään toisin ajattelevaa." - Kalevassa 21.5.2018

Tutkija Niemi kertoo kaikkien puolueiden hyödyntävän populismia viestinnässään. Olen samaa mieltä. Kokoomus, Vihreät ja Vasemmisto osaavat olla erittäin populistisia. Lupauksia osataan antaa ja oppositiossa ollessa huudellaan "kansan suulla" vallanpitäjiä vastaan, eli juuri kuten populismi määritellään.

Populismin alkuperäinen määritelmä onkin: "Poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita".

Euroopassa populismi on nyt pop
Sen kerrottiin olevan pop jo 2011, kun toimittaja Aimo Massinen siitä kirjoitti.

Nykypäivinä uutisoidaan, että monissa maissa populismi on nousussa.

Populismi yhdistetään maahanmuuttoon ja aina muistetaan mainita samalla, että maahanmuuttovastaisuus on nousussa. Tämä väite maahanmuuttovastaisuuden lisääntymisestä on mielestäni populistinen väite. Lähinnä vain tietynlaisen maahanmuuton vastustaminen on lisääntynyt, eli haittamaahanmuuton.

Kaikenlaista maahanmuuttoa vastustavia on vähän eikä kaikenlaisen maahanmuuton vastustus ole juurikaan lisääntynyt. Suurin osa vastustaa maahan tunkeutumista ja laittomasti maassa olevien hyysäämistä, kun oma kansa näkee samalla nälkää ja jopa kärsii. Suomessakin tätä haittamaahanmuuttoa vastustaa suurin osa kansasta, kertovat kyselyt.

Kuten Kainuun sanomat uutisoi: "Selkeä enemmistö vastaajista näkee, että viranomaisten tulee poistaa maasta ne, jotka eivät vapaaehtoisesti poistu."

Etelä-Euroopassa haittamaahanmuuttoa vastustaa paikoin yli 90% kansasta vuonna 2015 tehdyssä kyselyssä. Meillä n. 70%.

Monet maat ovatkin tiukentaneet linjaansa tuon jälkeen, kertoo kesäkuussa 2018 mm. Iltalehti. "Yhä useampi eurooppalainen ei halua maahansa uusia turvapaikanhakijoita."

Alussa esitelty tutkija Niemi esittää, että populistien vahvuus on viestinnässä ja kehottaa, että siitä voisivat muut puolueet ottaa oppia. "He osaavat puhutella äänestäjiään ymmärrettävästi ja niin, että asia tulee selväksi", Niemi toteaa.

Minä taas näkisin, että perussuomalaisten tulee kehittää populismin taitojaan kokoomuslaisten ja vasemmistolaisten taitojen suuntaan. Perussuomalaisten tulee ottaa oppia heidän populismistaan, kun sitä populismia ei edes media huomaa populismiksi ;)

Se kun on sitä parempaa populismia!

 

 

]]>
75 http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259196-populismi-on-nyt-pop#comments Haittamaahanmuutto Populismi Wed, 08 Aug 2018 06:50:10 +0000 Toni Rintala http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259196-populismi-on-nyt-pop
Heikki Hiilamo - totalitarismin ritari populismin lohikäärmettä kaatamassa? http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259069-heikki-hiilamo-totalitarismin-ritari-populismin-lohikaarmetta-kaatamassa <p><strong>Kun vihervasemmistolainen <a href="https://www.ess.fi/Mielipide/art2475509">pohtii populismia</a>, hän ei vahingossakaan taida ajatella vasemmistolaista populismia. Siinä on ensimmäinen leijumaan jäänyt mielikuva Heikki Hiilamon kirjoituksesta. Ongelma populismi hänelle on silloin, kun se johtaa keskustaoikeistolaisten puolueiden valtaannousuun.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Hiilamo antaa ymmärtää, että populistit lupailevat lyhytnäköisiä ja kevyitä. Sosiologina hänen kuitenkin täytyy tietää, että politiikkaa on aina kritisoitu lyhytnäköisistä ja kevyistä lupauksista, kuten Antti Rinnettä tuoreesta ja kerta toisensa jälkeen jo petetystä eläkelupauksesta. Käsitettäköön tässä kirjoituksessa populistit selkeyden vuoksi kuitenkin vain keskustaoikeistolaisiksi tulokaspuolueiksi. Nyt kun poliittisella kentällä lupaillaankin näiden johdolla konservatiivisia asioita, lupauksista on tullut vasemmistoliberaaleille toimittajille ja poliitikoille ongelma. Jotta antiikin aikuisesta katteettomien (tai sellaiseksi oletettujen) lupausten ongelmasta voisi puhua uutena ilmiönä, täytyy tietenkin &quot;unohtaa&quot; vanhat lupaukset.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällainen älyllinen epärehellisyys vahvistaa vastakkainasettelua ideologisten blokkien välillä. Tämä mekanismi toimii siten, että ihmisellä on taustastaan riippumatta usein aika hyvä vainu asioiden laidasta. Vaikkei jotain tietäisi, niin tuntisi kyllä. Palaneen käry haistetaan ja suomalaisessa politiikassa ilmiö tunnetaan lausahduksesta &quot;kyllä kansa tietää&quot;. Niinpä ärsyynnytään, jos viisaan mielipide koetaan virheelliseksi, jotenkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Heikki Hiilamon mielestä &quot;populismi pohjautuu vastakkainasetteluiden ja viholliskuvien rakentamiseen&quot;. Tämä on osin totta ja erityisesti tunnettua kommunismin historiassa. Mikä tahansa keskustelu vaatii kärkeviä kiteytyksiä, jotta se saa lukuisat muut kiinnostuneeksi ja mukaan. Se on ihmismielen mekanismi, jota hyödynnetään etenkin elokuvissa. Kärkevä mielipide ei itsessään ole virheellinen. Sen sijaan se voi tuoda monen tavallisen kansalaisen tuntoja julki yleistävässä mutta kiteytetyssä muodossa. Trumpin valinnassa tämä on osuvasti ilmaistavissa siten, että vastustajat tulkitsivat häntä kirjaimellisesti ja kannattajat kuvainnollisesti, suurpiirteisemmin. Tarkoitus oli muotoa tärkeämpää. Koska vastustajat ei pidä Trumpin mielipiteistä, ei heillä ole aitoa haluakaan ymmärtää ja siten todellinen dialogi jää kokematta.</p><p>&nbsp;</p><p>Lopulta Hiilamo veistää isolla kirveellä: &quot;-- valtaan päässeet populistit haluavat purkaa liberaalin yhteiskuntajärjestelmän &rdquo;suojellakseen&rdquo; kansaa sen kuvitelluilta vihollisilta. Tämä tarkoittaa &ndash; kuten Unkarin ja Puolan esimerkit kertovat &ndash; muun muassa lehdistönvapauden rajoittamista ja oikeuslaitoksen politisoimista.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Vaatisi paljon perehtymistä eritellä Unkarin ja Puolan hallitusten kiistanalaisia hankkeita mutta nopeasti voi todeta, että ns. populistien korittaminen yhteen johtaa väkisin karkeisiin virhepäätelmiin. Toisekseen, esimerkiksi Puolan tapauksessa Laki ja oikeus -puolueen <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/2015_Polish_Constitutional_Court_crisis#Constitutional_court_law_changes">lakihanke oikeuslaitoksen suhteen</a> pitää asettaa asiayhteyteensä: hallituksella on mm. halu siivota historian taakkana periytynyt kommunistien yliedustus perustuslakituomioistuimesta. Hyvä on myös tietää, että puolueen puheenjohtaja on <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Law_and_Justice#Nationalism">kritisoinut nationalismia</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Vastaavasti on hyvä muistaa, että esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtajisto on eduskuntapuolueista demokraattisimmin valittu. Joillekin demokraattinen valinta on demokratian kriisi mutta ehkä ennemminkin demokratia itsessään on heille kriisi? Tästä puolueen käyttämästä demokraattisesta metodista huolimatta puoluetta on mm. nykyisen Helsingin pormestarin johdolla leimattu uhaksi demokratialle. Jos onkin niin, että muutamat Itä-Euroopan hallitukset ovat demokratiaa ja vapaata mediaa vastaan, on jokaisen hyvä yrittää ymmärtää pyrkimyksiä muistaen niiden olleen verrattain vähän aikaa sitten totalitaristisia kommunistimaita.</p><p>&nbsp;</p><p>Hiilamo teoretisoi, että globalisaation joillekin tuoma rahan puute on johtanut populismin nousuun. Osin niin tosiaan lieneekin, mutta ajatus ei täsmää aina toden kanssa. Tyypillinen myytti esimerkiksi Trumpin kannattajista kertoo heidän olevan pienituloisia ja syrjäytyneitä, mutta tosiasiassa nimenomaan Hillary Clintonin <a href="http://geoawesomeness.com/top-23-maps-charts-explain-results-2016-us-presidential-elections/">kannattajissa oli selvästi enemmän alle 50.000 dollaria tienaavia</a>. Miksi sitten ajatusta taloudellisesta syrjäytymisestä hellitään? Luultavasti siksi, että se sopii erittäin hyvin vihervasemmistolaisten agendaan. Trumpin tapauksessa hänen kannattajansa haluttiin ensinnäkin esittää heppoisina ja erehdytettyinä. Media alkoi uskoa rakentamaansa myyttiä ja kun kaikkien ongelmien takana ovat muutenkin aina rikkaat ja heidän ehdoillaan rakennettu maa, joten on niin mieluista uskoakin tuo kaikki. Tarina reppanoista istuu täydellisesti vasemmistolaiseen ideologiseen kuplaan. Niinpä mitään ei tarvitse korjata, koska mikään ei näytä olevan rikki. Paitsi demokratia, koska itse hävittiin. Jos häviää pelin, vika on pelissä?</p><p>&nbsp;</p><p>Hiilamo arvelee kirjoituksensa lopussa, että sosiaalisen median sääntely lienee välttämätöntä. Kukaan ei varmasti tiedä miten se tehtäisiin ilman, että rikotaan tärkeimpiä länsimaisia arvoja, mikäli Hiilamo katsoo sääntelyn keskustelun rajoittamiseksi. Jo vanhastaan somen verkkosivustojen tulee siivota laittomat viestit pois ja sitä tehdään. Siinä mielessä sääntelylle on isoa tarvetta, että nyt sivustojen palkkatyöläiset toimivat sananvapaustuomareina kulissien takana ilman minkäänlaista näkyvyyttä. Tällaisena villinä läntenä eivät sivustot voi jatkaa loputtomiin. Nykytilanne mahdollistaa kiusaamisen ehkä jo esimerkiksi sen ansiosta, että sivuston &quot;sensori&quot; on ylityöllistetty ja yritys ylivarovainen maineensa takia. Firmoilla ei ole vastuuta sananvapaudesta, vaikka omistavat merkittäviä alustoja, joilla voidaan toteuttaa länsimaalaisille merkittävää sananvapautta. Somen ja netin ansiosta kansalaisten sananvapaus on laajentunut historiallisen paljon ja kilpailee kaupallisen median kanssa kovemmin kuin koskaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Sääntelyn ei pidä tarkoittaa tiukempaa sananvapauden rajoittamista, koska jo nykylait mahdollistavat paljon. Ylipäätään on niin, että keskustelu kehittyy kehittyvien ihmisten mukana. Se, että meillä on vapaus sanoa väärin mahdollistaa kokea väärin sanomisen seuraukset väittelyissä. Tarkin tuomioistuin on some itse. Annetaan keskustelukulttuurin kehittyä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun vihervasemmistolainen pohtii populismia, hän ei vahingossakaan taida ajatella vasemmistolaista populismia. Siinä on ensimmäinen leijumaan jäänyt mielikuva Heikki Hiilamon kirjoituksesta. Ongelma populismi hänelle on silloin, kun se johtaa keskustaoikeistolaisten puolueiden valtaannousuun.

 

Hiilamo antaa ymmärtää, että populistit lupailevat lyhytnäköisiä ja kevyitä. Sosiologina hänen kuitenkin täytyy tietää, että politiikkaa on aina kritisoitu lyhytnäköisistä ja kevyistä lupauksista, kuten Antti Rinnettä tuoreesta ja kerta toisensa jälkeen jo petetystä eläkelupauksesta. Käsitettäköön tässä kirjoituksessa populistit selkeyden vuoksi kuitenkin vain keskustaoikeistolaisiksi tulokaspuolueiksi. Nyt kun poliittisella kentällä lupaillaankin näiden johdolla konservatiivisia asioita, lupauksista on tullut vasemmistoliberaaleille toimittajille ja poliitikoille ongelma. Jotta antiikin aikuisesta katteettomien (tai sellaiseksi oletettujen) lupausten ongelmasta voisi puhua uutena ilmiönä, täytyy tietenkin "unohtaa" vanhat lupaukset.

 

Tällainen älyllinen epärehellisyys vahvistaa vastakkainasettelua ideologisten blokkien välillä. Tämä mekanismi toimii siten, että ihmisellä on taustastaan riippumatta usein aika hyvä vainu asioiden laidasta. Vaikkei jotain tietäisi, niin tuntisi kyllä. Palaneen käry haistetaan ja suomalaisessa politiikassa ilmiö tunnetaan lausahduksesta "kyllä kansa tietää". Niinpä ärsyynnytään, jos viisaan mielipide koetaan virheelliseksi, jotenkin.

 

Heikki Hiilamon mielestä "populismi pohjautuu vastakkainasetteluiden ja viholliskuvien rakentamiseen". Tämä on osin totta ja erityisesti tunnettua kommunismin historiassa. Mikä tahansa keskustelu vaatii kärkeviä kiteytyksiä, jotta se saa lukuisat muut kiinnostuneeksi ja mukaan. Se on ihmismielen mekanismi, jota hyödynnetään etenkin elokuvissa. Kärkevä mielipide ei itsessään ole virheellinen. Sen sijaan se voi tuoda monen tavallisen kansalaisen tuntoja julki yleistävässä mutta kiteytetyssä muodossa. Trumpin valinnassa tämä on osuvasti ilmaistavissa siten, että vastustajat tulkitsivat häntä kirjaimellisesti ja kannattajat kuvainnollisesti, suurpiirteisemmin. Tarkoitus oli muotoa tärkeämpää. Koska vastustajat ei pidä Trumpin mielipiteistä, ei heillä ole aitoa haluakaan ymmärtää ja siten todellinen dialogi jää kokematta.

 

Lopulta Hiilamo veistää isolla kirveellä: "-- valtaan päässeet populistit haluavat purkaa liberaalin yhteiskuntajärjestelmän ”suojellakseen” kansaa sen kuvitelluilta vihollisilta. Tämä tarkoittaa – kuten Unkarin ja Puolan esimerkit kertovat – muun muassa lehdistönvapauden rajoittamista ja oikeuslaitoksen politisoimista."

 

Vaatisi paljon perehtymistä eritellä Unkarin ja Puolan hallitusten kiistanalaisia hankkeita mutta nopeasti voi todeta, että ns. populistien korittaminen yhteen johtaa väkisin karkeisiin virhepäätelmiin. Toisekseen, esimerkiksi Puolan tapauksessa Laki ja oikeus -puolueen lakihanke oikeuslaitoksen suhteen pitää asettaa asiayhteyteensä: hallituksella on mm. halu siivota historian taakkana periytynyt kommunistien yliedustus perustuslakituomioistuimesta. Hyvä on myös tietää, että puolueen puheenjohtaja on kritisoinut nationalismia.

 

Vastaavasti on hyvä muistaa, että esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtajisto on eduskuntapuolueista demokraattisimmin valittu. Joillekin demokraattinen valinta on demokratian kriisi mutta ehkä ennemminkin demokratia itsessään on heille kriisi? Tästä puolueen käyttämästä demokraattisesta metodista huolimatta puoluetta on mm. nykyisen Helsingin pormestarin johdolla leimattu uhaksi demokratialle. Jos onkin niin, että muutamat Itä-Euroopan hallitukset ovat demokratiaa ja vapaata mediaa vastaan, on jokaisen hyvä yrittää ymmärtää pyrkimyksiä muistaen niiden olleen verrattain vähän aikaa sitten totalitaristisia kommunistimaita.

 

Hiilamo teoretisoi, että globalisaation joillekin tuoma rahan puute on johtanut populismin nousuun. Osin niin tosiaan lieneekin, mutta ajatus ei täsmää aina toden kanssa. Tyypillinen myytti esimerkiksi Trumpin kannattajista kertoo heidän olevan pienituloisia ja syrjäytyneitä, mutta tosiasiassa nimenomaan Hillary Clintonin kannattajissa oli selvästi enemmän alle 50.000 dollaria tienaavia. Miksi sitten ajatusta taloudellisesta syrjäytymisestä hellitään? Luultavasti siksi, että se sopii erittäin hyvin vihervasemmistolaisten agendaan. Trumpin tapauksessa hänen kannattajansa haluttiin ensinnäkin esittää heppoisina ja erehdytettyinä. Media alkoi uskoa rakentamaansa myyttiä ja kun kaikkien ongelmien takana ovat muutenkin aina rikkaat ja heidän ehdoillaan rakennettu maa, joten on niin mieluista uskoakin tuo kaikki. Tarina reppanoista istuu täydellisesti vasemmistolaiseen ideologiseen kuplaan. Niinpä mitään ei tarvitse korjata, koska mikään ei näytä olevan rikki. Paitsi demokratia, koska itse hävittiin. Jos häviää pelin, vika on pelissä?

 

Hiilamo arvelee kirjoituksensa lopussa, että sosiaalisen median sääntely lienee välttämätöntä. Kukaan ei varmasti tiedä miten se tehtäisiin ilman, että rikotaan tärkeimpiä länsimaisia arvoja, mikäli Hiilamo katsoo sääntelyn keskustelun rajoittamiseksi. Jo vanhastaan somen verkkosivustojen tulee siivota laittomat viestit pois ja sitä tehdään. Siinä mielessä sääntelylle on isoa tarvetta, että nyt sivustojen palkkatyöläiset toimivat sananvapaustuomareina kulissien takana ilman minkäänlaista näkyvyyttä. Tällaisena villinä läntenä eivät sivustot voi jatkaa loputtomiin. Nykytilanne mahdollistaa kiusaamisen ehkä jo esimerkiksi sen ansiosta, että sivuston "sensori" on ylityöllistetty ja yritys ylivarovainen maineensa takia. Firmoilla ei ole vastuuta sananvapaudesta, vaikka omistavat merkittäviä alustoja, joilla voidaan toteuttaa länsimaalaisille merkittävää sananvapautta. Somen ja netin ansiosta kansalaisten sananvapaus on laajentunut historiallisen paljon ja kilpailee kaupallisen median kanssa kovemmin kuin koskaan.

 

Sääntelyn ei pidä tarkoittaa tiukempaa sananvapauden rajoittamista, koska jo nykylait mahdollistavat paljon. Ylipäätään on niin, että keskustelu kehittyy kehittyvien ihmisten mukana. Se, että meillä on vapaus sanoa väärin mahdollistaa kokea väärin sanomisen seuraukset väittelyissä. Tarkin tuomioistuin on some itse. Annetaan keskustelukulttuurin kehittyä.

]]>
10 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259069-heikki-hiilamo-totalitarismin-ritari-populismin-lohikaarmetta-kaatamassa#comments Heikki Hiilamo Populismi Sananvapaus Some Sun, 05 Aug 2018 05:07:00 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259069-heikki-hiilamo-totalitarismin-ritari-populismin-lohikaarmetta-kaatamassa
Ne jyrää meitin! http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin <p>Vielä pari vuotta sitten vuortakin vakaammalta vaikuttanut Angela Merkelin asema Saksan ja &ndash; Trumpin tultua valtaan &ndash; koko demokraattisen maailman johtajana on murentunut ällistyttävää vauhtia. Viime vuoden liittopäivävaalit jo tekivät hänestä efektiivisesti poliittisti ramman, vaikka sitä ei haluttu heti vaalien jälkeen yleisesti tunnustaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat sen kuitenkin tehneet vastaansanomattoman selväksi jokaiselle, jolla on silmät nähdä ja korvat kuulla. Merkel hallituksineen voi kaatua koska vain, ja vaikka ei kaatuisikaan, on fataalilla tavalla heikentynyt, vaikka selvisikin sisäministerinsä aiheuttamasta kriisistä.</p><p>Italiassa vaalit voitti ja valtaan pääsi &ndash; tai päätyi - koalitio, jonka pystytyssä pysymistä voi niin ikään epäillä. Erona Saksaan on kuitenkin, että huteroilla jaloilla seisova hallitus ei siellä ole enää vuosikymmeniin ollut mikään uusi ja järkyttävä yllätys. Italia on kuitenkin ollut irrelevantti nimenomaan siksi, että muut suuret EU-maat ovat olleet niin vakaita kuin ovat olleet. Se ei ole enää vallitseva asiaintila.</p><p>Itäisessä EU:ssa neljä maata, Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia, eivät tosin ole akuutissa hallituskriisissä, mutta kaikki keikuttavat EU-venettä yhä vakavammin. Niiden joukkoon on nyt liittynyt myös Itävalta, ei tosin mainitun neljän muodostaman Visegrad-ryhmän jäsenenä, mutta rettelöitsijänä kyllä.</p><p>Kreikka tarpoo talouskriisissään, joka on saatu eristettyä niin, että se ei enää uhkaa koko EU:ta (puuta täytyy tässäkin kohden kyllä koputtaa), mutta pakolaiskriisin ensi linjan maana sekin on yhä EU:n ongelmalistan kärjen tuntumassa.</p><p>Maahanmuutto onkin kaikkia mainittuja kriisiin joutuneita maita yhdistävä tekijä. Vuosina 2015-16 koettu turvapaikanhakijoiden tulva EU:hun, mukaan lukien ensimmäistä kertaa Suomeen, vei asian kanssa painineiden ajan niin tarkkaan, että syvempien syiden ja seurausten pohdintaan ei heillä liiennyt aikaa. Niitä analysoimaan värvättiin ulkoministeriössä minut (jos kohta muutkin siihen osallistuivat). Akuutin kriisin päätyttyä saatoin vetää muutamia johtopäätöksiä, joista voin pitää kiinni vielä tänäänkin.</p><p>Ensimmäinen johtopäätös &ndash; tai pikemminkin tilastollinen tosiasia &ndash; oli, että todellista &rdquo;muuttoliikekriisiä&rdquo; ei vuosina 2015-16 loppujen lopuksi ollut. Turvapaikanhakijoita tuli kyllä Suomeen loppukesän 2015 ja helmi-maaliskuun vaihteen 2016 välillä noin 10 kertaa enemmän kuin siihen asti vuosittain. Varsinainen &rdquo;tulva&rdquo; kesti kuitenkin vain kaksi kuukautta, ja jos kokonaisluvut tasoitetaan esimerkiksi kolmelle vuodelle, jäljelle jää kyllä &rdquo;pullistuma&rdquo;, mutta kolmelle vuodelle jaettuna turvapaikan saaneita kertyi vain noin 10&nbsp;000 eli runsaat 3000 vuodessa, kun heitä ennen kriisiä oli vuosittain parisen tuhatta. Koko EU:ssa näkyy sama ilmiö, sillä erolla, että &rdquo;piikki&rdquo; vuosina 2015-6 oli pienempi. Koko EU-alueelle tasoitettuna heitä tuli alle 0,2 prosenttia EU:n väestöstä, ja turvapaikan saaneiden määrä lienee jäänyt hieman yli 0,1 prosenttiin väestöstä.</p><p>Aivan ilman kriisiä ei tietenkään selvitty näilläkään luvuilla. Hyvin nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä aiheutti hallinnollisen kriisin, kun nämä piti jonnekin majoittaa ja huoltaa. Kuten oli ennakoitavissa &ndash; ja myös ennakoin &ndash; Suomeenkin syntyi lisäksi pian laittomasti maahan jääneiden joukko, aivan uusi ongelma meillä. Koko EU:n tasolla pahimmat ongelmat olivat ensinnäkin ulkorajavalvonnan pettäminen, mikä johti maahantulijoiden hallitsemattomaan vaellukseen kohti suosituimpia päämäärämaita. Toiseksi, turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskeva perussääntö, jonka mukaan vastuu maahan tulevista on sillä jäsenmaalla, jonne turvapaikanhakija ensiksi saapuu, menetti käytännössä merkityksensä, sillä määränpäähänsä saapuneita ei voitu palauttaa ensimmäiseen saapumismaahansa, ei humanitäärisistä eikä myöskään käytännöllisistä syistä. Kolmas kriisiyttävä tekijä oli maahantulijoiden saapuminen vain pariin jäsenmaahan ja sen jälkeen suunnistaminen vain muutamaan muuhun, ennen muuta Saksaan. Tästä aiheutuneet ongelmat olisi ollut helppo ja järkevää välttää toteuttamalla tehokkaasti turvapaikan saaneiden jakaminen jäsenmaihin. Sen sijaan tästä asiasta tuli yksi pahimmista jäsenmaiden välejä jäytäneistä kiistoista, vaikka siitä muodollinen päätös saatiinkin aikaan.</p><p>Nämä materiaaliset ongelmat kalpenivat ja kalpenevat yhä psykologisen kriisin rinnalla, ja sen kriisin syvyyttä ja varsinkaan kestoa en osannut minäkään ennakoida. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan yleensä ja pakolaisia kohtaan erityisesti alkoivat kyllä yllätyksettömästi koventua hyvin pian sen jälkeen kun tulijamäärät nopeasti kasvoivat vuonna 2015 ja heidän kärsimystensä ja kuolemiensa, varsinkin Kreikan rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan ruumiin, aiheuttama ensimmäinen myötätuntoaalto oli hiipunut.</p><p>Loogista olisi kuitenkin ollut, että kun turvapaikanhakijoiden määrä pian palasi kutakuinkin kriisiä edeltävälle tasolle, myös mentaalinen kriisi olisi vaimentunut. Näin ei ole käynyt, pikemminkin painvastoin, ja se kriisi on kanavoitunut perinteisten poliittisten voimasuhteiden järkkymiseksi jopa vakauden ankkuriksi mielletyssä Saksassa. Mikä sen voi selittää? Kolme asiaa tulee mieleen.</p><p>Ensimmäinen on mieliin, tai ehkä pikemminkin alitajuntaan, jäänyt tunne asioiden riistäytymisestä hallinnasta, mitä televisiokuvat pitkin maita ja mantuja vaeltavista ihmislaumoista, yömyöhällä häthätää vastaanottokeskuksiksi muutettuihin korpihotelleihin saapuvista busseista ja ikuiselta tuntuvasta hedelmättömästä kiistelystä EU-kokouksissa aiheuttivat. Se on jäänyt elämään.</p><p>Toiseksi, vaikka taloussuhdanne on Euroopassa turvapaikkakriisin akuutin vaiheen jälkeen selvästi parantunut, perusturvallisuus on järkkynyt ja tulevaisuuskäsitykset ovat edelleen pessimistiset. Eikä kysymys ei ole pelkästään käsityksistä, vaan monet tosiaan ovat jääneet syrjään talouden noususta ja suorastaan syrjäytyneet. Tämäkin on megatrendi, ja kuten megatrendeillä yleensäkin, keinoja sen kääntämiseen ei tunnu olevan &ndash; tai ainakaan sellaisten keinojen käyttöön ei löydy poliittista tahtoa. Yksi seuraus on muukalaisvastaisuuden kasvu.</p><p>Kolmanneksi on kysymys myös kulttuurisesta turvattomuuden tunteesta. Ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kenties monissa Euroopan maissa saavuttanut tason, jonka kantaväestö, ja eritoten edellä mainittu taloudellisesti syrjäytynyt osa siitä, kokee uhkaksi, ei vain toimeentulolleen vaan myös identiteetilleen. Tähän voidaan esittää vastaväite, että vähintään yhtä suurta on asenteiden koveneminen ollut maissa, joissa ulkomaalaisperäistä väestöä on hyvin vähän. Kyse ei kuitenkaan ole vain absoluuttisista määristä, vaan siitä miten nopeasti tilanne ympäristössä on muuttunut, ja historiallisista kokemuksista, Itä-Euroopassa esimerkiksi ulkoa tuodun komentovallan muistosta.</p><p>Pohjimmiltaan kyse on ihmisen laumaeläinluonteesta; laumalla taasen on oltava yhteistä identiteettiä luovia ominaisuuksia, jotta se voi ylipäätään syntyä. Tätä ovat ulkoisia uhkakuvia, erilaisuuden torjuntaa hyväksikäyttävät liikkeet onnistuneet tehokkaasti hyväksikäyttämään. Vastakkaista kantaa edustavien argumentit kuten huonosti erittelyä kestävä monikulttuurisuuden ihanne ja abstraktit (kiistämättä niiden moraalista oikeutusta) tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteet, terveen huoltosuhteen ylläpitämisen tarve, tai edes hyvinvointivaltio, eivät selvästikään tuota sellaista ryhmäidentiteettiä, että sillä pystyttäisiin kilpailemaan tehokkaasti populistisen demagogian kanssa. Jotain tehokkaampaa olisi löydettävä, eikä minulla ole siihen vastausta, ei ainakaan sellaista joka mahtuisi tällaiseen blogiin. Yksi ainesosa siinä kuitenkin olisi oltava konsensus siitä, millaista sopeutumista on voitava edellyttää maahantulijoilta ja millaista niiltä, jotka heitä vastaanottavat. Nyt sen määrittelyä hallitsevat ne, joiden ratkaisu on estää maahantulo ja jopa päästä eroon jo maahan tulleista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vielä pari vuotta sitten vuortakin vakaammalta vaikuttanut Angela Merkelin asema Saksan ja – Trumpin tultua valtaan – koko demokraattisen maailman johtajana on murentunut ällistyttävää vauhtia. Viime vuoden liittopäivävaalit jo tekivät hänestä efektiivisesti poliittisti ramman, vaikka sitä ei haluttu heti vaalien jälkeen yleisesti tunnustaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat sen kuitenkin tehneet vastaansanomattoman selväksi jokaiselle, jolla on silmät nähdä ja korvat kuulla. Merkel hallituksineen voi kaatua koska vain, ja vaikka ei kaatuisikaan, on fataalilla tavalla heikentynyt, vaikka selvisikin sisäministerinsä aiheuttamasta kriisistä.

Italiassa vaalit voitti ja valtaan pääsi – tai päätyi - koalitio, jonka pystytyssä pysymistä voi niin ikään epäillä. Erona Saksaan on kuitenkin, että huteroilla jaloilla seisova hallitus ei siellä ole enää vuosikymmeniin ollut mikään uusi ja järkyttävä yllätys. Italia on kuitenkin ollut irrelevantti nimenomaan siksi, että muut suuret EU-maat ovat olleet niin vakaita kuin ovat olleet. Se ei ole enää vallitseva asiaintila.

Itäisessä EU:ssa neljä maata, Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia, eivät tosin ole akuutissa hallituskriisissä, mutta kaikki keikuttavat EU-venettä yhä vakavammin. Niiden joukkoon on nyt liittynyt myös Itävalta, ei tosin mainitun neljän muodostaman Visegrad-ryhmän jäsenenä, mutta rettelöitsijänä kyllä.

Kreikka tarpoo talouskriisissään, joka on saatu eristettyä niin, että se ei enää uhkaa koko EU:ta (puuta täytyy tässäkin kohden kyllä koputtaa), mutta pakolaiskriisin ensi linjan maana sekin on yhä EU:n ongelmalistan kärjen tuntumassa.

Maahanmuutto onkin kaikkia mainittuja kriisiin joutuneita maita yhdistävä tekijä. Vuosina 2015-16 koettu turvapaikanhakijoiden tulva EU:hun, mukaan lukien ensimmäistä kertaa Suomeen, vei asian kanssa painineiden ajan niin tarkkaan, että syvempien syiden ja seurausten pohdintaan ei heillä liiennyt aikaa. Niitä analysoimaan värvättiin ulkoministeriössä minut (jos kohta muutkin siihen osallistuivat). Akuutin kriisin päätyttyä saatoin vetää muutamia johtopäätöksiä, joista voin pitää kiinni vielä tänäänkin.

Ensimmäinen johtopäätös – tai pikemminkin tilastollinen tosiasia – oli, että todellista ”muuttoliikekriisiä” ei vuosina 2015-16 loppujen lopuksi ollut. Turvapaikanhakijoita tuli kyllä Suomeen loppukesän 2015 ja helmi-maaliskuun vaihteen 2016 välillä noin 10 kertaa enemmän kuin siihen asti vuosittain. Varsinainen ”tulva” kesti kuitenkin vain kaksi kuukautta, ja jos kokonaisluvut tasoitetaan esimerkiksi kolmelle vuodelle, jäljelle jää kyllä ”pullistuma”, mutta kolmelle vuodelle jaettuna turvapaikan saaneita kertyi vain noin 10 000 eli runsaat 3000 vuodessa, kun heitä ennen kriisiä oli vuosittain parisen tuhatta. Koko EU:ssa näkyy sama ilmiö, sillä erolla, että ”piikki” vuosina 2015-6 oli pienempi. Koko EU-alueelle tasoitettuna heitä tuli alle 0,2 prosenttia EU:n väestöstä, ja turvapaikan saaneiden määrä lienee jäänyt hieman yli 0,1 prosenttiin väestöstä.

Aivan ilman kriisiä ei tietenkään selvitty näilläkään luvuilla. Hyvin nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä aiheutti hallinnollisen kriisin, kun nämä piti jonnekin majoittaa ja huoltaa. Kuten oli ennakoitavissa – ja myös ennakoin – Suomeenkin syntyi lisäksi pian laittomasti maahan jääneiden joukko, aivan uusi ongelma meillä. Koko EU:n tasolla pahimmat ongelmat olivat ensinnäkin ulkorajavalvonnan pettäminen, mikä johti maahantulijoiden hallitsemattomaan vaellukseen kohti suosituimpia päämäärämaita. Toiseksi, turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskeva perussääntö, jonka mukaan vastuu maahan tulevista on sillä jäsenmaalla, jonne turvapaikanhakija ensiksi saapuu, menetti käytännössä merkityksensä, sillä määränpäähänsä saapuneita ei voitu palauttaa ensimmäiseen saapumismaahansa, ei humanitäärisistä eikä myöskään käytännöllisistä syistä. Kolmas kriisiyttävä tekijä oli maahantulijoiden saapuminen vain pariin jäsenmaahan ja sen jälkeen suunnistaminen vain muutamaan muuhun, ennen muuta Saksaan. Tästä aiheutuneet ongelmat olisi ollut helppo ja järkevää välttää toteuttamalla tehokkaasti turvapaikan saaneiden jakaminen jäsenmaihin. Sen sijaan tästä asiasta tuli yksi pahimmista jäsenmaiden välejä jäytäneistä kiistoista, vaikka siitä muodollinen päätös saatiinkin aikaan.

Nämä materiaaliset ongelmat kalpenivat ja kalpenevat yhä psykologisen kriisin rinnalla, ja sen kriisin syvyyttä ja varsinkaan kestoa en osannut minäkään ennakoida. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan yleensä ja pakolaisia kohtaan erityisesti alkoivat kyllä yllätyksettömästi koventua hyvin pian sen jälkeen kun tulijamäärät nopeasti kasvoivat vuonna 2015 ja heidän kärsimystensä ja kuolemiensa, varsinkin Kreikan rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan ruumiin, aiheuttama ensimmäinen myötätuntoaalto oli hiipunut.

Loogista olisi kuitenkin ollut, että kun turvapaikanhakijoiden määrä pian palasi kutakuinkin kriisiä edeltävälle tasolle, myös mentaalinen kriisi olisi vaimentunut. Näin ei ole käynyt, pikemminkin painvastoin, ja se kriisi on kanavoitunut perinteisten poliittisten voimasuhteiden järkkymiseksi jopa vakauden ankkuriksi mielletyssä Saksassa. Mikä sen voi selittää? Kolme asiaa tulee mieleen.

Ensimmäinen on mieliin, tai ehkä pikemminkin alitajuntaan, jäänyt tunne asioiden riistäytymisestä hallinnasta, mitä televisiokuvat pitkin maita ja mantuja vaeltavista ihmislaumoista, yömyöhällä häthätää vastaanottokeskuksiksi muutettuihin korpihotelleihin saapuvista busseista ja ikuiselta tuntuvasta hedelmättömästä kiistelystä EU-kokouksissa aiheuttivat. Se on jäänyt elämään.

Toiseksi, vaikka taloussuhdanne on Euroopassa turvapaikkakriisin akuutin vaiheen jälkeen selvästi parantunut, perusturvallisuus on järkkynyt ja tulevaisuuskäsitykset ovat edelleen pessimistiset. Eikä kysymys ei ole pelkästään käsityksistä, vaan monet tosiaan ovat jääneet syrjään talouden noususta ja suorastaan syrjäytyneet. Tämäkin on megatrendi, ja kuten megatrendeillä yleensäkin, keinoja sen kääntämiseen ei tunnu olevan – tai ainakaan sellaisten keinojen käyttöön ei löydy poliittista tahtoa. Yksi seuraus on muukalaisvastaisuuden kasvu.

Kolmanneksi on kysymys myös kulttuurisesta turvattomuuden tunteesta. Ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kenties monissa Euroopan maissa saavuttanut tason, jonka kantaväestö, ja eritoten edellä mainittu taloudellisesti syrjäytynyt osa siitä, kokee uhkaksi, ei vain toimeentulolleen vaan myös identiteetilleen. Tähän voidaan esittää vastaväite, että vähintään yhtä suurta on asenteiden koveneminen ollut maissa, joissa ulkomaalaisperäistä väestöä on hyvin vähän. Kyse ei kuitenkaan ole vain absoluuttisista määristä, vaan siitä miten nopeasti tilanne ympäristössä on muuttunut, ja historiallisista kokemuksista, Itä-Euroopassa esimerkiksi ulkoa tuodun komentovallan muistosta.

Pohjimmiltaan kyse on ihmisen laumaeläinluonteesta; laumalla taasen on oltava yhteistä identiteettiä luovia ominaisuuksia, jotta se voi ylipäätään syntyä. Tätä ovat ulkoisia uhkakuvia, erilaisuuden torjuntaa hyväksikäyttävät liikkeet onnistuneet tehokkaasti hyväksikäyttämään. Vastakkaista kantaa edustavien argumentit kuten huonosti erittelyä kestävä monikulttuurisuuden ihanne ja abstraktit (kiistämättä niiden moraalista oikeutusta) tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteet, terveen huoltosuhteen ylläpitämisen tarve, tai edes hyvinvointivaltio, eivät selvästikään tuota sellaista ryhmäidentiteettiä, että sillä pystyttäisiin kilpailemaan tehokkaasti populistisen demagogian kanssa. Jotain tehokkaampaa olisi löydettävä, eikä minulla ole siihen vastausta, ei ainakaan sellaista joka mahtuisi tällaiseen blogiin. Yksi ainesosa siinä kuitenkin olisi oltava konsensus siitä, millaista sopeutumista on voitava edellyttää maahantulijoilta ja millaista niiltä, jotka heitä vastaanottavat. Nyt sen määrittelyä hallitsevat ne, joiden ratkaisu on estää maahantulo ja jopa päästä eroon jo maahan tulleista.

]]>
62 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin#comments EU Identiteetti Maahanmuutto Populismi Turvallisuus Fri, 27 Jul 2018 06:15:02 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin
Aatteiden vapaa kilpailu ja EU http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu <p>Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.&nbsp;&nbsp; Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.</p><p>Nyt &quot;meidän Uusi Suomi&quot; on <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/254381-eu-poliitikolta-suorat-sanat-steve-bannonin-uudesta-hankkeesta-kuinka-paljon">uutisoinut</a> EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.</p><p>Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja <a href="https://www.thedailybeast.com/steve-bannons-dream-a-worldwide-ultra-right">väitetäänpä</a> hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?</p><p>Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.</p><p>A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Wahhabism#Funding_factor">tietojen mukaan</a> hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.</p><p>Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.&nbsp; Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai&nbsp; tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?</p><p>Kuvien tekijäviitteet:</p><p><em>By <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/</a> - <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/</a>, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995</em></p><p><em>By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, <a href="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085" title="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085">https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085</a><br />By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Linkkejä aiheeseen</strong></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon">https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon</a> Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.</p><p><a href="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right" title="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right">https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-t...</a> Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros">https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros</a></p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary">https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary</a></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement">https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement</a></p><p><a href="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke" title="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke">http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.   Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.

Nyt "meidän Uusi Suomi" on uutisoinut EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.

Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja väitetäänpä hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?

Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.

A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian tietojen mukaan hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.

Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.  Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai  tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?

Kuvien tekijäviitteet:

By https://www.flickr.com/photos/snapperjack/ - https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995

By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085
By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472

 

Linkkejä aiheeseen

https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.

https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?

https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary

https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement

http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke

 

 

]]>
15 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu#comments EU Islam Populismi Uusliberalismi Vihapuhe Sun, 22 Jul 2018 19:00:17 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu
Populismin vastakohta? http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258239-populismin-vastakohta <p>Populismi ja populisti sanaa käytetään mediassa yleisesti, kun puhutaan jostain muista kun avoimia rajoja ja globalismia palvovista puolueista.</p><p>&nbsp;</p><p>Onko populisti vähän niinkun luvallinen haukkamasana? vai mitä sillä halutaan kertoa?</p><p>&nbsp;</p><p>Ja mikä on sitten sen vastakohta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Populismi ja populisti sanaa käytetään mediassa yleisesti, kun puhutaan jostain muista kun avoimia rajoja ja globalismia palvovista puolueista.

 

Onko populisti vähän niinkun luvallinen haukkamasana? vai mitä sillä halutaan kertoa?

 

Ja mikä on sitten sen vastakohta?

]]>
24 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258239-populismin-vastakohta#comments Populismi Populisti Sun, 15 Jul 2018 09:26:26 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258239-populismin-vastakohta
Italia keikuttaa EU-venettä http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256955-italia-keikuttaa-eu-venetta <p>&nbsp;</p><p>Italia sai hiljattain&nbsp; uuden&nbsp; oikeistolaisen ns. populistihallituksen. Mikäli hallitus ryhtyy toteuttamaan ohjelmaansa,&nbsp; Merkel- Macron- akseli tulee kohtaamaan vaikeuksia&nbsp; EU:n integraation syventämissuunnitelmissaan. Uusi sisäministeri <strong>Matteo Salvan</strong>i käännytti&nbsp; 629 Afrikasta tullutta&nbsp; venepakolaista ja samalla tuli ärsyttäneeksi Ranskaa.</p><p>Tosin Ranska itse on suhtautunut nuivasti pakolaisten vastaanoottamiseen tuhoisien terrori- iskujen jälkeen. &nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp; Itävalta ja Italia houkuttelevat Saksaa mukaan hankkeeseen, jossa&nbsp; paperittomia maahanmuuttajia ruvettaisiin käännyttämään&nbsp; heti rajalta. Merkelin hallituskumppanin ja sisarpuolueen <strong>sisäministeri Horst Seehofen</strong>&nbsp; on juonessa mukana. Hän on jopa uhonnut ettei anna periksi<strong> Merkelin</strong> ajamalle eurooppalaiselle vastuunjakamispolitiikalle. Saattaa johtaa vaikka hallituskriisiin. Maahanmuuttopolitiikka on ollut Merkelin akilleenkantapää.</p><p>Takaisin Italiaan.&nbsp; Maa on ollut hitaine talouskasvuineen EU:n ja&nbsp; eritoten euroalueen murheenkryyni viimeiset 20 vuotta. Pankeilla menee huonosti. Tälläkin hetkellä pankkien asiakkaista yli 10 % on sellaisia etteivät pysty lyhentämään lainojaan ja maksamaan korkoja. Italian julkinen velka on lähes 133 % Bkt:sta. Laihana lohtuna kuitenkin on se, että pääosin laina on kotimaista. Budjettialijäämä on luokkaa 4- 5%&nbsp; eli siedettävä verrattuna muihin EU:n kriisimaihin.&nbsp;&nbsp;</p><p>Populistihallituksen&nbsp; ohjelmassa on mm. eläkkkeiden nosto ja toimeetulotuki, jotka lisäisivät roimasti&nbsp; valtion budjettialijäämää, jopa 100 mrd euroa. Vaalilupauksia kun pitäisi lunastaa vaikka velaksi.</p><p>Valtiovarainministeri on eurokriittinen, vaikka ei olekaan ajamassa&nbsp; Italian euroeroa.&nbsp; Epäilemättä Italia tulee tuottamaan harmaita hiuksia Brysselin eliitille. Kyseessä on EU:n kolmanneksi suurin talous, jota ei voi ajaa nurkkaan samalla tavalla kuin&nbsp; tehtiin Kreikalle. Koko EU:n Bkt:sta Italian osuus on n. 15 % eli 7-kertainen Kreikkaan verrattuna. Ongelmana voi olla jatkossa, että Italia liian suuri kaatumaan, mutta myös liian suuri autettavaksi jaloilleen.</p><p>Britannia jättää ensi vuonna EU:n ja siitä&nbsp; saattaa tulla malli muille EU-eroa havitteleville. Jos vielä kävisi niin, että Italia jossain vaiheessa jättäisi euron, tai joutuisi jättämään,&nbsp; saisimme mallin myös euroerolle. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Italia sai hiljattain  uuden  oikeistolaisen ns. populistihallituksen. Mikäli hallitus ryhtyy toteuttamaan ohjelmaansa,  Merkel- Macron- akseli tulee kohtaamaan vaikeuksia  EU:n integraation syventämissuunnitelmissaan. Uusi sisäministeri Matteo Salvani käännytti  629 Afrikasta tullutta  venepakolaista ja samalla tuli ärsyttäneeksi Ranskaa.

Tosin Ranska itse on suhtautunut nuivasti pakolaisten vastaanoottamiseen tuhoisien terrori- iskujen jälkeen.       Itävalta ja Italia houkuttelevat Saksaa mukaan hankkeeseen, jossa  paperittomia maahanmuuttajia ruvettaisiin käännyttämään  heti rajalta. Merkelin hallituskumppanin ja sisarpuolueen sisäministeri Horst Seehofen  on juonessa mukana. Hän on jopa uhonnut ettei anna periksi Merkelin ajamalle eurooppalaiselle vastuunjakamispolitiikalle. Saattaa johtaa vaikka hallituskriisiin. Maahanmuuttopolitiikka on ollut Merkelin akilleenkantapää.

Takaisin Italiaan.  Maa on ollut hitaine talouskasvuineen EU:n ja  eritoten euroalueen murheenkryyni viimeiset 20 vuotta. Pankeilla menee huonosti. Tälläkin hetkellä pankkien asiakkaista yli 10 % on sellaisia etteivät pysty lyhentämään lainojaan ja maksamaan korkoja. Italian julkinen velka on lähes 133 % Bkt:sta. Laihana lohtuna kuitenkin on se, että pääosin laina on kotimaista. Budjettialijäämä on luokkaa 4- 5%  eli siedettävä verrattuna muihin EU:n kriisimaihin.  

Populistihallituksen  ohjelmassa on mm. eläkkkeiden nosto ja toimeetulotuki, jotka lisäisivät roimasti  valtion budjettialijäämää, jopa 100 mrd euroa. Vaalilupauksia kun pitäisi lunastaa vaikka velaksi.

Valtiovarainministeri on eurokriittinen, vaikka ei olekaan ajamassa  Italian euroeroa.  Epäilemättä Italia tulee tuottamaan harmaita hiuksia Brysselin eliitille. Kyseessä on EU:n kolmanneksi suurin talous, jota ei voi ajaa nurkkaan samalla tavalla kuin  tehtiin Kreikalle. Koko EU:n Bkt:sta Italian osuus on n. 15 % eli 7-kertainen Kreikkaan verrattuna. Ongelmana voi olla jatkossa, että Italia liian suuri kaatumaan, mutta myös liian suuri autettavaksi jaloilleen.

Britannia jättää ensi vuonna EU:n ja siitä  saattaa tulla malli muille EU-eroa havitteleville. Jos vielä kävisi niin, että Italia jossain vaiheessa jättäisi euron, tai joutuisi jättämään,  saisimme mallin myös euroerolle.                                

]]>
9 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256955-italia-keikuttaa-eu-venetta#comments Euroero Populismi Velkataakka Venepakolaiset Fri, 15 Jun 2018 15:08:40 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256955-italia-keikuttaa-eu-venetta
Ratsastammeko populistisesti maahanmuuttovastaisuudella? http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256948-ratsastammeko-populistisesti-maahanmuuttovastaisuudella <p>&ldquo;Maahanmuuttovastaisuudella ratsastava ruotsidemokraatit näyttäisi viimeaikaisten mittausten mukaan tekevän syyskuussa kaikkien aikojen parhaan vaalituloksensa.&rdquo; (Muli Pulkkinen HS Metro 6.6.2018)</p><p>Kuten yllä kirjoitetusta ilmenee, HS:n toimittelijat eivät noudata hyvän, neutraalin uutisoinnin periaatteita. Ensinnäkään maahanmuuttokriittiset puolueet eivät ole tietenkään yleisesti maahanmuuton vastaisia, vaan laajamittaisen haittamaahanmuuton vastaisia. Halua auttaa muitakin kuin oman maan kansalaisia löytyy vaihtelevasti, mutta sitä löytyy. Kyse onkin siitä, miten autetaan.</p><p>Entä miksi maahanmuuttokriittisten puolueiden kirjoitetaan jatkuvasti &ldquo;ratsastavan&rdquo; maahanmuuttoteemalla? Tarkoitetaanko tällä sitä, etteivät maahanmuuttokriittiset olisikaan oikeasti maahanmuuttokriittisiä, vaan ainoastaan ratsastavat populistisesti tuolla teemalla? Eikö siis uskotakaan, että &ldquo;populistiset&rdquo; maahanmuuttokriittiset olisivat ihan aidosti maahanmuuttokriittisiä haittamaahanmuuton suhteen?</p><p>Entä millä asioilla muut puolueet ratsastavat? Kun eri puolueet ajavat mitä tahansa asioita, on syytä tästä lähtien aina puhua eri asioilla ratsastamisesta tasapuolisuuden vuoksi. Siitäkin huolimatta, että esim. lapsilla ja vanhuksilla ratsastaminen kuulostaakin jo varsin hupaisalta.</p><p>Muissa puolueissa tätä ratsastamista ja politikointia tapahtuu todellisuudessa enemmän kuin vaikka persuissa. Jos katsoo vaikkapa poliitikkojen Facebook-sivuja, niin muiden puolueiden poliitikot panostavat tyhjänpäiväisiin, mutta populistisiin statustelukuviin muiden poliitikkojen ja vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa.</p><p>Mutta onhan se tavallaan hienoa, että meidät katoaviin intiaanikansoihin itsemme usein rinnastavat väestönvaihdoksen vastustajat nähdään ratsastavina sotureina, jotka puolustavat maitaan, eli toisin sanoen kansojensa hyvinvointia!</p><p>Howdy hoy!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> “Maahanmuuttovastaisuudella ratsastava ruotsidemokraatit näyttäisi viimeaikaisten mittausten mukaan tekevän syyskuussa kaikkien aikojen parhaan vaalituloksensa.” (Muli Pulkkinen HS Metro 6.6.2018)

Kuten yllä kirjoitetusta ilmenee, HS:n toimittelijat eivät noudata hyvän, neutraalin uutisoinnin periaatteita. Ensinnäkään maahanmuuttokriittiset puolueet eivät ole tietenkään yleisesti maahanmuuton vastaisia, vaan laajamittaisen haittamaahanmuuton vastaisia. Halua auttaa muitakin kuin oman maan kansalaisia löytyy vaihtelevasti, mutta sitä löytyy. Kyse onkin siitä, miten autetaan.

Entä miksi maahanmuuttokriittisten puolueiden kirjoitetaan jatkuvasti “ratsastavan” maahanmuuttoteemalla? Tarkoitetaanko tällä sitä, etteivät maahanmuuttokriittiset olisikaan oikeasti maahanmuuttokriittisiä, vaan ainoastaan ratsastavat populistisesti tuolla teemalla? Eikö siis uskotakaan, että “populistiset” maahanmuuttokriittiset olisivat ihan aidosti maahanmuuttokriittisiä haittamaahanmuuton suhteen?

Entä millä asioilla muut puolueet ratsastavat? Kun eri puolueet ajavat mitä tahansa asioita, on syytä tästä lähtien aina puhua eri asioilla ratsastamisesta tasapuolisuuden vuoksi. Siitäkin huolimatta, että esim. lapsilla ja vanhuksilla ratsastaminen kuulostaakin jo varsin hupaisalta.

Muissa puolueissa tätä ratsastamista ja politikointia tapahtuu todellisuudessa enemmän kuin vaikka persuissa. Jos katsoo vaikkapa poliitikkojen Facebook-sivuja, niin muiden puolueiden poliitikot panostavat tyhjänpäiväisiin, mutta populistisiin statustelukuviin muiden poliitikkojen ja vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa.

Mutta onhan se tavallaan hienoa, että meidät katoaviin intiaanikansoihin itsemme usein rinnastavat väestönvaihdoksen vastustajat nähdään ratsastavina sotureina, jotka puolustavat maitaan, eli toisin sanoen kansojensa hyvinvointia!

Howdy hoy!

]]>
147 http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256948-ratsastammeko-populistisesti-maahanmuuttovastaisuudella#comments Maahanmuuttokriittisyys Maahanmuuttouutisointi Median vastuu Populismi Uutisoinnin puolueellisuus Fri, 15 Jun 2018 13:24:24 +0000 Henna Kajava http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256948-ratsastammeko-populistisesti-maahanmuuttovastaisuudella
Pöllöpopulismia http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256938-pollopopulismia <p>Vihreät kertovat taistelevansa populismia vastaan, mutta välillä tuntuu, että pitäisi taistella nimenomaan vihreää populismia vastaan. Tämän viikon pöllökuva-gate osoittaa hyvin sen, miten iso hirsi voi omassa silmässä olla samalla, kun syyttää muita vääristelystä.</p><p>Harhaanjohtavien kuvien käyttäminen on ollut luonnonsuojeluaktivistien ja vihreiden ääriliikkeiden modus operandi jo pidempään. Esimerkiksi Greenpeace on maailmalla useamman kerran jäänyt kiinni muokattujen, lavastettujen tai virheellisten kuvien käytöstä.&nbsp;</p><p>Pyhittääkö tarkoitus keinot? Niin varmasti moni aktivisti uskottelee itselleen. Valitettavasti ajatusmalli ei eroa esimerkiksi maahanmuuttovastaisten roskamedioiden toiminnasta mitenkään. Otetaan itselle tärkeä asia, maustetaan sitä muutamalla keksityllä yksityiskohdalla ja tadaa, somehuomio on taattu. Ketä kiinnostaa, jos siinä sivussa johdetaan vähän harhaan?</p><p>Tällähän voi perustella minkä tahansa valheen.</p><p>Inhottavinta näissä somehuijauksissa on, ettei valheenpaljastusta tai korjaavaa otsikointia juuri koskaan näe yhtä moni ihminen kuin alkuperäistä julkaisua. Ja vaikka näkisivät - moni ei usko. Ensimmäinen vastaan tullut otsikko on se, joka painuu mieleen - ja ensimmäinen kuva on se, josta kahvipöydissä myöhemmin puhutaan.</p><p>Jos halutaan viedä poliittista keskustelua&nbsp;järkevämpään suuntaan, lienee syytä aloittaa se pöllöpopulismin kitkemisestä. Vaikka sitä tekevät uskoisivat tarkoitusperiensä olevan kuinka hyvät tahansa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreät kertovat taistelevansa populismia vastaan, mutta välillä tuntuu, että pitäisi taistella nimenomaan vihreää populismia vastaan. Tämän viikon pöllökuva-gate osoittaa hyvin sen, miten iso hirsi voi omassa silmässä olla samalla, kun syyttää muita vääristelystä.

Harhaanjohtavien kuvien käyttäminen on ollut luonnonsuojeluaktivistien ja vihreiden ääriliikkeiden modus operandi jo pidempään. Esimerkiksi Greenpeace on maailmalla useamman kerran jäänyt kiinni muokattujen, lavastettujen tai virheellisten kuvien käytöstä. 

Pyhittääkö tarkoitus keinot? Niin varmasti moni aktivisti uskottelee itselleen. Valitettavasti ajatusmalli ei eroa esimerkiksi maahanmuuttovastaisten roskamedioiden toiminnasta mitenkään. Otetaan itselle tärkeä asia, maustetaan sitä muutamalla keksityllä yksityiskohdalla ja tadaa, somehuomio on taattu. Ketä kiinnostaa, jos siinä sivussa johdetaan vähän harhaan?

Tällähän voi perustella minkä tahansa valheen.

Inhottavinta näissä somehuijauksissa on, ettei valheenpaljastusta tai korjaavaa otsikointia juuri koskaan näe yhtä moni ihminen kuin alkuperäistä julkaisua. Ja vaikka näkisivät - moni ei usko. Ensimmäinen vastaan tullut otsikko on se, joka painuu mieleen - ja ensimmäinen kuva on se, josta kahvipöydissä myöhemmin puhutaan.

Jos halutaan viedä poliittista keskustelua järkevämpään suuntaan, lienee syytä aloittaa se pöllöpopulismin kitkemisestä. Vaikka sitä tekevät uskoisivat tarkoitusperiensä olevan kuinka hyvät tahansa.

]]>
18 http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256938-pollopopulismia#comments Huuhaa Luonnonsuojelu Populismi Vihreät Fri, 15 Jun 2018 10:46:02 +0000 Tiina Ahva http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256938-pollopopulismia
TP Niinistö johtaa Suomen ulkopolitiikkaa galluppien taakse piiloutuen http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256639-tp-niinisto-johtaa-suomen-ulkopolitiikka-galluppien-taakse-piiloutuen <p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistön kertoi Financial Timesille antamassa haastattelussa (4.6.), että hän ei kannata Nato-jäsenyyttä, koska suomalaiset eivät tue jäsenyyttä, ja että hänkin on suomalainen.</p><p>Tämä argumentti on epärehellinen, sillä suomalaiset ovat tutkitusti valmiita tukemaan Nato-jäsenyyttä, mikäli juuri valtiojohto suosittaisi ratkaisua. (Verkkouutiset 24.3.2014) Koska kansan luottaa turvallisuuspolitiikassa valtiojohtoon, on ratkaisu oikeammin kiinni nimenomaan Niinistön omasta sekä muun valtiojohdon päätöksentekokyvystä.</p><p>Maanpuolustuksen ammattilaisista, Puolustusvoimien upseereista peräti 71% kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Maamme yhteensopivuus ja valmius liittyä sotilasliittoon on parempi kuin osalla sen jäsenmaista. Sotaa käyvä itänaapurimme varustaa jatkuvasti yli tuhat kilometristä rajaamme ja miehittää laittomasti alueita mm. Ukrainassa, Georgiassa ja tukee aseellisesti diktaattori Al-Assadia Syyriassa.</p><p>Nämä seikat herättävät kysymyksen siitä, miksi Suomen puolustuspolitiikan strategisinta valintaa ei johdeta päämäärätietoisesti omalla esimerkillä, vaan valtiojohto, Sauli Niinistö etunenässä, piiloutuu galluppien taakse.</p><p>Valopilkkuna täytyy kuitenkin mainita, että on hienoa, että Kokoomus ja Petteri Orpo uskalsivat lausua puoluekokouksessa 2018 määrätietoisesti kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Samaa ei voi sanoa tästä ärähtäneestä entisestä kokoomuslaisesta, TP Sauli Niinistöstä.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteet:</p><ul><li><a href="https://www.verkkouutiset.fi/verkkouutiset-selvitti-kansa-valmis-natoon-jos-valtiojohto-niin-haluaa-17919/" target="_blank">https://www.verkkouutiset.fi/verkkouutiset-selvitti-kansa-valmis-natoon-jos-valtiojohto-niin-haluaa-17919/</a></li><li><a href="https://www.verkkouutiset.fi/sk-nato-jasenyyden-kannatus-on-kasvanut-voimakkaasti-upseereiden-keskuudessa-47214/" target="_blank">https://www.verkkouutiset.fi/sk-nato-jasenyyden-kannatus-on-kasvanut-voimakkaasti-upseereiden-keskuudessa-47214/</a></li><li><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005705909.html" target="_blank">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005705909.html</a></li><li><a href="https://www.ft.com/content/0754c814-657d-11e8-a39d-4df188287fff" title="https://www.ft.com/content/0754c814-657d-11e8-a39d-4df188287fff">https://www.ft.com/content/0754c814-657d-11e8-a39d-4df188287fff</a></li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tasavallan presidentti Sauli Niinistön kertoi Financial Timesille antamassa haastattelussa (4.6.), että hän ei kannata Nato-jäsenyyttä, koska suomalaiset eivät tue jäsenyyttä, ja että hänkin on suomalainen.

Tämä argumentti on epärehellinen, sillä suomalaiset ovat tutkitusti valmiita tukemaan Nato-jäsenyyttä, mikäli juuri valtiojohto suosittaisi ratkaisua. (Verkkouutiset 24.3.2014) Koska kansan luottaa turvallisuuspolitiikassa valtiojohtoon, on ratkaisu oikeammin kiinni nimenomaan Niinistön omasta sekä muun valtiojohdon päätöksentekokyvystä.

Maanpuolustuksen ammattilaisista, Puolustusvoimien upseereista peräti 71% kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Maamme yhteensopivuus ja valmius liittyä sotilasliittoon on parempi kuin osalla sen jäsenmaista. Sotaa käyvä itänaapurimme varustaa jatkuvasti yli tuhat kilometristä rajaamme ja miehittää laittomasti alueita mm. Ukrainassa, Georgiassa ja tukee aseellisesti diktaattori Al-Assadia Syyriassa.

Nämä seikat herättävät kysymyksen siitä, miksi Suomen puolustuspolitiikan strategisinta valintaa ei johdeta päämäärätietoisesti omalla esimerkillä, vaan valtiojohto, Sauli Niinistö etunenässä, piiloutuu galluppien taakse.

Valopilkkuna täytyy kuitenkin mainita, että on hienoa, että Kokoomus ja Petteri Orpo uskalsivat lausua puoluekokouksessa 2018 määrätietoisesti kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Samaa ei voi sanoa tästä ärähtäneestä entisestä kokoomuslaisesta, TP Sauli Niinistöstä.

 

Lähteet:

]]>
12 http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256639-tp-niinisto-johtaa-suomen-ulkopolitiikka-galluppien-taakse-piiloutuen#comments Kotimaa Nato Populismi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Turpo Uussuomettuminen Sun, 10 Jun 2018 09:13:37 +0000 Mikko Laakso http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256639-tp-niinisto-johtaa-suomen-ulkopolitiikka-galluppien-taakse-piiloutuen
SDP - Ikuisen vapun puolue http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256060-sdp-ikuisen-vapun-puolue <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/MjaPxJYD1qY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/MjaPxJYD1qY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p> <p>Vapun työväenmarssit toteuttivat jälleen vanhaa tuttua kaavaa: Vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike yrittivät pelotella ihmisiä poliittisten vastustajien loputtomalla pahuudella ja lupasivat messiaanisesti vapahdusta kuuliaisille kannattajilleen. Oli jupinaa nuorten, työttömien, työntekijöiden, naisten, sairaiden, lasten ja lähes kaikkien muidenkin kyykyttämisestä muka ihmisiä vihaavan hallituksen toimesta. Puheissa vaadittiin tiukempia työehtoja, isompia palkkoja, lyhyempiä työpäiviä sekä pelättiin antaumuksella vanhaa kasvotonta vihollista, uusliberalismia.</p> <p>Vaalivuoden kunniaksi vappupuheita siivittivät myös ne tuhoisat vaalilupaukset, joilla erilaiset eturyhmäpoliitikot ja populistit aikovat taata itselleen muhkean äänisaaliin sekä tukevan kiinnityksen vallankahvaan. Ketään ei tuntunut huolettavan se, että Suomi velkaantuu edelleen rajusti, kymmenettä vuotta peräkkäin. Edes pikkuhiljaa hiipumisen merkkejä osoittava talouskasvu tai jatkuvasti maailmantalouden yllä leijuva kauppasodan pelko ei lannista suomalaisten verorahoja vaanivia naminami-poliitikkoja, joilta ei takuuvarmasti lopu muiden rahat kesken ennen kuin vaalitulokset on julkaistu.</p> <p>Muiden hyvästä yrityksestä huolimatta, shown varasti kirkkaasti Antti Rinteen johtama Sosialidemokraattinen puolue. Eikä ihme, onhan Rinne jälleen valjastanut vastuuttomien vasemmistopopulistien toimivan vaalireseptin, eli luvataan omille eturyhmille lisää rahaa, viulut maksaa joku muu. Näin kaikki voittavat eikä kukaan häviä, eikö vain? Monia tämä tietysti naurattaa, mutta kannattaa muistaa, että tuollaisilla puheilla on ennenkin kotiutettu vaalivoittoja ja pääministerin pestejä.</p> <p>Vappupuheessaan Rinne aloitti sen vaalivuosille tyypillisen huutokaupan, jonka voittaa eniten tulonsiirtoja omille äänestäjilleen lupaava puolue. Rinteen strategia oli nokittaa heti kärkeen lupaamalla sadan euron korotuksen eläkkeisiin, onhan SDP:n jäsenkunta keskimäärin iäkkäintä muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna.&nbsp;</p> <p>Toki Rinne tajusi astuneensa miinaan, kun esimerkiksi Eläketurvakeskus laski lupauksen maksavan eläkerahastoille 1,4 miljardia euroa vuodessa. Tosin oli se summa mikä tahansa, niin sen verran lisäeuroja eläkerahastoista lähtisi joka vuosi, kunnes eläkeläisten määrä lähtee laskuun, koko eläkejärjestelmä romahtaa omaan mahdottomuuteensa, tai joku tuleva hallitus uskaltaa pedata itselleen varman vaalitappion leikkaamalla eläkkeitä. Kuin kirsikaksi läpimädän kakun päälle Rinne muisti kertoa, ettei nämä miljardit eurot eläkemaksujen korotuspainetta muka rasittaisi nuorten kukkaroita vaikka eläkemaksujen vääjäämätön korotus tarkoittaa nimenomaan käden työntämistä nuorempien sukupolvien taskuun.</p> <p>SDP:n ensimmäinen vaihtoehto nuorten ryöstämiselle oli sinällään verotusta hieman harmonisoiva lähdevero, joka kuitenkin leikkaisi eläkerahastojen tuottoja n. 40 miljoonaa euroa vuodessa. Twitterissä SDP:n veropoliittinen asiantuntija kertoi, että systeemi voidaan tehdä palkansaajille ja eläkerahastoille kustannusneutraaliksi, mutta silloin hupenisi myös lähdeverosta saatava verotuotto. Ja koska SDP:n taannoin julkaisemassa vero-ohjelmassa ansiotuloverotuksen progressiota halutaan jyrkentää, veikkaan vaalilupausten maksajaksi joka tapauksessa sitä suomalaisten vähemmistöä, joka vielä maksaa enemmän veroja kuin saa tulonsiirtoja. Toisin sanoen luvassa on lisää veroja, vähemmän palkintoa omasta työstä.</p> <p>Toisena keinona Rinne esitti, ettei koko satasen korotusta tehtäisikään seuraavan hallituskauden aikana, vaan SDP:n johdolla pieniä eläkkeitä korotettaisiin ensin vähän, ja sitten seuraavalla, ja ehkä vielä sitäkin seuraavalla hallituskaudella vielä uudestaan. Sitä Rinne ei tosin kertonut, millä mandaatilla hän käskee seuraavat kolme hallitusta, yli 10 vuoden ajan, lunastamaan SDP:n vuoden 2019 vaalilupaukset, mutta mitäpä pienistä.</p> <p>Jos SDP:n vappupöhnässä annetut lupaukset menevät läpi, ja pyramidihuijauksen kaltaista eläkejärjestelmäämme tekohengitetään entistä suuremmilla eläkemaksuilla, joutuvat maksajiksi nimenomaan nuoremmat sukupolvet, jopa vielä syntymättömät sellaiset, joiden hyvinvoinnista oppositio on viime vuodet ollut niin kovin huolissaan. Muistuttaisin, että tällä hetkellä eläkemaksu on keskimäärin 24,4 % palkasta, eikä maksujen kasvamiselle näy loppua.&nbsp;</p> <p>Surullisinta on, että näinkin räikeällä lupauksella nuorempien sukupolvien ryöstämisestä SDP ei käytännössä voi hävitä. Nuorten heikon äänestysaktiivisuuden takia tuolla lupauksella voi aivan hyvin voittaa seuraavat vaalit, minkä jälkeen pienimpiä eläkkeitä korotetaan, eläkejärjestelmän kestävyys notkahtaa ja vahingot korjataan korottamalla eläkemaksuja entisestään. Jos poliittinen vastustaja uskaltaa laittaa hanttiin, leimaa SDP heidät köyhien eläkeläisten vihaajiksi ja kerää lisää poliittisia irtopisteitä.</p> <p>Pari päivää eläkelupauksen jälkeen SDP oli taas kansantalouden haaskalla. Omien sanojensa mukaan Rinne ei ole nähnyt asiaan liittyviä laskelmia, mutta silti hän ehdotti lapsilisien verottamista taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Kelassa on jo räknäilty demarien ehdotusta ja todettu, että sen toteutus itse asiassa kasvattaisi taloudellista eriarvoisuutta ja vaatisi lapsilisien korottamista n. 70 %, eli noin miljardi euroa lisämenoja per vuosi. Maksajaa tuolle miljardille Rinne ei tietenkään kertonut.</p> <p>Joku vääräleuka voisikin Rinteen lausunnon perusteella tulkita SDP:n puheet veropohjan tiivistämisestä niin, että niin kauan kuin ihmisillä jää arjessa rahaa muuhunkin kuin aivan välttämättömään, on veropohjassa reikä, joka pitää tilkitä kasvattamalla veroja.</p> <p>Huolestuttavaa Rinteen jutuissa ei ole pelkästään niiden tuhoisa luonne kansantalouden suhteen vaan erityisesti se, että moni uskoo noita puheita aina tavan äänestäjistä SDP:n puolueaktiiveihin asti. Esimerkiksi Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi esitti Demarinuorten nimissä vielä Rinteenkin matematiikkaa oudompia laskelmia. Niiden mukaan demarinuoret puristaisivat lapsilisistä verottamalla 500 miljoonaa euroa ja jakaisivat saman rahan eteenpäin korotettuina lapsilisinä ja varhaiskasvatuksen budjettirahoina. Tällä veroastetta nostavalla ikiliikkujalla ei ilmeisesti olisi mitään negatiivista vaikutusta varsinkaan nuorten sukupolvien tai palkansaajien ostovoimaan, eikä se ilmeisesti myöskään syventäisi kannustinloukkuja aivan siinä matalapalkka-alojen kynnyksellä eläville. Mutta mitäs sitä syvällisemmästä talouden dynamiikkaa tutkivasta analyysista, kun on vaalit voitettavana!</p> <p>Että näillä mennään. Olisinpa kuullut vasemmistopuolueiden ja AY-järjestöjen kärkinimiltä edes yhden vappupuheen, jossa olisi tarjottu korkeampien verojen ja suurempien tulonsiirtojen sijaan enemmän palkintoa omasta työstä. Siinä puheessa olisi voitu kertoa, että nimenomaan työllä luodaan ne pääomat, joilla tukea tarvitsevia autetaan. Vappupuheen ryyditettynä lupauksilla hyväveli-verkostojen murskaamisesta, julkisen sektorin menojen leikkaamisesta ja jakovarapoliitikkojen tyhjien lupausten paljastamisesta olisin ottanut ilolla vastaan.&nbsp;</p> <p>Sen puheen pitäjä olisi voinut samalla kertoa, kuinka kauppasodan, asuntokuplan tai tai uuden humanitaarisen kriisin aiheuttaman talousshokin, sekä sitä seuranneen taantuman, koittaessa Suomi menee armotta polvilleen ja kansainvälisen valuuttarahaston ohjaukseen. Ja että todennäköisesti mitään ulkopuolista kriisiä ei edes tarvita, koska Suomen kansantalous seisoo joka tapauksessa savijaloilla: Tarpeellisia työmarkkina-, sosiaaliturva- ja veroreformeja ei ole saatu aikaiseksi samalla, kun keskellä kiivainta nousukautta Suomi edelleen velkaantuu rajusti.</p> <p>Vaan eipä sovi odottaa realismia vaalivuotena, silloin vaalikarjalle on tarjolla pelkkää naminamia, eikä maailmantalouden tuulet puhaltele suomalaisen politiikan huipulle asti. Niinpä meillä on nyt syytä pelätä, että suomalaisen kansantalouden ikuinen vappu jatkuu, kunnes veronmaksajilta loppuu varastettava ja tutut lakkaavat vippaamasta.</p> <p>Vappusima sumensi vaalipöhnässä riehuvien jakovarapoliitikkojen silmät jo vuosikymmeniä sitten, ja ainakin minä pelkään, että moni äänestäjä haksahtaa vielä kymmenen vuoden taantumankin jälkeen helppoon. Yhdenkään alle 50-vuotiaan, ja erityisesti alle kolmekymppisen, ei ole minkään valtakunnan järkeä äänestää tällaisilla lupauksilla seuraaviin vaaleihin ratsastavia ikuisen vapun puolueita. Muistakaa: Silloin, kun jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta.</p> <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9528779" title="https://yle.fi/uutiset/3-9528779">https://yle.fi/uutiset/3-9528779</a><br /><a href="https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html" title="https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html">https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html</a><br /><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247698-laskelma-paljastaa-antti-rinteen-vappulupaus-maksaisi-jopa-14-miljardia-euroa-oma" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247698-laskelma-paljastaa-antti-rinteen-vappulupaus-maksaisi-jopa-14-miljardia-euroa-oma">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247698-laskelma-paljastaa-antti-rinteen...</a><br /><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elakelupausta-hintalappu-olisi-700-miljoonaa-euroa" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elakelupausta-hintalappu-olisi-700-miljoonaa-euroa">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elake...</a><br /><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html" title="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html">https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html</a><br /><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005657568.html" title="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005657568.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005657568.html</a><br /><a href="https://veropolitiikka.blog/2018/05/02/osingot-valuvat-ulkomaille-verovapaasti/" title="https://veropolitiikka.blog/2018/05/02/osingot-valuvat-ulkomaille-verovapaasti/">https://veropolitiikka.blog/2018/05/02/osingot-valuvat-ulkomaille-verova...</a><br /><a href="https://twitter.com/LauriFinest/status/1000705980005482496" title="https://twitter.com/LauriFinest/status/1000705980005482496">https://twitter.com/LauriFinest/status/1000705980005482496</a><br /><a href="http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182593-elakevarat-ovat-kertyneet-vasta-viime-vuosina" title="http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182593-elakevarat-ovat-kertyneet-vasta-viime-vuosina">http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182593-elakevarat-ovat-kertyne...</a><br /><a href="https://www.etk.fi/wp-content/uploads/graafi_kilpailukyky_tyoelakemaksu_fin.png" title="https://www.etk.fi/wp-content/uploads/graafi_kilpailukyky_tyoelakemaksu_fin.png">https://www.etk.fi/wp-content/uploads/graafi_kilpailukyky_tyoelakemaksu_...</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10201977" title="https://yle.fi/uutiset/3-10201977">https://yle.fi/uutiset/3-10201977</a><br /><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elakelupausta-hintalappu-olisi-700-miljoonaa-euroa" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elakelupausta-hintalappu-olisi-700-miljoonaa-euroa">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elake...</a><br /><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677491.html" title="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677491.html">https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677491.html</a><br /><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html" title="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html">https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html</a><br /><a href="http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/3968" title="http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/3968">http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/3968</a><br /><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html" title="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html">https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html</a><br /><a href="https://twitter.com/Nakkalajarvi/status/995283991644332034" title="https://twitter.com/Nakkalajarvi/status/995283991644332034">https://twitter.com/Nakkalajarvi/status/995283991644332034</a><br /><a href="http://demarinuoret.fi/2017/11/29/demarinuoret-lapsilisat-verolle-ja-paivahoitomaksut-alas-kohdennetaan-tuki-sita-tarvitseville/" title="http://demarinuoret.fi/2017/11/29/demarinuoret-lapsilisat-verolle-ja-paivahoitomaksut-alas-kohdennetaan-tuki-sita-tarvitseville/">http://demarinuoret.fi/2017/11/29/demarinuoret-lapsilisat-verolle-ja-pai...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=MjaPxJYD1qY

Vapun työväenmarssit toteuttivat jälleen vanhaa tuttua kaavaa: Vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike yrittivät pelotella ihmisiä poliittisten vastustajien loputtomalla pahuudella ja lupasivat messiaanisesti vapahdusta kuuliaisille kannattajilleen. Oli jupinaa nuorten, työttömien, työntekijöiden, naisten, sairaiden, lasten ja lähes kaikkien muidenkin kyykyttämisestä muka ihmisiä vihaavan hallituksen toimesta. Puheissa vaadittiin tiukempia työehtoja, isompia palkkoja, lyhyempiä työpäiviä sekä pelättiin antaumuksella vanhaa kasvotonta vihollista, uusliberalismia.

Vaalivuoden kunniaksi vappupuheita siivittivät myös ne tuhoisat vaalilupaukset, joilla erilaiset eturyhmäpoliitikot ja populistit aikovat taata itselleen muhkean äänisaaliin sekä tukevan kiinnityksen vallankahvaan. Ketään ei tuntunut huolettavan se, että Suomi velkaantuu edelleen rajusti, kymmenettä vuotta peräkkäin. Edes pikkuhiljaa hiipumisen merkkejä osoittava talouskasvu tai jatkuvasti maailmantalouden yllä leijuva kauppasodan pelko ei lannista suomalaisten verorahoja vaanivia naminami-poliitikkoja, joilta ei takuuvarmasti lopu muiden rahat kesken ennen kuin vaalitulokset on julkaistu.

Muiden hyvästä yrityksestä huolimatta, shown varasti kirkkaasti Antti Rinteen johtama Sosialidemokraattinen puolue. Eikä ihme, onhan Rinne jälleen valjastanut vastuuttomien vasemmistopopulistien toimivan vaalireseptin, eli luvataan omille eturyhmille lisää rahaa, viulut maksaa joku muu. Näin kaikki voittavat eikä kukaan häviä, eikö vain? Monia tämä tietysti naurattaa, mutta kannattaa muistaa, että tuollaisilla puheilla on ennenkin kotiutettu vaalivoittoja ja pääministerin pestejä.

Vappupuheessaan Rinne aloitti sen vaalivuosille tyypillisen huutokaupan, jonka voittaa eniten tulonsiirtoja omille äänestäjilleen lupaava puolue. Rinteen strategia oli nokittaa heti kärkeen lupaamalla sadan euron korotuksen eläkkeisiin, onhan SDP:n jäsenkunta keskimäärin iäkkäintä muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna. 

Toki Rinne tajusi astuneensa miinaan, kun esimerkiksi Eläketurvakeskus laski lupauksen maksavan eläkerahastoille 1,4 miljardia euroa vuodessa. Tosin oli se summa mikä tahansa, niin sen verran lisäeuroja eläkerahastoista lähtisi joka vuosi, kunnes eläkeläisten määrä lähtee laskuun, koko eläkejärjestelmä romahtaa omaan mahdottomuuteensa, tai joku tuleva hallitus uskaltaa pedata itselleen varman vaalitappion leikkaamalla eläkkeitä. Kuin kirsikaksi läpimädän kakun päälle Rinne muisti kertoa, ettei nämä miljardit eurot eläkemaksujen korotuspainetta muka rasittaisi nuorten kukkaroita vaikka eläkemaksujen vääjäämätön korotus tarkoittaa nimenomaan käden työntämistä nuorempien sukupolvien taskuun.

SDP:n ensimmäinen vaihtoehto nuorten ryöstämiselle oli sinällään verotusta hieman harmonisoiva lähdevero, joka kuitenkin leikkaisi eläkerahastojen tuottoja n. 40 miljoonaa euroa vuodessa. Twitterissä SDP:n veropoliittinen asiantuntija kertoi, että systeemi voidaan tehdä palkansaajille ja eläkerahastoille kustannusneutraaliksi, mutta silloin hupenisi myös lähdeverosta saatava verotuotto. Ja koska SDP:n taannoin julkaisemassa vero-ohjelmassa ansiotuloverotuksen progressiota halutaan jyrkentää, veikkaan vaalilupausten maksajaksi joka tapauksessa sitä suomalaisten vähemmistöä, joka vielä maksaa enemmän veroja kuin saa tulonsiirtoja. Toisin sanoen luvassa on lisää veroja, vähemmän palkintoa omasta työstä.

Toisena keinona Rinne esitti, ettei koko satasen korotusta tehtäisikään seuraavan hallituskauden aikana, vaan SDP:n johdolla pieniä eläkkeitä korotettaisiin ensin vähän, ja sitten seuraavalla, ja ehkä vielä sitäkin seuraavalla hallituskaudella vielä uudestaan. Sitä Rinne ei tosin kertonut, millä mandaatilla hän käskee seuraavat kolme hallitusta, yli 10 vuoden ajan, lunastamaan SDP:n vuoden 2019 vaalilupaukset, mutta mitäpä pienistä.

Jos SDP:n vappupöhnässä annetut lupaukset menevät läpi, ja pyramidihuijauksen kaltaista eläkejärjestelmäämme tekohengitetään entistä suuremmilla eläkemaksuilla, joutuvat maksajiksi nimenomaan nuoremmat sukupolvet, jopa vielä syntymättömät sellaiset, joiden hyvinvoinnista oppositio on viime vuodet ollut niin kovin huolissaan. Muistuttaisin, että tällä hetkellä eläkemaksu on keskimäärin 24,4 % palkasta, eikä maksujen kasvamiselle näy loppua. 

Surullisinta on, että näinkin räikeällä lupauksella nuorempien sukupolvien ryöstämisestä SDP ei käytännössä voi hävitä. Nuorten heikon äänestysaktiivisuuden takia tuolla lupauksella voi aivan hyvin voittaa seuraavat vaalit, minkä jälkeen pienimpiä eläkkeitä korotetaan, eläkejärjestelmän kestävyys notkahtaa ja vahingot korjataan korottamalla eläkemaksuja entisestään. Jos poliittinen vastustaja uskaltaa laittaa hanttiin, leimaa SDP heidät köyhien eläkeläisten vihaajiksi ja kerää lisää poliittisia irtopisteitä.

Pari päivää eläkelupauksen jälkeen SDP oli taas kansantalouden haaskalla. Omien sanojensa mukaan Rinne ei ole nähnyt asiaan liittyviä laskelmia, mutta silti hän ehdotti lapsilisien verottamista taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Kelassa on jo räknäilty demarien ehdotusta ja todettu, että sen toteutus itse asiassa kasvattaisi taloudellista eriarvoisuutta ja vaatisi lapsilisien korottamista n. 70 %, eli noin miljardi euroa lisämenoja per vuosi. Maksajaa tuolle miljardille Rinne ei tietenkään kertonut.

Joku vääräleuka voisikin Rinteen lausunnon perusteella tulkita SDP:n puheet veropohjan tiivistämisestä niin, että niin kauan kuin ihmisillä jää arjessa rahaa muuhunkin kuin aivan välttämättömään, on veropohjassa reikä, joka pitää tilkitä kasvattamalla veroja.

Huolestuttavaa Rinteen jutuissa ei ole pelkästään niiden tuhoisa luonne kansantalouden suhteen vaan erityisesti se, että moni uskoo noita puheita aina tavan äänestäjistä SDP:n puolueaktiiveihin asti. Esimerkiksi Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi esitti Demarinuorten nimissä vielä Rinteenkin matematiikkaa oudompia laskelmia. Niiden mukaan demarinuoret puristaisivat lapsilisistä verottamalla 500 miljoonaa euroa ja jakaisivat saman rahan eteenpäin korotettuina lapsilisinä ja varhaiskasvatuksen budjettirahoina. Tällä veroastetta nostavalla ikiliikkujalla ei ilmeisesti olisi mitään negatiivista vaikutusta varsinkaan nuorten sukupolvien tai palkansaajien ostovoimaan, eikä se ilmeisesti myöskään syventäisi kannustinloukkuja aivan siinä matalapalkka-alojen kynnyksellä eläville. Mutta mitäs sitä syvällisemmästä talouden dynamiikkaa tutkivasta analyysista, kun on vaalit voitettavana!

Että näillä mennään. Olisinpa kuullut vasemmistopuolueiden ja AY-järjestöjen kärkinimiltä edes yhden vappupuheen, jossa olisi tarjottu korkeampien verojen ja suurempien tulonsiirtojen sijaan enemmän palkintoa omasta työstä. Siinä puheessa olisi voitu kertoa, että nimenomaan työllä luodaan ne pääomat, joilla tukea tarvitsevia autetaan. Vappupuheen ryyditettynä lupauksilla hyväveli-verkostojen murskaamisesta, julkisen sektorin menojen leikkaamisesta ja jakovarapoliitikkojen tyhjien lupausten paljastamisesta olisin ottanut ilolla vastaan. 

Sen puheen pitäjä olisi voinut samalla kertoa, kuinka kauppasodan, asuntokuplan tai tai uuden humanitaarisen kriisin aiheuttaman talousshokin, sekä sitä seuranneen taantuman, koittaessa Suomi menee armotta polvilleen ja kansainvälisen valuuttarahaston ohjaukseen. Ja että todennäköisesti mitään ulkopuolista kriisiä ei edes tarvita, koska Suomen kansantalous seisoo joka tapauksessa savijaloilla: Tarpeellisia työmarkkina-, sosiaaliturva- ja veroreformeja ei ole saatu aikaiseksi samalla, kun keskellä kiivainta nousukautta Suomi edelleen velkaantuu rajusti.

Vaan eipä sovi odottaa realismia vaalivuotena, silloin vaalikarjalle on tarjolla pelkkää naminamia, eikä maailmantalouden tuulet puhaltele suomalaisen politiikan huipulle asti. Niinpä meillä on nyt syytä pelätä, että suomalaisen kansantalouden ikuinen vappu jatkuu, kunnes veronmaksajilta loppuu varastettava ja tutut lakkaavat vippaamasta.

Vappusima sumensi vaalipöhnässä riehuvien jakovarapoliitikkojen silmät jo vuosikymmeniä sitten, ja ainakin minä pelkään, että moni äänestäjä haksahtaa vielä kymmenen vuoden taantumankin jälkeen helppoon. Yhdenkään alle 50-vuotiaan, ja erityisesti alle kolmekymppisen, ei ole minkään valtakunnan järkeä äänestää tällaisilla lupauksilla seuraaviin vaaleihin ratsastavia ikuisen vapun puolueita. Muistakaa: Silloin, kun jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta.

https://yle.fi/uutiset/3-9528779
https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247698-laskelma-paljastaa-antti-rinteen-vappulupaus-maksaisi-jopa-14-miljardia-euroa-oma
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elakelupausta-hintalappu-olisi-700-miljoonaa-euroa
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005657568.html
https://veropolitiikka.blog/2018/05/02/osingot-valuvat-ulkomaille-verovapaasti/
https://twitter.com/LauriFinest/status/1000705980005482496
http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182593-elakevarat-ovat-kertyneet-vasta-viime-vuosina
https://www.etk.fi/wp-content/uploads/graafi_kilpailukyky_tyoelakemaksu_fin.png
https://yle.fi/uutiset/3-10201977
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247634-antti-rinne-selittaa-kovaa-elakelupausta-hintalappu-olisi-700-miljoonaa-euroa
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677491.html
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html
http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/3968
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005677356.html
https://twitter.com/Nakkalajarvi/status/995283991644332034
http://demarinuoret.fi/2017/11/29/demarinuoret-lapsilisat-verolle-ja-paivahoitomaksut-alas-kohdennetaan-tuki-sita-tarvitseville/

]]>
17 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256060-sdp-ikuisen-vapun-puolue#comments Eduskuntavaalit Eläkkeet Lapsilisät Populismi SDP Wed, 30 May 2018 05:00:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256060-sdp-ikuisen-vapun-puolue
Voiko Jungnerin ja Harkimon sekä Väyrysen kansanliikkeet saada muutosta aikaan? http://timoheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256016-voiko-jungnerin-ja-harkimon-seka-vayrysen-kansanliikkeet-saada-muutosta-aikaan <p>SDP entinen puoluesihteeri Mikael Jungner on rakentamassa uutta Liike Nyt -puoluetta yhdessä mediapersoona Tuomas Enbusken ja hankkeen kasvoiksi valitun Hjallis Harkimon kanssa. Työtä on seurattu suurella mielenkiinnolla vaikka ainakin lähtö hieman tiedotustilaisuuden ja Ylen Ykkösaamun myötä jäikin odotettua vaisummaksi. Tiedotustilaisuutta joku vertasi aikanaan Pääministerin morsian -kirjan julkistamistilaisuuteen, missä julkaistiin vain kirjan kannet.</p><p>Olen samaa mieltä, että odotukset olivat suuremmat. Eduskunnassa huhuttiin, että mukana olisi kansanedustajia ainakin SDP:stä, Vihreistä, Sinisistä ja Kokoomuksesta. Mukaan ei lähtenytkään yhtään eikä yhdestäkään eduskuntaryhmästä Harkimon lisäksi. Näytti jopa siltä, että tapahtumasarja vahvisti muita ryhmiä ja puolueita.</p><p>Ehkä Kokoomuksen riveissä epäreiluimmaksi koettiin Harkimon kritiikki puolueemme puheenjohtajaa Petteri Orpoa kohtaan. Kaikki mukava olevat tietävät, että Petterin johdolla kokoomusta on johdettu määrätietoisesti ja myös vahvasti osallistaen. Ryhmän yhteishenki on paras vuosikausiin ja osaamista ja tekemistä arvostetaan.</p><p>Mietinkin miksi Harkimo näin teki?</p><p>On väitetty, että hän purki pettymystään, kun hänestä ei tehtykään ministeriä. Mene ja tiedä. Mutta luulen, että oikea syy löytyy hankkeen aivojen Mikael Jungnerin aivoriihestä. Muistan kuinka aikanaan Jungner sanoi, että paras keino saada näkyvyyttä on vaatia oman puolueensa puheenjohtajan eroa eli tässä siis arvostella omaa joukkuetta. Näinhän Harkimo teki jo ensimmäisessä videossaan mistä tämä käsikirjoitettu tarina näyttää saaneen alkunsa.</p><p>Jungnerin ja Harkimon Liike Nyt -puolue on saanut myös piirteitä Paavo Väyrysen Kansalaispuolueesta. Molempien tarkoitus on luoda uutta ja uudistaa toimintatapoja. Väyrynenhän nimenomaan halusi suorempaa demokratiaa jne, vaikka itse uskonkin että niin hänen kuin Liike Nytinkin lopullinen tavoite on nostaa tai kerätä valta vain itselle. Sen jälkeen päätöksenteko mahtuisi näissä ryhmissä tilataksin sijaan jopa mopoautoon.</p><p>Uskon, että olen tässä oikeassa ja puhe esimerkiksi toimimisesta nettiklikkausten mukaan eduskunnassa on silkkaa kansan kosiskelua ja populimismiä. Eli ei esimerkiksi 7 kg painavasta ja satoja sivuja sisältävästä sotesta kukaan usko nettipalstoilla pystyttävän tekemään päätöksiä &rdquo;Klikkaa mun sotea&rdquo; -tyylillä. Ja tällaisen kokonaisuuden yrittäminen tiivistää ja yksinkertaistaa muutamaan ajatukseen on mahdotonta. Se on mahdotonta ihan asiasisällöltä ja myös silloin kun asiaan ei ole perehdytty. Jälkimmäisestä luulen olleen kyse kun Harkimo teki oman videonsa maakuntahallinnosta. Se oli otsikoitu &rdquo;Maakuntauudistuksessa ei ole mitään järkeä&rdquo;. Kolmessa minuutissa hänen piti kertoa mistä maakuntauudistuksessa on kyse. Mutta tähänkin videoon sisältyi aivan älytön virhe. Luulen, että osaamattomuutta tai tietämättömyyttä, kun tuo virhe ei videon populististä viestiä kuitenkaan vienyt parempaan suuntaan eikä sitä siinä olisi tarvittu. Näytti, että aivan perusasiatkin on siis hakusessa ja tuollaistenko perusteella sitten netissä pitäisi ihmisten näyttää peukaloa eri asioille joko ylös tai alaspäin?</p><p>Mitä sitten Väyrysen ja Jungnerin &amp; Harkimon joukot voivat oikeasti saada aikaan?</p><p>Itse uskon, että voivat hyvinkin saada aikaan muutosta ja sellainen onkin tervetullutta. Politiikan täytyy elää ajassa ja uudistua ja uudistaa myös toimintatapoja. On tärkeää mennä sinne missä ihmiset ovat ja jos ihmisiä ei enää tapaa toreilla, ainakaan kaikkia, niin silloin on tärkeä avata vaikuttamisen kanavia myös mm. nettiin ja ennen muuta sosiaaliseen mediaan. Tarvitaan uusia kanavia ja uusia keinoja tavoittaa ihmisiä ja osallistaa heitä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat olleet jo Kokoomuksen Hei, me puhutaan... -kiertueet, Korvakahvilat ja Kokoomus kuuntelee -toimintaperiaate. Tällaisia pitää käyttää ja kehittää koko ajan lisää.</p><p>Liike Nyt on puheista riippumatta muuttunut jo nyt puolueeksi. Myös Harkimo itse puhui Liike Nytistä puolueena. Tässä tarina eteni myös oman yhdenmiehen eduskuntaryhmän perustamisen myötä. Tämä käytännössä esti muiden kansanedustajien mukaan lähtemisen ns. omien puolueidensa edustajina eli vaikuttamisen omissa puolueissa toimien samalla Liike Nytissä. Näinhän tuota alkuun yritettiin tarinassa kuvata ja kertoa. Nyt Liike Nyt on jo periaatteessa puolue ja kertonut myös tavoitteista asettaa ehdokkaita eduskuntavaaleihin. Tämä käytännössä estää toimimisen Liike Nytissä ja jatkamisen samaan aikaan toisessa puolueessa. Tilanne on kuin Väyrysellä Keskustan kanssa. Kahdella penkillä ei voi istua ja edessä on ero jommasta kummasta.</p><p>Mitä nämä kansanliikkeet sitten voivat saada aikaan?</p><p>Toivottavasti herättelevät kaikkia puolueita ja tuovat piristysruiskeen politiikan harmauteen. Syntyykö jommasta kummasta sitten oikeasti vaikutusvaltainen puolue eduskuntaan? Sitä epäilen. Väyrynen tullee läpi Kansalaispuolueenkin riveistä jos ehdokkaaksi pääsee. Näin voi käydä myös Hjallis Harkimolle. Mutta siitä uskallan lyödä vetoa, että edes 16 hengen tilataksia ei näistä puolueista kumpikaan, ei Kansalaispuolue eikä Liike Nytkään, tarvitse 2019 vaalien jälkeen.</p><p>Macroniksikaan ei voi myöskään ryhtyä ilmoittautumalla. Sellaiset liikkeet syntyvät kansasta eikä mahtikäskyllä. Mutta tervetuloa koittamaan. Toivottavasti demokratiaa kunnioitetaan näissäkin puolueissa myös muuallakin kuin some-viestinnässä.</p><p>Minustakin politiikka tarvitsee siis uudistamista ja tässä työssä on tehtävää kaikissa puolueissa. Meidänkin tulee elää herkästi ajassa ja kuunnella ja ottaa opiksi. Siksi kannattaa lukea myös kokoomuslaisen Elina Lepomäen 700-sivuinen kirja. Asiantuntija ja osaaja jonka ajatuksia kannattaa kuunnella ja pohtia on sitten puolesta, vastaan tai jotain siltä väliltä. Puolueita muutetaan sisältä.</p><p>Timo Heinonen<br />Kansanedustaja (kok)</p><p>PS. Yksi mitä eduskunnassa ihmettelimme oli Liike Nytin asemoituminen puoluepoliittisella kartalla keskustan vasemmistopuolelle. Ehkä tämäkin avautuu liikkeen pääideoijan Mikael Jungnerin ajatusmaailman kautta eli ollaan lähellä SDP:tä ja Vihreitä. Mutta samassa ryhmässä istuu myös Perussuomalaiset. Jotenkin näytti, että ei edustaja Harkimo sinne ihan hyvin istunut. Mutta sinne liike nyt ainakin eduskuntasalissa pysähtyi. Mielenkiintoista.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP entinen puoluesihteeri Mikael Jungner on rakentamassa uutta Liike Nyt -puoluetta yhdessä mediapersoona Tuomas Enbusken ja hankkeen kasvoiksi valitun Hjallis Harkimon kanssa. Työtä on seurattu suurella mielenkiinnolla vaikka ainakin lähtö hieman tiedotustilaisuuden ja Ylen Ykkösaamun myötä jäikin odotettua vaisummaksi. Tiedotustilaisuutta joku vertasi aikanaan Pääministerin morsian -kirjan julkistamistilaisuuteen, missä julkaistiin vain kirjan kannet.

Olen samaa mieltä, että odotukset olivat suuremmat. Eduskunnassa huhuttiin, että mukana olisi kansanedustajia ainakin SDP:stä, Vihreistä, Sinisistä ja Kokoomuksesta. Mukaan ei lähtenytkään yhtään eikä yhdestäkään eduskuntaryhmästä Harkimon lisäksi. Näytti jopa siltä, että tapahtumasarja vahvisti muita ryhmiä ja puolueita.

Ehkä Kokoomuksen riveissä epäreiluimmaksi koettiin Harkimon kritiikki puolueemme puheenjohtajaa Petteri Orpoa kohtaan. Kaikki mukava olevat tietävät, että Petterin johdolla kokoomusta on johdettu määrätietoisesti ja myös vahvasti osallistaen. Ryhmän yhteishenki on paras vuosikausiin ja osaamista ja tekemistä arvostetaan.

Mietinkin miksi Harkimo näin teki?

On väitetty, että hän purki pettymystään, kun hänestä ei tehtykään ministeriä. Mene ja tiedä. Mutta luulen, että oikea syy löytyy hankkeen aivojen Mikael Jungnerin aivoriihestä. Muistan kuinka aikanaan Jungner sanoi, että paras keino saada näkyvyyttä on vaatia oman puolueensa puheenjohtajan eroa eli tässä siis arvostella omaa joukkuetta. Näinhän Harkimo teki jo ensimmäisessä videossaan mistä tämä käsikirjoitettu tarina näyttää saaneen alkunsa.

Jungnerin ja Harkimon Liike Nyt -puolue on saanut myös piirteitä Paavo Väyrysen Kansalaispuolueesta. Molempien tarkoitus on luoda uutta ja uudistaa toimintatapoja. Väyrynenhän nimenomaan halusi suorempaa demokratiaa jne, vaikka itse uskonkin että niin hänen kuin Liike Nytinkin lopullinen tavoite on nostaa tai kerätä valta vain itselle. Sen jälkeen päätöksenteko mahtuisi näissä ryhmissä tilataksin sijaan jopa mopoautoon.

Uskon, että olen tässä oikeassa ja puhe esimerkiksi toimimisesta nettiklikkausten mukaan eduskunnassa on silkkaa kansan kosiskelua ja populimismiä. Eli ei esimerkiksi 7 kg painavasta ja satoja sivuja sisältävästä sotesta kukaan usko nettipalstoilla pystyttävän tekemään päätöksiä ”Klikkaa mun sotea” -tyylillä. Ja tällaisen kokonaisuuden yrittäminen tiivistää ja yksinkertaistaa muutamaan ajatukseen on mahdotonta. Se on mahdotonta ihan asiasisällöltä ja myös silloin kun asiaan ei ole perehdytty. Jälkimmäisestä luulen olleen kyse kun Harkimo teki oman videonsa maakuntahallinnosta. Se oli otsikoitu ”Maakuntauudistuksessa ei ole mitään järkeä”. Kolmessa minuutissa hänen piti kertoa mistä maakuntauudistuksessa on kyse. Mutta tähänkin videoon sisältyi aivan älytön virhe. Luulen, että osaamattomuutta tai tietämättömyyttä, kun tuo virhe ei videon populististä viestiä kuitenkaan vienyt parempaan suuntaan eikä sitä siinä olisi tarvittu. Näytti, että aivan perusasiatkin on siis hakusessa ja tuollaistenko perusteella sitten netissä pitäisi ihmisten näyttää peukaloa eri asioille joko ylös tai alaspäin?

Mitä sitten Väyrysen ja Jungnerin & Harkimon joukot voivat oikeasti saada aikaan?

Itse uskon, että voivat hyvinkin saada aikaan muutosta ja sellainen onkin tervetullutta. Politiikan täytyy elää ajassa ja uudistua ja uudistaa myös toimintatapoja. On tärkeää mennä sinne missä ihmiset ovat ja jos ihmisiä ei enää tapaa toreilla, ainakaan kaikkia, niin silloin on tärkeä avata vaikuttamisen kanavia myös mm. nettiin ja ennen muuta sosiaaliseen mediaan. Tarvitaan uusia kanavia ja uusia keinoja tavoittaa ihmisiä ja osallistaa heitä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat olleet jo Kokoomuksen Hei, me puhutaan... -kiertueet, Korvakahvilat ja Kokoomus kuuntelee -toimintaperiaate. Tällaisia pitää käyttää ja kehittää koko ajan lisää.

Liike Nyt on puheista riippumatta muuttunut jo nyt puolueeksi. Myös Harkimo itse puhui Liike Nytistä puolueena. Tässä tarina eteni myös oman yhdenmiehen eduskuntaryhmän perustamisen myötä. Tämä käytännössä esti muiden kansanedustajien mukaan lähtemisen ns. omien puolueidensa edustajina eli vaikuttamisen omissa puolueissa toimien samalla Liike Nytissä. Näinhän tuota alkuun yritettiin tarinassa kuvata ja kertoa. Nyt Liike Nyt on jo periaatteessa puolue ja kertonut myös tavoitteista asettaa ehdokkaita eduskuntavaaleihin. Tämä käytännössä estää toimimisen Liike Nytissä ja jatkamisen samaan aikaan toisessa puolueessa. Tilanne on kuin Väyrysellä Keskustan kanssa. Kahdella penkillä ei voi istua ja edessä on ero jommasta kummasta.

Mitä nämä kansanliikkeet sitten voivat saada aikaan?

Toivottavasti herättelevät kaikkia puolueita ja tuovat piristysruiskeen politiikan harmauteen. Syntyykö jommasta kummasta sitten oikeasti vaikutusvaltainen puolue eduskuntaan? Sitä epäilen. Väyrynen tullee läpi Kansalaispuolueenkin riveistä jos ehdokkaaksi pääsee. Näin voi käydä myös Hjallis Harkimolle. Mutta siitä uskallan lyödä vetoa, että edes 16 hengen tilataksia ei näistä puolueista kumpikaan, ei Kansalaispuolue eikä Liike Nytkään, tarvitse 2019 vaalien jälkeen.

Macroniksikaan ei voi myöskään ryhtyä ilmoittautumalla. Sellaiset liikkeet syntyvät kansasta eikä mahtikäskyllä. Mutta tervetuloa koittamaan. Toivottavasti demokratiaa kunnioitetaan näissäkin puolueissa myös muuallakin kuin some-viestinnässä.

Minustakin politiikka tarvitsee siis uudistamista ja tässä työssä on tehtävää kaikissa puolueissa. Meidänkin tulee elää herkästi ajassa ja kuunnella ja ottaa opiksi. Siksi kannattaa lukea myös kokoomuslaisen Elina Lepomäen 700-sivuinen kirja. Asiantuntija ja osaaja jonka ajatuksia kannattaa kuunnella ja pohtia on sitten puolesta, vastaan tai jotain siltä väliltä. Puolueita muutetaan sisältä.

Timo Heinonen
Kansanedustaja (kok)

PS. Yksi mitä eduskunnassa ihmettelimme oli Liike Nytin asemoituminen puoluepoliittisella kartalla keskustan vasemmistopuolelle. Ehkä tämäkin avautuu liikkeen pääideoijan Mikael Jungnerin ajatusmaailman kautta eli ollaan lähellä SDP:tä ja Vihreitä. Mutta samassa ryhmässä istuu myös Perussuomalaiset. Jotenkin näytti, että ei edustaja Harkimo sinne ihan hyvin istunut. Mutta sinne liike nyt ainakin eduskuntasalissa pysähtyi. Mielenkiintoista.

 

]]>
2 http://timoheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256016-voiko-jungnerin-ja-harkimon-seka-vayrysen-kansanliikkeet-saada-muutosta-aikaan#comments Kansanliike Kokoomus LiikeNyt Populismi SDP Tue, 29 May 2018 07:00:13 +0000 Timo Heinonen http://timoheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256016-voiko-jungnerin-ja-harkimon-seka-vayrysen-kansanliikkeet-saada-muutosta-aikaan
Lenin vai ei http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255486-lenin-vai-ei <p>Helsingin valtuusto on äänestänyt, että Lenininpuisto saa pitää nimensä. Koko juttu on lähtenyt liikkeelle muutamien persujen ja sinisten yksisilmäisestä tulkinnasta.</p><p>Leninille ei ole pystytetty mitään eikä nimetty mitään sen kunniaksi, että&nbsp; hän oli toisaalta julma ja huono hallitsija ja pani alulle mädän aatteen ja sen toteutuksen. Häntä muistetaan ja hänelle on nimetty puisto siksi, että hänellä oli erityisiä suhteita Suomeen, hän ei pyrkinyt estämään Suomen itsenäisyyttä ja hänen kansallisuuspolitiikkansa oli NL:n alkuaikoina toisaalta edistyksellistä. Hän ei ole Stalin.</p><p>Lisäksi Suomessa ei ole koskaan ollut mitään Leninin henkilökulttia, toisin kuin nämä vouhottajat yrittävät väittää. Suomessa on vain muutama Leninin patsas. Toisin on esimerkiksi Ukrainassa.</p><p>Monessa entisessä kommunistisessa maassakaan henkilökulttien jätteitä ei ole suinkaan kokonaan tuhottu, vaan ne on koottu jonnekin patsaspuistoon. Eikö historian virheille saisi omistaa muistomerkkejä? Samasta hienosta historian paremmasta ymmärtämisestä oli kyse kun Virossa pronssisotilas siirrettiin (vaikka Venäjän media kiljui, että se murskattiin) kadulta paremmin sopivalle paikalle arvokkaalle sotilashautausmaalle.</p><p>&nbsp;Lenininpuiston vastustajat ovat osittain oikeassa. Puisto Leninin ja ylipäänsä&nbsp; valtiollisen neuvostoterrorin uhreille olisi tietysti myös saatava, erikseen. Lenininpuisto jääköön muistuttamaan meitä naiivista tietämättömyyden ajasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin valtuusto on äänestänyt, että Lenininpuisto saa pitää nimensä. Koko juttu on lähtenyt liikkeelle muutamien persujen ja sinisten yksisilmäisestä tulkinnasta.

Leninille ei ole pystytetty mitään eikä nimetty mitään sen kunniaksi, että  hän oli toisaalta julma ja huono hallitsija ja pani alulle mädän aatteen ja sen toteutuksen. Häntä muistetaan ja hänelle on nimetty puisto siksi, että hänellä oli erityisiä suhteita Suomeen, hän ei pyrkinyt estämään Suomen itsenäisyyttä ja hänen kansallisuuspolitiikkansa oli NL:n alkuaikoina toisaalta edistyksellistä. Hän ei ole Stalin.

Lisäksi Suomessa ei ole koskaan ollut mitään Leninin henkilökulttia, toisin kuin nämä vouhottajat yrittävät väittää. Suomessa on vain muutama Leninin patsas. Toisin on esimerkiksi Ukrainassa.

Monessa entisessä kommunistisessa maassakaan henkilökulttien jätteitä ei ole suinkaan kokonaan tuhottu, vaan ne on koottu jonnekin patsaspuistoon. Eikö historian virheille saisi omistaa muistomerkkejä? Samasta hienosta historian paremmasta ymmärtämisestä oli kyse kun Virossa pronssisotilas siirrettiin (vaikka Venäjän media kiljui, että se murskattiin) kadulta paremmin sopivalle paikalle arvokkaalle sotilashautausmaalle.

 Lenininpuiston vastustajat ovat osittain oikeassa. Puisto Leninin ja ylipäänsä  valtiollisen neuvostoterrorin uhreille olisi tietysti myös saatava, erikseen. Lenininpuisto jääköön muistuttamaan meitä naiivista tietämättömyyden ajasta.

]]>
9 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255486-lenin-vai-ei#comments Helsingin valtuusto Lenin Lenininpuisto Populismi Suomalais-ugrilaiset kansat Fri, 18 May 2018 09:17:46 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255486-lenin-vai-ei
Miksi vanhukset ovat itsekkäitä? Onko syynä: Antti Rinne (sdp.) ja populismi http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255341-vanhukset-ovat-itsekkaita-antti-rinne-sdp-ja-populismi <p><em>&quot;Vanhukset ovat ikänsä kaiken auttaneet toisia pyyteettömästi ja ilmaiseksi. He olisivat ansainneet saman omalle kohdalleen.&quot;</em> kirjoitti <strong>Katriina Kajannes</strong> <a href="http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255324-korvaako-joku-pienelakelaiselle-laakarin-virheen-seuraukset#comment-3858593">blogissaan eilen</a>. Myöhemmin hän tarkensi, että tarkoitti niitä vanhuksia jotka hän tuntee. Minä puolestäni totesin olevani pääosin samaa mieltä.</p><p>Totuus kuitenkin on, että vanhuksissa on paljon itsekkäitä ihmisiä, tyyliin: kaikki meille, ettei mene liikaa lapsille. Vaikkakin juuri nuo nykyvanhukset ovat niitä jotka ovat olleet päättämässä: kaikessa päätöksenteossa on <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246312-lasten-oikeuksien-viikko-alkaa-nyt">etusijalle asetettava lapsen etu</a>. Ovatko nykyvanhukset pyyteettömästi valmiita asettamaan lapsen edun etusijalle, vai pitäisikö mieluummin korottaa eläkkeitä,&nbsp; kuten <strong>Antti Rinne</strong> on populistisesti ääntenkalastelutarkoituksessa todennut.</p><p><strong>Sakari Muurinen</strong> kirjoitti kolumnissaan (kuva) lauantaina 12.5.2018 mielestäni täysin nappiin osuneita päätelmiä, kuten: <em>&quot;Kun populisti ryhtyy kiihotuspuuhiin eläkeläiset ovat paras kohde. Kun pitää&nbsp; leikata sakset osoittavat ensimmäisenä nuoriin...&quot;</em></p><p>Muurinen esitti myös hyvän kysymyksen: <em>&quot;Millainen meteli siitä syntyisi, jos seuraavissa säästötalkoissa kajottaisiin nuorten sijaan vanhojen ihmisten etuuksiin. ...&quot; </em>Erinomainen pointti, jota vanhusten tulisi joukolla pohtia, ja antaa tuohon myös yhteinen vastaus. Onko vanhuksista tekemään <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254874-teemmeko-liikaa-virhepaatelmia-believe">oikeudenmukaisia päätelmiä</a> siitä mihin säästöjä pitäisi kohdentaa - kenelle pitäisi suunnata lisää apua? Lapsille, lapsiperheille, opiskelijoille, vaiko &quot;kääkille&quot;?</p><p><strong>Mielestäni vanhus on fiksu</strong> jos kannattaa aikoinaan <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240720-aanioikeus-pitaisi-poistaa-vanhuksilta-ja-kuolemansairailta">esittämääni näkemystä</a>, jonka mukaan vaaleissa äänestäjän äänioikeuden tulee olla jossain suhteessa siihen, kuinka kauan hän mahdollisesti joutuu tulossa olevista päätöksistä kärsimään.</p><p>Lapsissa on tulevaisuus - onko, jos <strong>vanhukset saavat päättää</strong>, tai tottakai on, mutta millainen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Vanhukset ovat ikänsä kaiken auttaneet toisia pyyteettömästi ja ilmaiseksi. He olisivat ansainneet saman omalle kohdalleen." kirjoitti Katriina Kajannes blogissaan eilen. Myöhemmin hän tarkensi, että tarkoitti niitä vanhuksia jotka hän tuntee. Minä puolestäni totesin olevani pääosin samaa mieltä.

Totuus kuitenkin on, että vanhuksissa on paljon itsekkäitä ihmisiä, tyyliin: kaikki meille, ettei mene liikaa lapsille. Vaikkakin juuri nuo nykyvanhukset ovat niitä jotka ovat olleet päättämässä: kaikessa päätöksenteossa on etusijalle asetettava lapsen etu. Ovatko nykyvanhukset pyyteettömästi valmiita asettamaan lapsen edun etusijalle, vai pitäisikö mieluummin korottaa eläkkeitä,  kuten Antti Rinne on populistisesti ääntenkalastelutarkoituksessa todennut.

Sakari Muurinen kirjoitti kolumnissaan (kuva) lauantaina 12.5.2018 mielestäni täysin nappiin osuneita päätelmiä, kuten: "Kun populisti ryhtyy kiihotuspuuhiin eläkeläiset ovat paras kohde. Kun pitää  leikata sakset osoittavat ensimmäisenä nuoriin..."

Muurinen esitti myös hyvän kysymyksen: "Millainen meteli siitä syntyisi, jos seuraavissa säästötalkoissa kajottaisiin nuorten sijaan vanhojen ihmisten etuuksiin. ..." Erinomainen pointti, jota vanhusten tulisi joukolla pohtia, ja antaa tuohon myös yhteinen vastaus. Onko vanhuksista tekemään oikeudenmukaisia päätelmiä siitä mihin säästöjä pitäisi kohdentaa - kenelle pitäisi suunnata lisää apua? Lapsille, lapsiperheille, opiskelijoille, vaiko "kääkille"?

Mielestäni vanhus on fiksu jos kannattaa aikoinaan esittämääni näkemystä, jonka mukaan vaaleissa äänestäjän äänioikeuden tulee olla jossain suhteessa siihen, kuinka kauan hän mahdollisesti joutuu tulossa olevista päätöksistä kärsimään.

Lapsissa on tulevaisuus - onko, jos vanhukset saavat päättää, tai tottakai on, mutta millainen?

]]>
2 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255341-vanhukset-ovat-itsekkaita-antti-rinne-sdp-ja-populismi#comments Antti Rinne Lapset Populismi Vanhukset vanhustenhoito Wed, 16 May 2018 02:55:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255341-vanhukset-ovat-itsekkaita-antti-rinne-sdp-ja-populismi
Liike Nyt - populistista höttöä http://jukkahelttula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254242-liike-nyt-populistista-hottoa <p>Populismille on ominaista esittää väitteitä, joiden todenperäisyys on vähän sinne päin, ja antaa sitten ymmärtää väitteen esittäjällä olevan ratkaisu&nbsp; ongelmaan. Menetelmä on osoittanut tehokkuutensa kautta maailmanhistorian. Suomessa uusin populistinen kehitelmä on kokoomuksesta suuren mediakohun saattelema eronneen Hjallis Harkimon kumppaneineen perustama Liike Nyt. Sen nettisivulla esitetään väite: &quot;Ihmiset ovat kyllästyneitä politiikkaan. Ei ihme. Poliitikot eivät pidä lupauksiaan. Keskustelu on sekavaa ja päätöksenteko on vaikeaa. Ihmisistä tuntuu, että he eivät voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.&quot; Väite uppoaa hyvin ns. suureen massaan, sen verran yleinen näkemys on. Mutta se on vain pidemmin ilmaistuna samanlaista kuin &quot;rosvot kiinni&quot;, &quot;kyllä kansa tietää&quot;, &quot;America first&quot;... Se on höttöä. Sitä paitsi siinä ei ole mitään uutta. Tyytymättömyys politiikkaan on yhtä vanhaa kuin politiikka.</p><p>Päivän Helsingin Sanomissa Harkimo ja toinen Liike Nyt -ryhmän perustajista, Mikael Jungner esittävät, että ideologiat pitäisi politiikassa laittaa sivummalle, koska ne haittaavat päätöksentekoa. Eivät haittaa. Ideologia on joustava liima, joka pitää kohtuullisessa määrin samasta viiteryhmästä valitut edustajat yhdessä, ja jonka olemassaolo on äänestäjän kuluttajansuojan kannalta merkittävää, vaikka ei takaakaan sinällään edustajan toimintaa kaikissa tilanteissa. Ajatus 200:sta kansanedustajasta, joilla ei ole minkäänlaista ideologiaa, on tolkuton.</p><p>Nettisivuillaan Liike Nyt asettaa päämääräksi tehdä ratkaisuja, jotka perustuvat enemmän asiantuntemukseen ja Suomen etuun. Tämäkin on samaa mantraa, jota kaikki muutkin jauhavat. Asiantuntijoita kuullaan jo nyt kaikissa keskeisissä lainsäädännön vaiheissa. Kansakunnan etu puolestaan on Machiavellilta peräisin oleva sekä vallassaolijoiden että valtaan pyrkivien perusabstraktio.</p><p>Liike peräänkuuluttaa kansalaisten kuulemista muulloinkin kuin vaaleissa. Kuuleminen on tarkoitus toteuttaa somessa suoritettavilla äänestyksillä aiheista, jotka liike määrittelee. Torikokouksen makua, mutta onneksi Suomi on maa, jossa voi vapaasti sanoa, että tälläkään keisariksi pyrkivällä ei ole vaatteita.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Populismille on ominaista esittää väitteitä, joiden todenperäisyys on vähän sinne päin, ja antaa sitten ymmärtää väitteen esittäjällä olevan ratkaisu  ongelmaan. Menetelmä on osoittanut tehokkuutensa kautta maailmanhistorian. Suomessa uusin populistinen kehitelmä on kokoomuksesta suuren mediakohun saattelema eronneen Hjallis Harkimon kumppaneineen perustama Liike Nyt. Sen nettisivulla esitetään väite: "Ihmiset ovat kyllästyneitä politiikkaan. Ei ihme. Poliitikot eivät pidä lupauksiaan. Keskustelu on sekavaa ja päätöksenteko on vaikeaa. Ihmisistä tuntuu, että he eivät voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin." Väite uppoaa hyvin ns. suureen massaan, sen verran yleinen näkemys on. Mutta se on vain pidemmin ilmaistuna samanlaista kuin "rosvot kiinni", "kyllä kansa tietää", "America first"... Se on höttöä. Sitä paitsi siinä ei ole mitään uutta. Tyytymättömyys politiikkaan on yhtä vanhaa kuin politiikka.

Päivän Helsingin Sanomissa Harkimo ja toinen Liike Nyt -ryhmän perustajista, Mikael Jungner esittävät, että ideologiat pitäisi politiikassa laittaa sivummalle, koska ne haittaavat päätöksentekoa. Eivät haittaa. Ideologia on joustava liima, joka pitää kohtuullisessa määrin samasta viiteryhmästä valitut edustajat yhdessä, ja jonka olemassaolo on äänestäjän kuluttajansuojan kannalta merkittävää, vaikka ei takaakaan sinällään edustajan toimintaa kaikissa tilanteissa. Ajatus 200:sta kansanedustajasta, joilla ei ole minkäänlaista ideologiaa, on tolkuton.

Nettisivuillaan Liike Nyt asettaa päämääräksi tehdä ratkaisuja, jotka perustuvat enemmän asiantuntemukseen ja Suomen etuun. Tämäkin on samaa mantraa, jota kaikki muutkin jauhavat. Asiantuntijoita kuullaan jo nyt kaikissa keskeisissä lainsäädännön vaiheissa. Kansakunnan etu puolestaan on Machiavellilta peräisin oleva sekä vallassaolijoiden että valtaan pyrkivien perusabstraktio.

Liike peräänkuuluttaa kansalaisten kuulemista muulloinkin kuin vaaleissa. Kuuleminen on tarkoitus toteuttaa somessa suoritettavilla äänestyksillä aiheista, jotka liike määrittelee. Torikokouksen makua, mutta onneksi Suomi on maa, jossa voi vapaasti sanoa, että tälläkään keisariksi pyrkivällä ei ole vaatteita.

 

 

 

 

]]>
1 http://jukkahelttula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254242-liike-nyt-populistista-hottoa#comments Hjallis Harkimo Liike nyt Mikael Jungner Populismi Sun, 22 Apr 2018 13:08:40 +0000 Jukka Helttula http://jukkahelttula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254242-liike-nyt-populistista-hottoa
Poliittisten pudokkaiden populismi http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254231-politiikan-pudokkaiden-populismi <p>Harry Harkimoa ja Mikael Jungneria yhdistää se, että molemmat ovat valtapuolueiden entisiä vaikuttajia. Kokoomuksesta ja Sdp:stä pudottauduttuaan tai (näkökulmasta riippuen) niiden yli käveltyään heistä tuli sinisten kaltaisia kansanvallan kalastelijoita uusien suunnitelmiensa kera.</p><p>Ylen verkkosivut <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10171347" target="_blank">kertoivat</a>, että Harkimo ja Jungner ovat perustaneet &rdquo;<a href="https://liikenyt.fi/" target="_blank">Liike Nyt</a>&rdquo; -nimisen poliittisen projektin, jossa on mukana muutamia toimittajataustaisia julkisuuden henkilöitä.</p><p>Arvelen Harkimon ja Jungnerin turhautuneen kokoomuksessa ja demareissa yleistyneeseen kansallisen edun laiminlyömiseen. Kummatkin vanhat valtapuolueet ajavat EU-federalismia ja pönkittävät sen toivotonta rahaunionia. Molempien puolueiden agendaan sisältyy myös maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistämistä kantaväestön ohi.</p><p>Käsitykseni mukaan juuri siitä sikiää Harkimon ja Jungnerin valittelu kansanvallan ylenkatsomisesta ja heidän halunsa perustaa Suomeen liike, jossa äänestäjät voisivat vaikuttaa edustajiensa poliittisiin päätöksiin suoraan myös vaalien välillä.</p><p>Oire on yleinen, eikä siinä ole mitään uutta. Piraatit ja Muutos-puolue vetosivat jo suoran kansanvallan puolesta. Kiinnostus kansanäänestysinstituution parantamiseen kertoi siitä, että edustuksellinen demokratia ei toimi.</p><p>Ja se ei toimi, koska vanhat valtapuolueet eivät ole ottaneet vakavasti kansalaisten tahoilta pursuilevaa monikulttuurisuuden ja maahanmuuton arvostelua. Tulos on ollut, että arvostelu on kanavoitunut kansallismielisten puolueiden esiinnousuksi kaikkialla Euroopassa.</p><p>Entä Harkimon ja Jungnerin hanke? Onko sillä tulevaisuutta? Ei ole. Herrat eivät näytä olevan tietoisia siitä, että heidän artikuloimansa ongelma on ollut politiikan teorian ja tutkimuksen ydinongelma kautta aikojen. Se on: poliitikot eivät noudata kansalaisten poliittista tahtoa. Siihen ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.</p><p>Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen antoi asiasta näyttöä pari kuukautta sitten. Verkkouutisten <a href="https://www.verkkouutiset.fi/antti-hakkanen-suurin-uhka-demokratialle-tulee-rajojen-sisalta/" target="_blank">jutun</a> mukaan hän piti kansanvallan keskeisenä ongelmana &rdquo;matalaa äänestysaktiivisuutta&rdquo; pahoitellessaan kansalaisten vieraantumista politiikasta eräässä kuntademokratian seminaarissa:</p><p>&rdquo;<em>Demokratian suurimmat uhat eivät tule rajojemme ulkopuolelta vaan sisäpuolelta. Matala äänestysaktiivisuus on kaikissa kansanvaltaisissa maissa kasvava ongelma</em>&rdquo;, Häkkänen sanoi.</p><p>Ja lehti jatkoi: &rdquo;<em>Oikeusministeri Häkkäsen mukaan alhainen äänestysaktiivisuus vähentää jo nyt päätöksenteon legitimiteettiä ja lietsoo populismia.</em>&rdquo;</p><p>Oikeusministeri tunnistaa oireen mutta ei ymmärrä syytä. Ei äänestysaktiivisuutta mikään &rdquo;populismi&rdquo; alenna, vaan <em>harjoitettu politiikka</em>. Toinen syy on edellä mainitsemani ydinongelma: <em>ääni ei mene perille</em>, kun poliitikot eivät tee kantaväestöjen tahdon mukaista politiikkaa.</p><p>Miksi äänestää, kun äänestyspäätöksillä ei ole merkitystä? Vaivautuisivatko ihmiset vaalipaikoille vain kosmeettisista syistä, kohottaakseen äänestysprosenttia, kuten sosialististen maiden näennäisdemokratioissa? Eivät varmasti.</p><p>Ongelma piilee Häkkäsen näkemyksestä poiketen sittenkin tuossa rajojemme ulkopuolelta tulevassa vaikuttamisessa. Euroopan unionissa on tehty kansalaisia miellyttämätöntä politiikkaa. Tämä näkyy esimerkiksi maahanmuuttokriittisyytenä sekä Puolan, Itävallan, Unkarin ja Italian vaaleissa, joissa EU-kriittiset puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta.</p><p>Sisäpolitiikassa ongelma on näkynyt EU-federalismia vastustavien puolueiden eristämispyrkimyksinä. Juuri nämä puolueet on leimattu populistisiksi, vaikka niiden ohjelma ei ole ollut populismille tyypillinen eli relativistinen, vaan takana on ollut hyvinkin ehdottomina pidettyjä arvoja.</p><p>Eristämisellä on koetettu mitätöidä kriittisille annetut äänet, joten äänestysaktiivisuuden alenemista ei tarvitse ihmetellä tässäkään tapauksessa. On koetettu lannistaa poliittinen osallistuminen, mikä on ollut tavattoman helppoa uskoteltaessa, että Ruotsidemokraattien tai Perussuomalaisten kaltaisilla puolueilla ei ole asiaa hallitusvaltaan, paitsi niiden saadessa yli puolet paikoista ja pystyessään muodostamaan hallituksen yksin. Tätä vaihtoehtoa taas on syytetty totalitarismiin johtavaksi.&nbsp; Syyttävän sormen osoittaessa yhteen suuntaan kolme muuta osoittavat kuitenkin syyttelijöihin itseensä ja heidän eristämispyrkimyksiinsä.</p><p>Eikö sitten Harkimon ja Jungnerin hanke tuo ratkaisua juuri tähän ongelmaan? Ei tuo, ja syy löytyy järjestelmäpolitiikan käsitteestä.</p><p>Kansalaisten hakeutumisessa vaihtoehtoiseen toimintaan näkyvät tukahduttamisen oireet, eli ihmisten pyrkimykset ohittaa järjestelmäpolitiikan kaltaiset toimintamuodot. Järjestelmäpolitiikalla tarkoitetaan poliittisen vallan kanavoimista puolueiden, järjestöjen ja instituutioiden kautta.</p><p>Järjestelmäpolitiikassa kansalaisten tehtävänä on nyt äänestää ahkerasti näennäisvaaleissa, jotta kansanvallan kulissit pysyisivät pystyssä. Siksi valtavirran poliitikot vuodattavat krokotiilinkyyneleitä äänestysprosentin jatkuvan laskun vuoksi, vaikka heille oikeasti riittääkin se, että kannatusta on tarpeeksi jatkaakseen itse tehtävissään. Äänestysaktiivisuuden nousu voisi itse asiassa vaarantaa heidän asemansa äänestysprosentin nousun muokatessa myös puolueiden voimasuhteita.</p><p>Tämä kaikki koskee tietenkin myös Harkimon ja Jungnerin hanketta, jossa kansalaiset voisivat ripittää edustajiaan noudattamaan tahtoaan. Luuletteko, että kansalaiset voisivat säädellä esimerkiksi Mikael Jungnerin peukalonliikkeitä kauko-ohjaimella, kun he eivät ole voineet estää häntä <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016072421953524_uu.shtml" target="_blank">sanomasta</a> myöskään kaikkein karvaimpia mielipiteitä kansalaisista omissa Facebook-päivityksissään?</p><p>Entä kuka enää haluaisi olla poliitikko, jos poliitikon asemassa ei voikaan käyttää poliittista valtaa vaan totella orjallisesti äänestäjiä?</p><p>Poliittisen vallan olemus on myös johtaminen. Edustuksellisen demokratian ideaan sisältyy, että poliitikot kertovat näkemyksensä <em>ennen vaaleja</em>, ja kansalaiset ilmaisevat kannatuksensa vaaleissa. Teesit kerrotaan ja markkinat käydään aina avoimissa ja vapaissa vaaleissa, joissa kannatus luovutetaan, mitataan ja kerätään (valitettavasti mutta kohtalokkaasti) pois.</p><p>Jos kansalaiset voisivat ilmaantua laajalla rintamalla myös vaalien välillä kertomaan edustajille, miten heidän pitää toimia, kommunistit voisivat mennä sanelemaan toiveensa kokoomuslaisille ja kääntäen sekä väittää kirkkain silmin äänestäneensä juuri heitä salaisissa vaaleissa! Mistä esimerkiksi Harry Harkimo voisi tietää ja tunnistaa, onko häntä opastamaan ilmaantunut kansalainen hänen äänestäjänsä vai peluri?</p><p>Ei. Näin tämä ei voi toimia. Siis jos asiaa pysähdytään tarkemmin ajattelemaan.</p><p>Ajatus poliittisista edustajista kansalaisten jatkuvina sätkynukkeina siirtäisi myös poliittisen vastuun takaisin kansalle, joissa se hajoaisi pieniin osiin.</p><p>Näkemys kansalaisten ohjaamasta edustuksellisesta demokratiasta on omassa epärealistisuudessaan täysin populistinen. Populismin tunnusmerkki on käsitys, että kaikki sellainen hyväksytään, mikä tuo kannatusta. Kirjoitin populismin piirteistä tarkemmin <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225870-mita-on-populismi" target="_blank">täällä</a>.&nbsp;</p><p>Silti Harkimon ja Jungnerin hanketta ei jostakin syystä moitita populistiseksi. Ilmeisesti tuo nimitys on varattu vain Perussuomalaisille, vaikka puolue onkin osoittanut monissa asioissa periksiantamattomuutta ja arvoabsolutismia, jotka eivät totisesti ole populismin tunnusmerkkejä.</p><p>En tarkoita arvostella kansanvallan ideaa. Mutta tarkoitan, että usko edustuksellisen demokratian toimivuuteen on epärealistinen ja joko tarkoituksellisen hämäävä tai naiivi. Myöskään kaikkia kansanäänestyksiä ei saada toimitetuiksi, vaikka suoraa demokratiaa tekopyhästi sanotaankin edistettävän. Esimerkkinä nyt vaikka Paavo Väyrysen torpattu euroäänestys.</p><p>Järjestelmäpolitiikan ohittaminen ei onnistu uusilla puolueilla tai liikkeillä, sillä puolueen saattaminen toimintakykyiseksi kestää noin 20 vuotta. Esimerkiksi Perussuomalaisten ongelma on edelleen se, ettei puolueessa ole vakiintuneita sovittelumekanismeja eikä ennustettavasti toimivaa organisaatiota.</p><p>Sen sijaan kaikki tuntevat sanonnan &rdquo;Kokoomus muistaa, kokoomus palkitsee, kokoomus tarkkailee ja kokoomus rankaisee&rdquo;. Samanlaisia ovat muutkin vanhat puolueet. Niissä ihmisten ansioista ja tekemisistä pidetään tarkkaa kirjaa niin hyvässä kuin pahassa, ja toiminta on ennustettavaa.</p><p>Siitä luopuminen voi tietenkin olla myös uudistumisen ehto. Suomen poliittinen historia ei kuitenkaan anna näyttöä puoluepudokkaiden menestymisestä omissa puolueissaan. Esimerkiksi Risto E. J. Penttilä erosi aikoinaan kokoomuksesta elvyttäen nuorsuomalaisen puolueen nimen ja toimien kollegansa Jukka Tarkan kanssa yhden kauden kansanedustajana. Myöhemmin Penttilä on luikerrellut takaisin kokoomuksen listoille.</p><p>Pyrkimykset ohittaa järjestelmäpolitiikka näyttävät lohduttomilta. Näin on, vaikka tarkoitus voi olla hyvä. Myös Harkimoa ja Jungneria ja heidän apulaisiaan leimaavat tietty kodittomuus ja hämmentyneisyys. Kova kohtalo odottaa kaikkien muiden tavoin sinisiä ja kansalaispuolueen aktiiveja.</p><p>Järjestelmäpolitiikalla on aina taipumus ajaa hyväosaisimpien asioita ja etuja, sillä heidät nähdään taloudellisesti tuottavina ja järjestelmäpolitiikan itsensä kannalta tärkeinä toimijoina.</p><p>Koska järjestelmäpolitiikka tukee hyväosaisia, se vahvistaa järjestelmän uskollisten pelureiden luottamusta ja poliittista aktiivisuutta ja syventää järjestelmäpolitiikan ulkopuolelle ajautuneiden ahdinkoa. Myös vuorovaikutusteorioista väitelleenä tiedän, että kuvaa ei saa kauniimmaksi teorioinnilla politiikan interaktiivisesta olemuksesta.</p><p>Pelastusta ei ole kuin niissä ryhmissä, jotka järjestelmäpoliitikassa ovat vähiten huonoja, joten kansanvallan ja kansallisen kokonaisedun kannattajien on loogista kanavoida äänensä aina sille tendenssille, joka eduskuntapuolueiden keskuudessa näyttää olevan tappiolla. Puoluekentän pirstaloituminen ei ole hyväksi myöskään politiikan toimivuuden kannalta.</p><p>Syrjäytetyiksi itsensä kokeneiden ihmisten hakeutuminen esimerkiksi vaihtoehtomediaan ei ole ongelma vaan oire, jota järjestelmäpolitiikan piirissä ei ole ymmärretty.</p><p>Sen parempi huomioon ottaminen voisi johdattaa käsittämään, miksi myös vaihtoehtomedia on olemassa ja miksi sanankäyttö on pahoin tulehtunut Suomessa ja muuallakin Euroopassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harry Harkimoa ja Mikael Jungneria yhdistää se, että molemmat ovat valtapuolueiden entisiä vaikuttajia. Kokoomuksesta ja Sdp:stä pudottauduttuaan tai (näkökulmasta riippuen) niiden yli käveltyään heistä tuli sinisten kaltaisia kansanvallan kalastelijoita uusien suunnitelmiensa kera.

Ylen verkkosivut kertoivat, että Harkimo ja Jungner ovat perustaneet ”Liike Nyt” -nimisen poliittisen projektin, jossa on mukana muutamia toimittajataustaisia julkisuuden henkilöitä.

Arvelen Harkimon ja Jungnerin turhautuneen kokoomuksessa ja demareissa yleistyneeseen kansallisen edun laiminlyömiseen. Kummatkin vanhat valtapuolueet ajavat EU-federalismia ja pönkittävät sen toivotonta rahaunionia. Molempien puolueiden agendaan sisältyy myös maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistämistä kantaväestön ohi.

Käsitykseni mukaan juuri siitä sikiää Harkimon ja Jungnerin valittelu kansanvallan ylenkatsomisesta ja heidän halunsa perustaa Suomeen liike, jossa äänestäjät voisivat vaikuttaa edustajiensa poliittisiin päätöksiin suoraan myös vaalien välillä.

Oire on yleinen, eikä siinä ole mitään uutta. Piraatit ja Muutos-puolue vetosivat jo suoran kansanvallan puolesta. Kiinnostus kansanäänestysinstituution parantamiseen kertoi siitä, että edustuksellinen demokratia ei toimi.

Ja se ei toimi, koska vanhat valtapuolueet eivät ole ottaneet vakavasti kansalaisten tahoilta pursuilevaa monikulttuurisuuden ja maahanmuuton arvostelua. Tulos on ollut, että arvostelu on kanavoitunut kansallismielisten puolueiden esiinnousuksi kaikkialla Euroopassa.

Entä Harkimon ja Jungnerin hanke? Onko sillä tulevaisuutta? Ei ole. Herrat eivät näytä olevan tietoisia siitä, että heidän artikuloimansa ongelma on ollut politiikan teorian ja tutkimuksen ydinongelma kautta aikojen. Se on: poliitikot eivät noudata kansalaisten poliittista tahtoa. Siihen ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.

Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen antoi asiasta näyttöä pari kuukautta sitten. Verkkouutisten jutun mukaan hän piti kansanvallan keskeisenä ongelmana ”matalaa äänestysaktiivisuutta” pahoitellessaan kansalaisten vieraantumista politiikasta eräässä kuntademokratian seminaarissa:

Demokratian suurimmat uhat eivät tule rajojemme ulkopuolelta vaan sisäpuolelta. Matala äänestysaktiivisuus on kaikissa kansanvaltaisissa maissa kasvava ongelma”, Häkkänen sanoi.

Ja lehti jatkoi: ”Oikeusministeri Häkkäsen mukaan alhainen äänestysaktiivisuus vähentää jo nyt päätöksenteon legitimiteettiä ja lietsoo populismia.

Oikeusministeri tunnistaa oireen mutta ei ymmärrä syytä. Ei äänestysaktiivisuutta mikään ”populismi” alenna, vaan harjoitettu politiikka. Toinen syy on edellä mainitsemani ydinongelma: ääni ei mene perille, kun poliitikot eivät tee kantaväestöjen tahdon mukaista politiikkaa.

Miksi äänestää, kun äänestyspäätöksillä ei ole merkitystä? Vaivautuisivatko ihmiset vaalipaikoille vain kosmeettisista syistä, kohottaakseen äänestysprosenttia, kuten sosialististen maiden näennäisdemokratioissa? Eivät varmasti.

Ongelma piilee Häkkäsen näkemyksestä poiketen sittenkin tuossa rajojemme ulkopuolelta tulevassa vaikuttamisessa. Euroopan unionissa on tehty kansalaisia miellyttämätöntä politiikkaa. Tämä näkyy esimerkiksi maahanmuuttokriittisyytenä sekä Puolan, Itävallan, Unkarin ja Italian vaaleissa, joissa EU-kriittiset puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta.

Sisäpolitiikassa ongelma on näkynyt EU-federalismia vastustavien puolueiden eristämispyrkimyksinä. Juuri nämä puolueet on leimattu populistisiksi, vaikka niiden ohjelma ei ole ollut populismille tyypillinen eli relativistinen, vaan takana on ollut hyvinkin ehdottomina pidettyjä arvoja.

Eristämisellä on koetettu mitätöidä kriittisille annetut äänet, joten äänestysaktiivisuuden alenemista ei tarvitse ihmetellä tässäkään tapauksessa. On koetettu lannistaa poliittinen osallistuminen, mikä on ollut tavattoman helppoa uskoteltaessa, että Ruotsidemokraattien tai Perussuomalaisten kaltaisilla puolueilla ei ole asiaa hallitusvaltaan, paitsi niiden saadessa yli puolet paikoista ja pystyessään muodostamaan hallituksen yksin. Tätä vaihtoehtoa taas on syytetty totalitarismiin johtavaksi.  Syyttävän sormen osoittaessa yhteen suuntaan kolme muuta osoittavat kuitenkin syyttelijöihin itseensä ja heidän eristämispyrkimyksiinsä.

Eikö sitten Harkimon ja Jungnerin hanke tuo ratkaisua juuri tähän ongelmaan? Ei tuo, ja syy löytyy järjestelmäpolitiikan käsitteestä.

Kansalaisten hakeutumisessa vaihtoehtoiseen toimintaan näkyvät tukahduttamisen oireet, eli ihmisten pyrkimykset ohittaa järjestelmäpolitiikan kaltaiset toimintamuodot. Järjestelmäpolitiikalla tarkoitetaan poliittisen vallan kanavoimista puolueiden, järjestöjen ja instituutioiden kautta.

Järjestelmäpolitiikassa kansalaisten tehtävänä on nyt äänestää ahkerasti näennäisvaaleissa, jotta kansanvallan kulissit pysyisivät pystyssä. Siksi valtavirran poliitikot vuodattavat krokotiilinkyyneleitä äänestysprosentin jatkuvan laskun vuoksi, vaikka heille oikeasti riittääkin se, että kannatusta on tarpeeksi jatkaakseen itse tehtävissään. Äänestysaktiivisuuden nousu voisi itse asiassa vaarantaa heidän asemansa äänestysprosentin nousun muokatessa myös puolueiden voimasuhteita.

Tämä kaikki koskee tietenkin myös Harkimon ja Jungnerin hanketta, jossa kansalaiset voisivat ripittää edustajiaan noudattamaan tahtoaan. Luuletteko, että kansalaiset voisivat säädellä esimerkiksi Mikael Jungnerin peukalonliikkeitä kauko-ohjaimella, kun he eivät ole voineet estää häntä sanomasta myöskään kaikkein karvaimpia mielipiteitä kansalaisista omissa Facebook-päivityksissään?

Entä kuka enää haluaisi olla poliitikko, jos poliitikon asemassa ei voikaan käyttää poliittista valtaa vaan totella orjallisesti äänestäjiä?

Poliittisen vallan olemus on myös johtaminen. Edustuksellisen demokratian ideaan sisältyy, että poliitikot kertovat näkemyksensä ennen vaaleja, ja kansalaiset ilmaisevat kannatuksensa vaaleissa. Teesit kerrotaan ja markkinat käydään aina avoimissa ja vapaissa vaaleissa, joissa kannatus luovutetaan, mitataan ja kerätään (valitettavasti mutta kohtalokkaasti) pois.

Jos kansalaiset voisivat ilmaantua laajalla rintamalla myös vaalien välillä kertomaan edustajille, miten heidän pitää toimia, kommunistit voisivat mennä sanelemaan toiveensa kokoomuslaisille ja kääntäen sekä väittää kirkkain silmin äänestäneensä juuri heitä salaisissa vaaleissa! Mistä esimerkiksi Harry Harkimo voisi tietää ja tunnistaa, onko häntä opastamaan ilmaantunut kansalainen hänen äänestäjänsä vai peluri?

Ei. Näin tämä ei voi toimia. Siis jos asiaa pysähdytään tarkemmin ajattelemaan.

Ajatus poliittisista edustajista kansalaisten jatkuvina sätkynukkeina siirtäisi myös poliittisen vastuun takaisin kansalle, joissa se hajoaisi pieniin osiin.

Näkemys kansalaisten ohjaamasta edustuksellisesta demokratiasta on omassa epärealistisuudessaan täysin populistinen. Populismin tunnusmerkki on käsitys, että kaikki sellainen hyväksytään, mikä tuo kannatusta. Kirjoitin populismin piirteistä tarkemmin täällä

Silti Harkimon ja Jungnerin hanketta ei jostakin syystä moitita populistiseksi. Ilmeisesti tuo nimitys on varattu vain Perussuomalaisille, vaikka puolue onkin osoittanut monissa asioissa periksiantamattomuutta ja arvoabsolutismia, jotka eivät totisesti ole populismin tunnusmerkkejä.

En tarkoita arvostella kansanvallan ideaa. Mutta tarkoitan, että usko edustuksellisen demokratian toimivuuteen on epärealistinen ja joko tarkoituksellisen hämäävä tai naiivi. Myöskään kaikkia kansanäänestyksiä ei saada toimitetuiksi, vaikka suoraa demokratiaa tekopyhästi sanotaankin edistettävän. Esimerkkinä nyt vaikka Paavo Väyrysen torpattu euroäänestys.

Järjestelmäpolitiikan ohittaminen ei onnistu uusilla puolueilla tai liikkeillä, sillä puolueen saattaminen toimintakykyiseksi kestää noin 20 vuotta. Esimerkiksi Perussuomalaisten ongelma on edelleen se, ettei puolueessa ole vakiintuneita sovittelumekanismeja eikä ennustettavasti toimivaa organisaatiota.

Sen sijaan kaikki tuntevat sanonnan ”Kokoomus muistaa, kokoomus palkitsee, kokoomus tarkkailee ja kokoomus rankaisee”. Samanlaisia ovat muutkin vanhat puolueet. Niissä ihmisten ansioista ja tekemisistä pidetään tarkkaa kirjaa niin hyvässä kuin pahassa, ja toiminta on ennustettavaa.

Siitä luopuminen voi tietenkin olla myös uudistumisen ehto. Suomen poliittinen historia ei kuitenkaan anna näyttöä puoluepudokkaiden menestymisestä omissa puolueissaan. Esimerkiksi Risto E. J. Penttilä erosi aikoinaan kokoomuksesta elvyttäen nuorsuomalaisen puolueen nimen ja toimien kollegansa Jukka Tarkan kanssa yhden kauden kansanedustajana. Myöhemmin Penttilä on luikerrellut takaisin kokoomuksen listoille.

Pyrkimykset ohittaa järjestelmäpolitiikka näyttävät lohduttomilta. Näin on, vaikka tarkoitus voi olla hyvä. Myös Harkimoa ja Jungneria ja heidän apulaisiaan leimaavat tietty kodittomuus ja hämmentyneisyys. Kova kohtalo odottaa kaikkien muiden tavoin sinisiä ja kansalaispuolueen aktiiveja.

Järjestelmäpolitiikalla on aina taipumus ajaa hyväosaisimpien asioita ja etuja, sillä heidät nähdään taloudellisesti tuottavina ja järjestelmäpolitiikan itsensä kannalta tärkeinä toimijoina.

Koska järjestelmäpolitiikka tukee hyväosaisia, se vahvistaa järjestelmän uskollisten pelureiden luottamusta ja poliittista aktiivisuutta ja syventää järjestelmäpolitiikan ulkopuolelle ajautuneiden ahdinkoa. Myös vuorovaikutusteorioista väitelleenä tiedän, että kuvaa ei saa kauniimmaksi teorioinnilla politiikan interaktiivisesta olemuksesta.

Pelastusta ei ole kuin niissä ryhmissä, jotka järjestelmäpoliitikassa ovat vähiten huonoja, joten kansanvallan ja kansallisen kokonaisedun kannattajien on loogista kanavoida äänensä aina sille tendenssille, joka eduskuntapuolueiden keskuudessa näyttää olevan tappiolla. Puoluekentän pirstaloituminen ei ole hyväksi myöskään politiikan toimivuuden kannalta.

Syrjäytetyiksi itsensä kokeneiden ihmisten hakeutuminen esimerkiksi vaihtoehtomediaan ei ole ongelma vaan oire, jota järjestelmäpolitiikan piirissä ei ole ymmärretty.

Sen parempi huomioon ottaminen voisi johdattaa käsittämään, miksi myös vaihtoehtomedia on olemassa ja miksi sanankäyttö on pahoin tulehtunut Suomessa ja muuallakin Euroopassa.

]]>
0 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254231-politiikan-pudokkaiden-populismi#comments Demokratia Kansallinen Kokoomus Populismi SDP Sun, 22 Apr 2018 10:33:58 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254231-politiikan-pudokkaiden-populismi