Venäjä http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132403/all Mon, 18 Dec 2017 16:30:30 +0200 fi Onko Venäjä Suomelle uhka? http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247842-onko-venaja-suomelle-uhka <p>Kohu viestikoekeskus-kirjoituksesta jatkuu. Taustalla väijyy kysymys &rdquo;voiko Venäjä olla Suomelle sotilaallinen uhka?&rdquo;. Salaista tiedustelua, salaisia sopimuksia ja erilaisia peiteoperaatioita perustellaan turvallisuusuhilla. Tässä blogissa pohdin kysymystä Venäjä-uhasta ja erittelen tuon kysymyksen taustaoletuksia.</p><hr /><p>MTV3:n vaalitentin mukaan presidenttiehdokkaat jakautuvat kahteen leiriin sen mukaan miten he suhtautuvat kysymykseen Venäjän mahdollisesta sotilaallisesta uhasta Suomelle. Kaikista ehdokkaista Matti Vanhanen näyttäisi pelkäävän Venäjän uhkaa eniten. Samoilla linjoilla ovat myös Tuula Haatainen, Pekka Haavisto, Laura Huhtasaari ja Nils Torvalds. Toisella puolella ovat ne, jotka luottavat Venäjään: Paavo Väyrynen, Sauli Niinistö ja Merja Kyllönen, tässä järjestyksessä.</p><p>Jokainen kysymys ennakko-olettaa monia asioita. Jotkut kysymykset voivat olla vahvasti ladattuja. Esimerkiksi &rdquo;milloin olet lakannut lyömästä puolisoasi?&rdquo; olettaa, että olet aiemmin lyönyt häntä. Joskus taustaoletukset voivat olla viattomampia, mutta kuitenkin ratkaisevia vastauksen kannalta. Kysymys &rdquo;minkä värinen on taivas?&rdquo; voi perustua oletukseen, että puhumme pilvettömästä taivaasta päiväsaikaan maan pinnalla. Vaikkapa yöllä, auringonnousun tai lumimyrskyn aikaan tai Marsin pinnalla taivaan väri on kaikkea muuta kuin sininen.</p><p>Kysymykset pitävät sisällään vertailu- ja kontrastijoukon. Kun pappi kysyi vankilassa kuuluisalta amerikkalaiselta pankkirosvolta Willie Suttonilta, että miksi hän ryöstää pankkeja, Sutton vastasi: &rdquo;Koska pankeissa on rahaa&rdquo;. Pappi ihmetteli miksi Sutton ei tee kunniallista työtä. Suttonin mielestä olennaiset vaihtoehdot olivat: {ryöstän pankkeja, ryöstän jotain muuta}. Järkevä vastaus riippuu kontrastijoukosta.</p><p>Mitä sitten tarkoittaa kysymys &rdquo;voiko Venäjä olla Suomelle sotilaallinen uhka?&rdquo;? Yksi mahdollisuus on ajatella asiaa kahdenvälisten suhteiden näkökulmasta. Tällöinkin on ainakin kaksi mahdollisuutta. Voidaan arvioida Venäjän aikeita kaikesta irrallaan &ndash; tai voidaan verrata eri maita ja niiden uhkaa Suomelle.</p><p>Jälkimmäisessä tapauksessa vertailujoukko voisi mennä näin: Suomeen voisi hyökätä joku muu pohjoismaa, EU-jäsen, Yhdysvallat tai Venäjä. Oletetaan, että presidenttiehdokkaat Väyrynen, Niinistö ja Kyllönen ovat oikeassa. Venäjä ei tule hyökkäämään Suomeen. Kontrastijoukolla on kuitenkin tässäkin väliä. Yleinen näkemys on, että sekä pohjoismaat erikseen että EU muodostavat turvallisuusyhteisön tarkoittaen, että niiden sisäiset konfliktit voidaan ratkaista rauhanomaisin keinoin ja myös rauhanomaisten muutosten kautta.</p><p>EU:n hajoaminen voisi johtaa Jugoslavia-tyyppiseen kehitykseen, mutta se on Brexitistä huolimatta edelleen kaukainen näköala. Mitään erityistä Suomeen kohdistuvaa uhkaa ei EU-maista tule. Myöskään Yhdysvallat ei hyökkää Suomeen, eikä millään muulla maalla ole kykyä iskeä Suomeen tai valloittaa Suomea. Jäljelle jää vain Venäjä. Sekä Suomi että Venäjä ovat myös varautuneet kollektiivisen väkivallan käyttöön Suomen rajan läheisyydessä. Toisin sanoen tästä näkökulmasta sodan todennäköisyys Venäjän kanssa voi olla pieni, mutta se ei ole olematon.</p><p>Kontrastijoukko voi koskea myös sitä, minkä tyyppisestä konfliktista on kyse. Onko uhka siinä, että Venäjä hyökkää yksin Suomeen, vai siinä, että joutuu Suomi mukaan Venäjä-konfliktin osapuoleksi? Presidenttiehdokkaiden vastaukset kysymykseen &rdquo;voiko Venäjä olla Suomelle sotilaallinen uhka?&rdquo; saattavat erota juuri siksi, että he tekevät erilaisia oletuksia sen suhteen, onko kyse vain kahdenvälisistä suhteista vaiko laajemman konfliktin mahdollisuudesta. Useimmat heistä näyttäisivät pitävän ajautumista laajempaan konfliktiin joko ainoana tai todennäköisimpänä uhkana.</p><p>Kysymys &rdquo;voiko Venäjä olla Suomelle sotilaallinen uhka?&rdquo; on siis monimielinen. Se on myös yksipuolinen, koska siinä arvioidaan vain Venäjän uhkaa, ei uhkaa Venäjälle. Laajempi ja tasapuolisempi mahdollisuuksien joukko voisi olla vaikka tällainen:</p><p>{Venäjä on uhka Suomelle, Venäjä on uhka EU:lle, Venäjä on uhka Natolle, Suomi on uhka Venäjälle, EU on uhka Venäjälle, Nato on uhka Venäjälle}</p><p>Jos ajatellaan pelkästään subjektiivisia havaintoja, on selvää, että useimmat näistä uhkakuvista ovat jo nyt osa elävää todellisuutta. Venäjällä Suomea tuskin ajatellaan uhkana itsessään, mutta osana Nato-järjestelmiä kyllä. Lisäksi EU:n pyrkimys rakentaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja tiivistää sotilaallista integraatiota voivat tehdä EU:sta sotilaallisen suurvallan. Jo nyt EU on tukenut muun muassa Venäjän johdon pelkäämiä värivallankumouksia.</p><p>Tämä viittaa siihen, että tulevaisuuden vaaroja pitää pohtia vuorovaikutuksen ja kokonaisuuden kautta. Perinteinen kansainvälisten suhteiden teoria erottaa kaksi tyypillistä konfliktien selitysmallia: pelotemallin ja spiraalimallin. Peloteajattelijat uskovat, että vastapuoli uskoo vain voimaan. Jos &rdquo;meillä&rdquo; ei ole sotilaallista kykyä tai tahtoa käyttää sotilaallista voimaa, &rdquo;toinen&rdquo; tulkitsee sen heikkoudeksi, mikä yllyttää tuota toista aggressioon tai sen jatkamiseen. Tämän mallin mukaan &rdquo;meidän&rdquo; täytyy olla riittävän vahvoja sekä osoittaa jokaisessa kiistassa päättäväisyytemme ja peräänantamattomuutemme, muuten voimapoliittisessa pelissä käy huonosti. Vahvuutta voidaan rakentaa liittoutumalla tai varustautumalla. Esimerkiksi Matti Vanhanen kannattaa varustautumista ja Nils Torvalds liittoutumista Naton kanssa.</p><p>Spiraalimalli perustuu päättelyyn: mitä seuraa siitä, että konfliktin eri osapuolet yhtaikaa soveltavat pelotemallin logiikkaa? Helposti saadaan aikaan asetelma, jossa konflikti laajenee omalla logiikallaan. Pienikin kiista laajenee nopeasti asevarustelukierteeksi tai jopa täysimittaiseksi sodaksi, jos molemmat osapuolet tulkitsevat toisen aikomukset riittävän epäluuloisesti ja haluavat esiintyä lujatahtoisena ja peräänantamattomana. Äärimmäisessä tapauksessa peloteoppi voidaan viedä jopa niin pitkälle, että hyökkäys ja laajentuminen nähdään parhaana puolustuksena. Parempi hyökätä ennen kuin toinen ehtii edelle. Kierremalli kumpuaa itseään toteuttavista ennusteista. Alkuperäinen väärä tilannekuvaus johtaa ennakointiin, jonka perusteella toimitaan niin, että tuo alun perin väärä ennakointi toteutuu. Kierremallista tietenkin seuraa, että yleensä olisi järkevintä pyrkiä dialogiin, tehdä myönnytyksiä ja olla valmis kompromisseihin.</p><p>Tämä jako on kuitenkin kovin karkea. Erityyppiset toimijat tyypillisesti kuvittelevat erilaisia tilanne- ja toimintamahdollisuuksia, esimerkiksi näin:</p><ul><li><strong>sotilas</strong> näkee kontrastijoukon: {sotilaallinen voima, sotilaallisen voiman jakaantuminen, liittoutumat, asetyypit, tieto toisen armeijan kyvyistä ja aikomuksista, tiedustelu jne}</li><li><strong>strategikko</strong> näkee kontrastijoukon: {sotilaan joukko + interventiot maiden sisäisiin asioihin, peitelty tuki, salaiset operaatiot, salaiset sopimukset jne}</li><li><strong>diplomaatti </strong>näkee kontrastijoukon: {dialogi, neuvottelut, sopimukset, yhteistyö, ei-yhteistyö, pakotteet jne}</li><li><strong>poliitikko </strong>näkee kontrastijoukon: {hallituksen julkinen hyväksyntä, hallituksen julkinen paheksunta, hallinnon tukeminen, opposition tukeminen jne + diplomaatin optiot}</li><li><strong>rauhantutkija </strong>näkee kontrastijoukon: {rauhaa tukevat yhteiskunnalliset rakenteet, konflikteja lietsovat tai väkivaltaan taipuvaiset rakenteet, rauhaa tukevat poliittisen talouden prosessit, epäluottamusta ja väkivaltaisia konflikteja lietsovat prosessit, peloteprosessi, kierreprosessi, turvattomuusyhteisö, turvallisuusyhteisö, sota, negatiivinen rauha, positiivinen rauha jne}</li></ul><p>Tässä yhteydessä riittänee vain mainita nämä ja todeta, että mitä vähemmän asioita kontrastijoukko ottaa annettuna, ja mitä enemmän se kykenee katsomaan asioita kokonaisuuden ja yleistettävien periaatteiden näkökulmasta, sitä parempi tuo joukko on. Jo yksinomaan tällä perusteella rauhantutkimuksen näkökulma on kaikkein kohdallisin tilanteen arvioimiseen (<a href="https://www.routledge.com/Disintegrative-Tendencies-in-Global-Political-Economy-Exits-and-Conflicts/Patomaki/p/book/9781138065307">uuden kirjani</a> kolmas luku käsittelee Ukrainan konfliktia tästä näkökulmasta).</p><p>Onko Venäjä siis Suomelle sotilaallinen uhka? Onko esimerkiksi viestikoekeskus-tyylinen salailu oikeutettua välittömän kollektiivisen väkivallan uhan takia? Yhdysvaltain ja Venäjän käymät sodat viime vuosikymmeninä ovat päätyneet melkein järjestään joko tappioon tai patti-tilanteeseen. Usein nämä sodat ovat käyneet kummallekin tavattoman kalliiksi niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Ei ole alkuunkaan uskottava skenaario, että Venäjä sitoisi puolet maavoimistaan tai suuren osan kaikista voimistaan valloittaakseen EU-Suomen tai osan siitä yllätyshyökkäyksellä tai muutoin. Ei ole edes selvää, mitä sellaisella hyökkäyksellä voitaisiin kuvitella saavutettavan?</p><p>Venäjä-suhteet ja turvallisuus ovat täysin riippuvaisia laajemmista prosesseista ja kokonaisuuksista. &nbsp;Vaikka Suomi on pieni maa, niin sen omalla toiminnalla on ainakin jonkin verran vaikutusta näiden prosessien ja kokonaisuuksien muotoutumiseen. Rauhaa tukevat yhteiskunnalliset prosessit ovat sellaisia, jotka lisäävät luottamusta ja kansalaisyhteiskunnan tasolla myös eksistentiaalista turvallisuutta.</p><p>Huippusalaisten tiedusteluoperaatioiden oikeaa luonnetta ja tarkoitusta on kenenkään vaikea arvioida, oli kyse sitten omista kansalaisista tai toisen valtion edustajista. Salainen tiedustelu tai salaiset operaatiot ja sopimukset <a href="https://patomaki.fi/2017/12/demokratia-edellyttaa-julkisuutta/">eivät ainoastaan sodi demokraattisen julkisuuden periaatteita vastaan</a>. Yhdistettynä Venäjä-vastaisiin Nato-harjoituksiin Suomessa ne saattavat myös herättää epäluottamusta, jopa pelkoa. Näin ne toimivat helposti omia tarkoituksiaan vastaan.</p><p>Jos niin sanotun viestikoekeskuksen varsinainen tarkoitus on Venäjän armeijan liikkeiden paikallistaminen Suomen rajojen läheisyydessä, niin miksi tällaisen tiedustelun menetelmät ja tiedot pitäisi salata Suomen kansalaisilta &ndash; tai keneltäkään muultakaan? Eikö avoimuus palvelisi myös turvallisuutta kaikkein parhaiten?</p><p><strong>Heikki Patomäki</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kohu viestikoekeskus-kirjoituksesta jatkuu. Taustalla väijyy kysymys ”voiko Venäjä olla Suomelle sotilaallinen uhka?”. Salaista tiedustelua, salaisia sopimuksia ja erilaisia peiteoperaatioita perustellaan turvallisuusuhilla. Tässä blogissa pohdin kysymystä Venäjä-uhasta ja erittelen tuon kysymyksen taustaoletuksia.


MTV3:n vaalitentin mukaan presidenttiehdokkaat jakautuvat kahteen leiriin sen mukaan miten he suhtautuvat kysymykseen Venäjän mahdollisesta sotilaallisesta uhasta Suomelle. Kaikista ehdokkaista Matti Vanhanen näyttäisi pelkäävän Venäjän uhkaa eniten. Samoilla linjoilla ovat myös Tuula Haatainen, Pekka Haavisto, Laura Huhtasaari ja Nils Torvalds. Toisella puolella ovat ne, jotka luottavat Venäjään: Paavo Väyrynen, Sauli Niinistö ja Merja Kyllönen, tässä järjestyksessä.

Jokainen kysymys ennakko-olettaa monia asioita. Jotkut kysymykset voivat olla vahvasti ladattuja. Esimerkiksi ”milloin olet lakannut lyömästä puolisoasi?” olettaa, että olet aiemmin lyönyt häntä. Joskus taustaoletukset voivat olla viattomampia, mutta kuitenkin ratkaisevia vastauksen kannalta. Kysymys ”minkä värinen on taivas?” voi perustua oletukseen, että puhumme pilvettömästä taivaasta päiväsaikaan maan pinnalla. Vaikkapa yöllä, auringonnousun tai lumimyrskyn aikaan tai Marsin pinnalla taivaan väri on kaikkea muuta kuin sininen.

Kysymykset pitävät sisällään vertailu- ja kontrastijoukon. Kun pappi kysyi vankilassa kuuluisalta amerikkalaiselta pankkirosvolta Willie Suttonilta, että miksi hän ryöstää pankkeja, Sutton vastasi: ”Koska pankeissa on rahaa”. Pappi ihmetteli miksi Sutton ei tee kunniallista työtä. Suttonin mielestä olennaiset vaihtoehdot olivat: {ryöstän pankkeja, ryöstän jotain muuta}. Järkevä vastaus riippuu kontrastijoukosta.

Mitä sitten tarkoittaa kysymys ”voiko Venäjä olla Suomelle sotilaallinen uhka?”? Yksi mahdollisuus on ajatella asiaa kahdenvälisten suhteiden näkökulmasta. Tällöinkin on ainakin kaksi mahdollisuutta. Voidaan arvioida Venäjän aikeita kaikesta irrallaan – tai voidaan verrata eri maita ja niiden uhkaa Suomelle.

Jälkimmäisessä tapauksessa vertailujoukko voisi mennä näin: Suomeen voisi hyökätä joku muu pohjoismaa, EU-jäsen, Yhdysvallat tai Venäjä. Oletetaan, että presidenttiehdokkaat Väyrynen, Niinistö ja Kyllönen ovat oikeassa. Venäjä ei tule hyökkäämään Suomeen. Kontrastijoukolla on kuitenkin tässäkin väliä. Yleinen näkemys on, että sekä pohjoismaat erikseen että EU muodostavat turvallisuusyhteisön tarkoittaen, että niiden sisäiset konfliktit voidaan ratkaista rauhanomaisin keinoin ja myös rauhanomaisten muutosten kautta.

EU:n hajoaminen voisi johtaa Jugoslavia-tyyppiseen kehitykseen, mutta se on Brexitistä huolimatta edelleen kaukainen näköala. Mitään erityistä Suomeen kohdistuvaa uhkaa ei EU-maista tule. Myöskään Yhdysvallat ei hyökkää Suomeen, eikä millään muulla maalla ole kykyä iskeä Suomeen tai valloittaa Suomea. Jäljelle jää vain Venäjä. Sekä Suomi että Venäjä ovat myös varautuneet kollektiivisen väkivallan käyttöön Suomen rajan läheisyydessä. Toisin sanoen tästä näkökulmasta sodan todennäköisyys Venäjän kanssa voi olla pieni, mutta se ei ole olematon.

Kontrastijoukko voi koskea myös sitä, minkä tyyppisestä konfliktista on kyse. Onko uhka siinä, että Venäjä hyökkää yksin Suomeen, vai siinä, että joutuu Suomi mukaan Venäjä-konfliktin osapuoleksi? Presidenttiehdokkaiden vastaukset kysymykseen ”voiko Venäjä olla Suomelle sotilaallinen uhka?” saattavat erota juuri siksi, että he tekevät erilaisia oletuksia sen suhteen, onko kyse vain kahdenvälisistä suhteista vaiko laajemman konfliktin mahdollisuudesta. Useimmat heistä näyttäisivät pitävän ajautumista laajempaan konfliktiin joko ainoana tai todennäköisimpänä uhkana.

Kysymys ”voiko Venäjä olla Suomelle sotilaallinen uhka?” on siis monimielinen. Se on myös yksipuolinen, koska siinä arvioidaan vain Venäjän uhkaa, ei uhkaa Venäjälle. Laajempi ja tasapuolisempi mahdollisuuksien joukko voisi olla vaikka tällainen:

{Venäjä on uhka Suomelle, Venäjä on uhka EU:lle, Venäjä on uhka Natolle, Suomi on uhka Venäjälle, EU on uhka Venäjälle, Nato on uhka Venäjälle}

Jos ajatellaan pelkästään subjektiivisia havaintoja, on selvää, että useimmat näistä uhkakuvista ovat jo nyt osa elävää todellisuutta. Venäjällä Suomea tuskin ajatellaan uhkana itsessään, mutta osana Nato-järjestelmiä kyllä. Lisäksi EU:n pyrkimys rakentaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja tiivistää sotilaallista integraatiota voivat tehdä EU:sta sotilaallisen suurvallan. Jo nyt EU on tukenut muun muassa Venäjän johdon pelkäämiä värivallankumouksia.

Tämä viittaa siihen, että tulevaisuuden vaaroja pitää pohtia vuorovaikutuksen ja kokonaisuuden kautta. Perinteinen kansainvälisten suhteiden teoria erottaa kaksi tyypillistä konfliktien selitysmallia: pelotemallin ja spiraalimallin. Peloteajattelijat uskovat, että vastapuoli uskoo vain voimaan. Jos ”meillä” ei ole sotilaallista kykyä tai tahtoa käyttää sotilaallista voimaa, ”toinen” tulkitsee sen heikkoudeksi, mikä yllyttää tuota toista aggressioon tai sen jatkamiseen. Tämän mallin mukaan ”meidän” täytyy olla riittävän vahvoja sekä osoittaa jokaisessa kiistassa päättäväisyytemme ja peräänantamattomuutemme, muuten voimapoliittisessa pelissä käy huonosti. Vahvuutta voidaan rakentaa liittoutumalla tai varustautumalla. Esimerkiksi Matti Vanhanen kannattaa varustautumista ja Nils Torvalds liittoutumista Naton kanssa.

Spiraalimalli perustuu päättelyyn: mitä seuraa siitä, että konfliktin eri osapuolet yhtaikaa soveltavat pelotemallin logiikkaa? Helposti saadaan aikaan asetelma, jossa konflikti laajenee omalla logiikallaan. Pienikin kiista laajenee nopeasti asevarustelukierteeksi tai jopa täysimittaiseksi sodaksi, jos molemmat osapuolet tulkitsevat toisen aikomukset riittävän epäluuloisesti ja haluavat esiintyä lujatahtoisena ja peräänantamattomana. Äärimmäisessä tapauksessa peloteoppi voidaan viedä jopa niin pitkälle, että hyökkäys ja laajentuminen nähdään parhaana puolustuksena. Parempi hyökätä ennen kuin toinen ehtii edelle. Kierremalli kumpuaa itseään toteuttavista ennusteista. Alkuperäinen väärä tilannekuvaus johtaa ennakointiin, jonka perusteella toimitaan niin, että tuo alun perin väärä ennakointi toteutuu. Kierremallista tietenkin seuraa, että yleensä olisi järkevintä pyrkiä dialogiin, tehdä myönnytyksiä ja olla valmis kompromisseihin.

Tämä jako on kuitenkin kovin karkea. Erityyppiset toimijat tyypillisesti kuvittelevat erilaisia tilanne- ja toimintamahdollisuuksia, esimerkiksi näin:

  • sotilas näkee kontrastijoukon: {sotilaallinen voima, sotilaallisen voiman jakaantuminen, liittoutumat, asetyypit, tieto toisen armeijan kyvyistä ja aikomuksista, tiedustelu jne}
  • strategikko näkee kontrastijoukon: {sotilaan joukko + interventiot maiden sisäisiin asioihin, peitelty tuki, salaiset operaatiot, salaiset sopimukset jne}
  • diplomaatti näkee kontrastijoukon: {dialogi, neuvottelut, sopimukset, yhteistyö, ei-yhteistyö, pakotteet jne}
  • poliitikko näkee kontrastijoukon: {hallituksen julkinen hyväksyntä, hallituksen julkinen paheksunta, hallinnon tukeminen, opposition tukeminen jne + diplomaatin optiot}
  • rauhantutkija näkee kontrastijoukon: {rauhaa tukevat yhteiskunnalliset rakenteet, konflikteja lietsovat tai väkivaltaan taipuvaiset rakenteet, rauhaa tukevat poliittisen talouden prosessit, epäluottamusta ja väkivaltaisia konflikteja lietsovat prosessit, peloteprosessi, kierreprosessi, turvattomuusyhteisö, turvallisuusyhteisö, sota, negatiivinen rauha, positiivinen rauha jne}

Tässä yhteydessä riittänee vain mainita nämä ja todeta, että mitä vähemmän asioita kontrastijoukko ottaa annettuna, ja mitä enemmän se kykenee katsomaan asioita kokonaisuuden ja yleistettävien periaatteiden näkökulmasta, sitä parempi tuo joukko on. Jo yksinomaan tällä perusteella rauhantutkimuksen näkökulma on kaikkein kohdallisin tilanteen arvioimiseen (uuden kirjani kolmas luku käsittelee Ukrainan konfliktia tästä näkökulmasta).

Onko Venäjä siis Suomelle sotilaallinen uhka? Onko esimerkiksi viestikoekeskus-tyylinen salailu oikeutettua välittömän kollektiivisen väkivallan uhan takia? Yhdysvaltain ja Venäjän käymät sodat viime vuosikymmeninä ovat päätyneet melkein järjestään joko tappioon tai patti-tilanteeseen. Usein nämä sodat ovat käyneet kummallekin tavattoman kalliiksi niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Ei ole alkuunkaan uskottava skenaario, että Venäjä sitoisi puolet maavoimistaan tai suuren osan kaikista voimistaan valloittaakseen EU-Suomen tai osan siitä yllätyshyökkäyksellä tai muutoin. Ei ole edes selvää, mitä sellaisella hyökkäyksellä voitaisiin kuvitella saavutettavan?

Venäjä-suhteet ja turvallisuus ovat täysin riippuvaisia laajemmista prosesseista ja kokonaisuuksista.  Vaikka Suomi on pieni maa, niin sen omalla toiminnalla on ainakin jonkin verran vaikutusta näiden prosessien ja kokonaisuuksien muotoutumiseen. Rauhaa tukevat yhteiskunnalliset prosessit ovat sellaisia, jotka lisäävät luottamusta ja kansalaisyhteiskunnan tasolla myös eksistentiaalista turvallisuutta.

Huippusalaisten tiedusteluoperaatioiden oikeaa luonnetta ja tarkoitusta on kenenkään vaikea arvioida, oli kyse sitten omista kansalaisista tai toisen valtion edustajista. Salainen tiedustelu tai salaiset operaatiot ja sopimukset eivät ainoastaan sodi demokraattisen julkisuuden periaatteita vastaan. Yhdistettynä Venäjä-vastaisiin Nato-harjoituksiin Suomessa ne saattavat myös herättää epäluottamusta, jopa pelkoa. Näin ne toimivat helposti omia tarkoituksiaan vastaan.

Jos niin sanotun viestikoekeskuksen varsinainen tarkoitus on Venäjän armeijan liikkeiden paikallistaminen Suomen rajojen läheisyydessä, niin miksi tällaisen tiedustelun menetelmät ja tiedot pitäisi salata Suomen kansalaisilta – tai keneltäkään muultakaan? Eikö avoimuus palvelisi myös turvallisuutta kaikkein parhaiten?

Heikki Patomäki

]]>
6 http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247842-onko-venaja-suomelle-uhka#comments MTV3 Presidentti Turvallisuus Venäjä Viestikoekeskus Mon, 18 Dec 2017 14:30:30 +0000 Heikki Patomäki http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247842-onko-venaja-suomelle-uhka
Hesari hybridisoturina? http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247739-hesari-hybridisoturina <p><strong>Kun jotain epäilyttävää on tapahtunut, vanha neuvo kuuluu: follow the money &ndash; kuka onkaan korjannut hyödyn? </strong></p><p><strong>Entäpä silloin, kun maan laajalevikkisin sanomalehti kampanjoi&nbsp;kotimaisille tiedusteluviranomaisille annettavista valtuuksista sensaatiohakuisesti hälyä nostattaen juuri ennen uuden tiedustelulain eduskuntakäsittelyä &ndash; kuka tällöin onkaan edunsaaja?</strong></p><p>Helsingin Sanomat julkaisi tänään 16.12.2017 salakähmäisyyden ja mystiikan tyylilajeilla höystetyn artikkelin Suomen sotilastiedustelusta, tarjoillen lukijoille rusinoiksi pullaan valikoituja paljastuksia ilmeisen laittomin keinoin hankituista salaisista asiakirjoista aina korkeinta turvaluokitusta myöten.&nbsp;&nbsp;</p><p>Sinänsä itsestäänselvästä asiasta koohkaaminen on lapsellista: jokainen itsenäinen valtio pyrkii varmistamaan sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuutensa harjoittamalla viranomaisten tiedustelutoimintaa sellaisia tahoja kohtaan, sekä valtakunnanrajojen sisäpuolella että ulkopuolella, jotka jossain tilanteissa voisivat aiheuttaa ongelmia valtion keskeiselle tehtävälle, kansallisen turvallisuuden ylläpidolle.&nbsp;</p><p>Lehti muistaa muistuttaa lukijoitaan moneen kertaan kahdesta asiasta. Ensiksikin, Suomen sotilastiedustelua kohdistetaan erityisesti Venäjään &ndash; ikään kuin sillä olisi jotakin epätavallisen suurta uutisarvoa sen jälkeen, kun Venäjä ryhtyi aggressiiviseen voimapolitiikkaan ja kaappasi Ukrainan valtioaluetta 2014 vastoin kansainvälistä oikeutta ja lukuisia valtiosopimuksia, ja rajanaapurimme on senkin jälkeen halunnut nimen omaan profiloitua näyttävästi ulospäin sotilaallisella voimallaan ja lipun näytöllään eri yhteyksissä.&nbsp;</p><p>Toisekseen, Helsingin Sanomat voivottelee sydäntäsärkevästi siitä, kuinka suomalaisten sähköposteja pian aletaan lukea Tikkakosken salaperäisten pusikkojen ja kieltotaulujen takana oikein urakalla. Jos Hesarin maalailemat painajaismaiset uhkakuvat toteutuvat, myötätuntoni on kokonaan niiden tylsillä ja tyhjänpäiväisillä arkipäivän jaarituksilla kuormitettujen tiedustelijoiden puolella, joiden pahimmaksi työstressiksi koitunee pitkästyminen haettaessa turvallisuudelle relevantteja tiedonmurusia kansalaisten tervehdysten vaihdosta ja keskinäisten juoksevien asioiden junailusta.&nbsp;</p><p>Tarkoituksena on kuitenkin ennen kaikkea saada lukijat hätkähtämään, keinolla millä hyvänsä. Journalistisen etiikan kannalta &quot;lukijoiden pitää saada riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu&quot;, kirjoittaa HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkinen.&nbsp;HS:n vastaavan päätoimittajan, Kaius Niemen mukaan salattuja tietoja käytettiin lähteenä laillisesti. Mitä vahinkoa tällä hölösuujournalismilla Suomen valtiolliselle edulle mahdollisesti aiheutettiinkaan, sehän ei lehtimiehiä kiinnosta sitten pätkän vertaa.&nbsp;</p><p>Lehtihenkilöt ovat nyt ottaneet hoitaakseen niin suunnattoman tärkeän mission, että eihän minunkaan auta muu kuin kantaa korteni kekoon parhaani mukaan, menivätpä ne korret lopulta miten päin tahansa &ndash; sehän on tämän pelin henki, että pääasia kun puhutaan.</p><p><em>Jotta kaikki saisivat&nbsp;riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä Sanomatalossa tapahtuu, olen siis velvoitettu kohdistamaan lukevan yleisön huomiota tämän juuri aloitetun tiedotuskampanjan edunsaajaan. </em></p><p>Olettakaamme, että Venäjän vihastumisella ja jokaisen meistä sähköpostien vuotamisella saadaan nyt säikyteltyä onnistuneesti riittävä määrä kansalaisia. Tällä puolestaan saadaan istuvat kansanedustajat reagoimaan&nbsp; kampanjan tavoitteiden mukaan, koska heidän on kansansuosionsa varmistaakseen reagoitava omien huolestuneiden kannattajiensa pahimpiin pelkoihin ja osoitettava olevansa näiden puolella, HS:ssa todistetusti pahoja Suomen tiedusteluviranomaisia vastaan, jotka <strong>saavat siepata sähköpostejasi</strong>.&nbsp;</p><p>Kenties tällä yksityisyyden suojan menetyksellä pelottelevalla hybridikampanjalla päästään tavalla tai toisella vesittämään suurella työllä valmistellun lakiesityksen sellaisia kohtia, joista olisi eniten lisäarvoa Suomen tiedusteluviranomaisille &ndash; ja viime kädessä kaikille suomalaisille &ndash; ja ennen kaikkea, eniten haittaa tiedustelun kohteille, jotka voivat jonakin päivänä tehtävänsä mukaan olla käskystä aiheuttamassa Suomelle joko sotilaallista tai muuta turvallisuusuhkaa.&nbsp;</p><p><strong><em>Bolshoi spasiba, Gelsingin Sanomat!</em></strong></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun jotain epäilyttävää on tapahtunut, vanha neuvo kuuluu: follow the money – kuka onkaan korjannut hyödyn?

Entäpä silloin, kun maan laajalevikkisin sanomalehti kampanjoi kotimaisille tiedusteluviranomaisille annettavista valtuuksista sensaatiohakuisesti hälyä nostattaen juuri ennen uuden tiedustelulain eduskuntakäsittelyä – kuka tällöin onkaan edunsaaja?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 16.12.2017 salakähmäisyyden ja mystiikan tyylilajeilla höystetyn artikkelin Suomen sotilastiedustelusta, tarjoillen lukijoille rusinoiksi pullaan valikoituja paljastuksia ilmeisen laittomin keinoin hankituista salaisista asiakirjoista aina korkeinta turvaluokitusta myöten.  

Sinänsä itsestäänselvästä asiasta koohkaaminen on lapsellista: jokainen itsenäinen valtio pyrkii varmistamaan sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuutensa harjoittamalla viranomaisten tiedustelutoimintaa sellaisia tahoja kohtaan, sekä valtakunnanrajojen sisäpuolella että ulkopuolella, jotka jossain tilanteissa voisivat aiheuttaa ongelmia valtion keskeiselle tehtävälle, kansallisen turvallisuuden ylläpidolle. 

Lehti muistaa muistuttaa lukijoitaan moneen kertaan kahdesta asiasta. Ensiksikin, Suomen sotilastiedustelua kohdistetaan erityisesti Venäjään – ikään kuin sillä olisi jotakin epätavallisen suurta uutisarvoa sen jälkeen, kun Venäjä ryhtyi aggressiiviseen voimapolitiikkaan ja kaappasi Ukrainan valtioaluetta 2014 vastoin kansainvälistä oikeutta ja lukuisia valtiosopimuksia, ja rajanaapurimme on senkin jälkeen halunnut nimen omaan profiloitua näyttävästi ulospäin sotilaallisella voimallaan ja lipun näytöllään eri yhteyksissä. 

Toisekseen, Helsingin Sanomat voivottelee sydäntäsärkevästi siitä, kuinka suomalaisten sähköposteja pian aletaan lukea Tikkakosken salaperäisten pusikkojen ja kieltotaulujen takana oikein urakalla. Jos Hesarin maalailemat painajaismaiset uhkakuvat toteutuvat, myötätuntoni on kokonaan niiden tylsillä ja tyhjänpäiväisillä arkipäivän jaarituksilla kuormitettujen tiedustelijoiden puolella, joiden pahimmaksi työstressiksi koitunee pitkästyminen haettaessa turvallisuudelle relevantteja tiedonmurusia kansalaisten tervehdysten vaihdosta ja keskinäisten juoksevien asioiden junailusta. 

Tarkoituksena on kuitenkin ennen kaikkea saada lukijat hätkähtämään, keinolla millä hyvänsä. Journalistisen etiikan kannalta "lukijoiden pitää saada riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu", kirjoittaa HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkinen. HS:n vastaavan päätoimittajan, Kaius Niemen mukaan salattuja tietoja käytettiin lähteenä laillisesti. Mitä vahinkoa tällä hölösuujournalismilla Suomen valtiolliselle edulle mahdollisesti aiheutettiinkaan, sehän ei lehtimiehiä kiinnosta sitten pätkän vertaa. 

Lehtihenkilöt ovat nyt ottaneet hoitaakseen niin suunnattoman tärkeän mission, että eihän minunkaan auta muu kuin kantaa korteni kekoon parhaani mukaan, menivätpä ne korret lopulta miten päin tahansa – sehän on tämän pelin henki, että pääasia kun puhutaan.

Jotta kaikki saisivat riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä Sanomatalossa tapahtuu, olen siis velvoitettu kohdistamaan lukevan yleisön huomiota tämän juuri aloitetun tiedotuskampanjan edunsaajaan.

Olettakaamme, että Venäjän vihastumisella ja jokaisen meistä sähköpostien vuotamisella saadaan nyt säikyteltyä onnistuneesti riittävä määrä kansalaisia. Tällä puolestaan saadaan istuvat kansanedustajat reagoimaan  kampanjan tavoitteiden mukaan, koska heidän on kansansuosionsa varmistaakseen reagoitava omien huolestuneiden kannattajiensa pahimpiin pelkoihin ja osoitettava olevansa näiden puolella, HS:ssa todistetusti pahoja Suomen tiedusteluviranomaisia vastaan, jotka saavat siepata sähköpostejasi

Kenties tällä yksityisyyden suojan menetyksellä pelottelevalla hybridikampanjalla päästään tavalla tai toisella vesittämään suurella työllä valmistellun lakiesityksen sellaisia kohtia, joista olisi eniten lisäarvoa Suomen tiedusteluviranomaisille – ja viime kädessä kaikille suomalaisille – ja ennen kaikkea, eniten haittaa tiedustelun kohteille, jotka voivat jonakin päivänä tehtävänsä mukaan olla käskystä aiheuttamassa Suomelle joko sotilaallista tai muuta turvallisuusuhkaa. 

Bolshoi spasiba, Gelsingin Sanomat!

 

]]>
135 http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247739-hesari-hybridisoturina#comments Helsingin Sanomat Hybridivaikuttaminen Tiedustelulait Venäjä Yksityisyyden suoja Sat, 16 Dec 2017 19:40:11 +0000 Hannu Mononen http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247739-hesari-hybridisoturina
Venäläiset kommunismin kaatumisen uhreina http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247611-venalaiset-kommunismin-kaatumisen-uhreina <p><strong>Kukaan ei kunnioita kommunistisen syksyn uhreja</strong></p><p><em>eli venäläiset kommunismin kaatumisen uhreina</em></p><p>Kajsa Ekis Ekman kirjoitti viime maanantaina, 11.12.2017:</p><p><a href="https://www.etc.se/ledare/ingen-hedrar-offren-kommunismens-fall"><u>https://www.etc.se/ledare/ingen-hedrar-offren-kommunismens-fall</u></a></p><p>Mutta ei ole ollut herkkua rosvokapitalismikaan:</p><p>&rdquo;Kun valtio purettiin, oligarkeille takavarikoitiin kansallisomaisuus ja hyvinvointi teurastettiin, kuolleisuus entiseen Neuvostoliittoon nähden kasvoi 49 prosenttia.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Putinin toteama &rdquo;1900-luvun suurin geopoliitinen katastrofi&rdquo; on myös terveyskatastrofi</strong></p><p>Niinpä kommunismin romahdukseen liittynyt <strong>terveyskatastrofi </strong>on vailla vertaa aikanamme.&nbsp; Sen edustama romahdus on verrattavissa vain aids-epidemiaan Eteläisessä Afrikassa, kirjoittaa Cambridge-sosiologi <strong>Göran Therborn</strong> kirjassaan &quot;<strong>Inequality Kills&quot; (Epätasa-arvo tappaa</strong>).</p><p>*</p><p>Tämä tarkoittaa, että <strong>16 miljoonaa venäläistä on kuollut ennenaikaisesti vuoden 1991 jälkeen</strong>. Venäläisten miesten keskimääräinen <strong>elinajanodote oli 71,4 vuonna 1990</strong>. Kymmenen vuotta myöhemmin se oli laskenut <strong>58 vuoteen</strong>. Se, että venäläinen mies elää vain 58-vuotiaaksi, merkitsee sitä, että useimmat venäläiset eivät koskaan pääse nauttimaan eläkkeellä olosta,&nbsp; ja että monet venäläiset lapset eivät koskaan tapaa isoisäänsä tai isoäitiään.</p><p>*</p><p>Pointti on se, että toiseen järjestelmään siirtyminen <strong>alensi huomattavasti ihmisten elinikää</strong>.&nbsp; Keskimääräisesti peräti 13 vuodella.</p><p>Kuinka tämä muutos kuvattiin?&nbsp; Vapautuksena.&nbsp; Miten ne poliitikot, Jeltsin ym., jotka tämän muutoksen airuina toimivat, menevät historiaan?&nbsp; Miten ne vapauden tuulten laulajat, jotka soittivat ja lauloivat tämän vapautuksen puolesta, on huomioitu jälkikäteen.&nbsp; Nyt, kun on jo tiedossa muutoksen hinta?</p><p>*</p><p><strong>Mutta läntinen historiankirjoitus</strong> ei tunne uhreja.&nbsp; Venäjän kumous 1991 on voittajien tarina, sille ei liimata hintalappua.</p><p>Tuon voiton hintaa maksavat ja maksaneet ihmiset eivät kiinnosta ketään.&nbsp; Heille ei ole näyttelyitä eikä heitä nosteta stagelle live-historian foorumeilla.&nbsp; Länsi tyytyy rusikoimaan ja sanktiomaan Venäjää, valtiona ja päättäjätasolla.&nbsp; Mutta venäläisten maksamaa hintaa ei haluta tunnistaa, eikä sen olemassaoloa havaita: koska siinä realisoituu &rdquo;läntisten arvojen&rdquo;, kilpailutalouden ja talousliberalismin hinta raa&acute;immassa muodossaan.</p><p>Me Lännessä tunnemme kylmiä väreitä niskapiissämme, kun luemme miten Mao tai miten Stalin tai meille läheinen Lenin elämässään ja toiminnassaan toteutti lujaa maksiimia:</p><p>Voidakseen syödä omeletin, tulee kananmuna särkeä!&nbsp; Hyvä vaatii hintansa&hellip;</p><p>Jotta niin monilla olisi hyvin tulevaisuudessa, täytyy joidenkin kärsiä tänään..</p><p>Kyllä me tunnistamme hinnan silloin, kun hedelmä on karvas, mutta kun on mielle niin mieluisasta idean toteutuksesta kyse, me loikkaamme tuon maksiimin yli.&nbsp; Emme noteeraa.</p><p>*</p><p><strong>Palataan Ekmanin epistolaan:</strong></p><p>&rdquo;Näihin &quot;<em>välttämättömiin uhreihin</em>&quot; kuuluu myös ne 80 ihmistä, jotka murhattiin joka päivä vain Moskovassa 1990-luvulla, jolloin mafiat sotivat vallasta, kuten kerrotaan Claes Ericsonin erittäin informatiivisessa kirjassa &quot;Oligarkerna&quot;.</p><p>Silti, Venäjän murhien määrä on yhä maailman korkeimpia.</p><p>Miesten naisiin kohdistuva väkivalta on myös lisääntynyt ja <strong><em>venäläiset miehet tappavat vuosittain 14 000 naista</em></strong>.</p><p>&quot;<strong><em>Väkivalta kotona</em></strong>&quot; on niin normalisoitunut, että se äskettäin dekriminalisoitiin.</p><p>*</p><p>Näin siis kirjoittaa Kajsa Ekis Ekman kolumnissaan viime maanantaina.</p><p>Vinkin hänen tekstiinsä sain täältä: <a href="http://kiremaj70.blogspot.fi/2017/12/ingen-hedrar-offren-for-kommunismens.html?m=1"><u>http://kiremaj70.blogspot.fi/2017/12/ingen-hedrar-offren-for-kommunismens.html?m=1</u></a></p><p>*</p><p>Joskus tuntuu, että Ruotsista nähdään tarkemmin Venäjälle, kuin meiltä Suomesta. &nbsp;Tai Lännestä yleensä.</p><p>Katkeraa.</p><p>*</p><p>Tästä päästään siihen, mitä Tukholmassa kirjoitettiin 1. päivä joulukuuta 1917.</p><p>Siis 100 vuotta sitten:</p><p>Paikallislehti Pohjois-Satakunta (Ikaalinen) 100 vuotta sitten:</p><p><strong>perjantaina 14.12.1917 &ndash; eli viikko Suomen itsenäisyysjulistuksen jälkeen.</strong></p><p>&rdquo;Joulukuun 1. päivänä on ruotsalainen lehti &rdquo;<strong>Aftonbladet</strong>&rdquo; taas koskettanut pääkirjoituksessaan Suomen itsenäisyyskysymystä ja lausuu tällöin, että <em>ennenkaikkea Ruotsin on ensimmäisenä tämä itsenäisyys tunnustettava</em>.&nbsp; Tästä huomattavasta kirjoituksesta esitämme lukijoille pääkohdat.</p><p>Lehti lausuu, että &rdquo;<em>keskusvallat hankkivat Suomelle sen vapauden, mikä Suomella nyt on, vaikkakaan yksikään saksalainen sotamies ei ole astunut Suomen rannoille.&nbsp; Ja elleivät ne tuhatkunta suomalaista nuorukaista, jotka antautuivat taisteluun elämästään vieraitten lippujen alla, olisi tahtoneet tai saaneet taistella Venäjän sortoa vastaan, niin olisivat he kuitenkin saavuttaneet sen päämäärän, jota he taistelunhaluisina menivät etsimään.&nbsp; </em></p><p><em>Sillä osanotollaan taisteluihin he ovat kykynsä mukaan korvanneet sen, mitä heidän maansa on voittanut germanisen veren vuotaessa taisteltaessa venäläistä sortoa vastaan.&nbsp; He ovat suorittaneet maksun vapaudestaan etukäteen.&rdquo;</em></p><p>*</p><p>Näin positiivisesti kirjoitti siis Aftonbladet Tukholmasssa 1. päivä joulukuuta 1917, viisi päivää ennen Suomen eduskunnan itsenäisyysistuntoa.</p><p>Leike; <a href="https://www.facebook.com/veikko.huuska/posts/10156512019568484"><u>https://www.facebook.com/veikko.huuska/posts/10156512019568484</u></a></p><p>*</p><p>Tähän vielä OMNI-Atlaksen Euroopan kartta voimista ja valloista, status 1. päivä joulukuuta 1917.</p><p>&rdquo;Kuin Pakanamaan kartta&rdquo; lienee täsmällisin ilmaus rakkaan Euroopan tilanteesta?</p><p><a href="http://omniatlas.com/maps/europe/19171201/"><u>http://omniatlas.com/maps/europe/19171201/</u></a></p><p>*</p><p><strong>The New York Times</strong> kirjoitti tuoreeltaan bolshevikkien de coup&acute;in 7.11.1917 jälkeen:</p><p>9.11.1917:</p><p><strong>Extremists` Rise to Power in Russia.</strong></p><p><strong>Äärimmäisten nousu valtaan Venäjällä</strong></p><p>Lue pikku-uutinen täältä (rullaa alas): <a href="http://kiremaj70.blogspot.fi/2017/12/ingen-hedrar-offren-for-kommunismens.html?m=1"><u>http://kiremaj70.blogspot.fi/2017/12/ingen-hedrar-offren-for-kommunismens.html?m=1</u></a></p><p>*</p><p>Mutta mitä ajateltiin Svenska Dagbaldetissa perjantaina 1.12.1917?</p><p><strong>fredag 1 december 2017</strong></p><p><strong>Den 1 december 1917 </strong></p><p>Att läsa Svenska Dagbladet är i dessa dagar något som är en källa till förundran. Jag menar förstås SvD för hundra år sedan.<br /><br />Vi får ett perspektiv på utvecklingen i Ryssland som är helt oväntat. I alla fall för mig.<br /><br />Vi skriver idag den 1 december 1917. Vid detta datum är nog Ryssland det land som får den mest positiva uppmärksamheten i SvD. Anledningen är att Lenins regering har kommit överens med Tyskland och dess allierade om eldupphör och just inlett fredsförhandlingar med dessa.<br /><br />SvD är tyskvänlig och ser här en chans att Tyskland och Österrike-Ungern kan få ett för dem gynnsamt slut på kriget.<br /><br />Denna dag innehåller SvD ett officiellt uttalande från det tyskallierade Österrike-Ungern som närmast hyllar den nya ryska regeringen för att den gjort upp räkningen med de förbrytare som startade kriget. Man säger att Ryssland som var de som först provocerade fram världskriget nu är de första som vill dra sig ur.<br /><br />I flera kommentarer i tidningen andas oro för att bolsjevikerna ska störtas så att fredsprojekten går om intet.<br /><br />Man beskriver också med ogillande att ententemakterna hotar med repressalier mot Ryssland för att dessa drar sig ur kriget<br /><br />Bolsjevikfaran är ännu avlägsen. Det viktigaste är än så länge att säkerställa en fred som är gynnsam för monarkierna i Tyskland och Österrike-Ungern<br /><br />Att denna inställning så dominerar högerns främsta organ i Sverige vid den tiden får man inte läsa i några historieböcker</p><p>Katso: <a href="http://kiremaj70.blogspot.fi/2017/12/den-1-december-1917.html?m=1"><u>http://kiremaj70.blogspot.fi/2017/12/den-1-december-1917.html?m=1</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kukaan ei kunnioita kommunistisen syksyn uhreja

eli venäläiset kommunismin kaatumisen uhreina

Kajsa Ekis Ekman kirjoitti viime maanantaina, 11.12.2017:

https://www.etc.se/ledare/ingen-hedrar-offren-kommunismens-fall

Mutta ei ole ollut herkkua rosvokapitalismikaan:

”Kun valtio purettiin, oligarkeille takavarikoitiin kansallisomaisuus ja hyvinvointi teurastettiin, kuolleisuus entiseen Neuvostoliittoon nähden kasvoi 49 prosenttia.”

*

Putinin toteama ”1900-luvun suurin geopoliitinen katastrofi” on myös terveyskatastrofi

Niinpä kommunismin romahdukseen liittynyt terveyskatastrofi on vailla vertaa aikanamme.  Sen edustama romahdus on verrattavissa vain aids-epidemiaan Eteläisessä Afrikassa, kirjoittaa Cambridge-sosiologi Göran Therborn kirjassaan "Inequality Kills" (Epätasa-arvo tappaa).

*

Tämä tarkoittaa, että 16 miljoonaa venäläistä on kuollut ennenaikaisesti vuoden 1991 jälkeen. Venäläisten miesten keskimääräinen elinajanodote oli 71,4 vuonna 1990. Kymmenen vuotta myöhemmin se oli laskenut 58 vuoteen. Se, että venäläinen mies elää vain 58-vuotiaaksi, merkitsee sitä, että useimmat venäläiset eivät koskaan pääse nauttimaan eläkkeellä olosta,  ja että monet venäläiset lapset eivät koskaan tapaa isoisäänsä tai isoäitiään.

*

Pointti on se, että toiseen järjestelmään siirtyminen alensi huomattavasti ihmisten elinikää.  Keskimääräisesti peräti 13 vuodella.

Kuinka tämä muutos kuvattiin?  Vapautuksena.  Miten ne poliitikot, Jeltsin ym., jotka tämän muutoksen airuina toimivat, menevät historiaan?  Miten ne vapauden tuulten laulajat, jotka soittivat ja lauloivat tämän vapautuksen puolesta, on huomioitu jälkikäteen.  Nyt, kun on jo tiedossa muutoksen hinta?

*

Mutta läntinen historiankirjoitus ei tunne uhreja.  Venäjän kumous 1991 on voittajien tarina, sille ei liimata hintalappua.

Tuon voiton hintaa maksavat ja maksaneet ihmiset eivät kiinnosta ketään.  Heille ei ole näyttelyitä eikä heitä nosteta stagelle live-historian foorumeilla.  Länsi tyytyy rusikoimaan ja sanktiomaan Venäjää, valtiona ja päättäjätasolla.  Mutta venäläisten maksamaa hintaa ei haluta tunnistaa, eikä sen olemassaoloa havaita: koska siinä realisoituu ”läntisten arvojen”, kilpailutalouden ja talousliberalismin hinta raa´immassa muodossaan.

Me Lännessä tunnemme kylmiä väreitä niskapiissämme, kun luemme miten Mao tai miten Stalin tai meille läheinen Lenin elämässään ja toiminnassaan toteutti lujaa maksiimia:

Voidakseen syödä omeletin, tulee kananmuna särkeä!  Hyvä vaatii hintansa…

Jotta niin monilla olisi hyvin tulevaisuudessa, täytyy joidenkin kärsiä tänään..

Kyllä me tunnistamme hinnan silloin, kun hedelmä on karvas, mutta kun on mielle niin mieluisasta idean toteutuksesta kyse, me loikkaamme tuon maksiimin yli.  Emme noteeraa.

*

Palataan Ekmanin epistolaan:

”Näihin "välttämättömiin uhreihin" kuuluu myös ne 80 ihmistä, jotka murhattiin joka päivä vain Moskovassa 1990-luvulla, jolloin mafiat sotivat vallasta, kuten kerrotaan Claes Ericsonin erittäin informatiivisessa kirjassa "Oligarkerna".

Silti, Venäjän murhien määrä on yhä maailman korkeimpia.

Miesten naisiin kohdistuva väkivalta on myös lisääntynyt ja venäläiset miehet tappavat vuosittain 14 000 naista.

"Väkivalta kotona" on niin normalisoitunut, että se äskettäin dekriminalisoitiin.

*

Näin siis kirjoittaa Kajsa Ekis Ekman kolumnissaan viime maanantaina.

Vinkin hänen tekstiinsä sain täältä: http://kiremaj70.blogspot.fi/2017/12/ingen-hedrar-offren-for-kommunismens.html?m=1

*

Joskus tuntuu, että Ruotsista nähdään tarkemmin Venäjälle, kuin meiltä Suomesta.  Tai Lännestä yleensä.

Katkeraa.

*

Tästä päästään siihen, mitä Tukholmassa kirjoitettiin 1. päivä joulukuuta 1917.

Siis 100 vuotta sitten:

Paikallislehti Pohjois-Satakunta (Ikaalinen) 100 vuotta sitten:

perjantaina 14.12.1917 – eli viikko Suomen itsenäisyysjulistuksen jälkeen.

”Joulukuun 1. päivänä on ruotsalainen lehti ”Aftonbladet” taas koskettanut pääkirjoituksessaan Suomen itsenäisyyskysymystä ja lausuu tällöin, että ennenkaikkea Ruotsin on ensimmäisenä tämä itsenäisyys tunnustettava.  Tästä huomattavasta kirjoituksesta esitämme lukijoille pääkohdat.

Lehti lausuu, että ”keskusvallat hankkivat Suomelle sen vapauden, mikä Suomella nyt on, vaikkakaan yksikään saksalainen sotamies ei ole astunut Suomen rannoille.  Ja elleivät ne tuhatkunta suomalaista nuorukaista, jotka antautuivat taisteluun elämästään vieraitten lippujen alla, olisi tahtoneet tai saaneet taistella Venäjän sortoa vastaan, niin olisivat he kuitenkin saavuttaneet sen päämäärän, jota he taistelunhaluisina menivät etsimään. 

Sillä osanotollaan taisteluihin he ovat kykynsä mukaan korvanneet sen, mitä heidän maansa on voittanut germanisen veren vuotaessa taisteltaessa venäläistä sortoa vastaan.  He ovat suorittaneet maksun vapaudestaan etukäteen.”

*

Näin positiivisesti kirjoitti siis Aftonbladet Tukholmasssa 1. päivä joulukuuta 1917, viisi päivää ennen Suomen eduskunnan itsenäisyysistuntoa.

Leike; https://www.facebook.com/veikko.huuska/posts/10156512019568484

*

Tähän vielä OMNI-Atlaksen Euroopan kartta voimista ja valloista, status 1. päivä joulukuuta 1917.

”Kuin Pakanamaan kartta” lienee täsmällisin ilmaus rakkaan Euroopan tilanteesta?

http://omniatlas.com/maps/europe/19171201/

*

The New York Times kirjoitti tuoreeltaan bolshevikkien de coup´in 7.11.1917 jälkeen:

9.11.1917:

Extremists` Rise to Power in Russia.

Äärimmäisten nousu valtaan Venäjällä

Lue pikku-uutinen täältä (rullaa alas): http://kiremaj70.blogspot.fi/2017/12/ingen-hedrar-offren-for-kommunismens.html?m=1

*

Mutta mitä ajateltiin Svenska Dagbaldetissa perjantaina 1.12.1917?

fredag 1 december 2017

Den 1 december 1917

Att läsa Svenska Dagbladet är i dessa dagar något som är en källa till förundran. Jag menar förstås SvD för hundra år sedan.

Vi får ett perspektiv på utvecklingen i Ryssland som är helt oväntat. I alla fall för mig.

Vi skriver idag den 1 december 1917. Vid detta datum är nog Ryssland det land som får den mest positiva uppmärksamheten i SvD. Anledningen är att Lenins regering har kommit överens med Tyskland och dess allierade om eldupphör och just inlett fredsförhandlingar med dessa.

SvD är tyskvänlig och ser här en chans att Tyskland och Österrike-Ungern kan få ett för dem gynnsamt slut på kriget.

Denna dag innehåller SvD ett officiellt uttalande från det tyskallierade Österrike-Ungern som närmast hyllar den nya ryska regeringen för att den gjort upp räkningen med de förbrytare som startade kriget. Man säger att Ryssland som var de som först provocerade fram världskriget nu är de första som vill dra sig ur.

I flera kommentarer i tidningen andas oro för att bolsjevikerna ska störtas så att fredsprojekten går om intet.

Man beskriver också med ogillande att ententemakterna hotar med repressalier mot Ryssland för att dessa drar sig ur kriget

Bolsjevikfaran är ännu avlägsen. Det viktigaste är än så länge att säkerställa en fred som är gynnsam för monarkierna i Tyskland och Österrike-Ungern

Att denna inställning så dominerar högerns främsta organ i Sverige vid den tiden får man inte läsa i några historieböcker

Katso: http://kiremaj70.blogspot.fi/2017/12/den-1-december-1917.html?m=1

*

]]>
5 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247611-venalaiset-kommunismin-kaatumisen-uhreina#comments Läntinen katse Suomen itsenäistyminen Terveyskatastrofi Venäjä Vladimir Putin Thu, 14 Dec 2017 14:41:22 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247611-venalaiset-kommunismin-kaatumisen-uhreina
Hivutustaktiikka http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247594-hivutustaktiikka <p>Venäjä asettaa meille aina tiettyjä reunaehtoja, ja siksi elämme niin kuin niitä ei olisi.</p><p>Pienet asiat kerrallaan muuttavat maailmaa. Suomalaisessa ulkopolitiikasta puhuttaessa on tapana kikkailla sanamuodoilla ja <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005489031.html">mitättömän oloiset rukkaukset poliitikkojen puheissa saavat aikaan hermostumista.</a> Usein kyse on ihan samasta asiasta, mutta toiset näkevät kuvion omalla tavallaan.</p><p>Hivutustaktiikkaa, käsitteiden venyttämistä ja uudelleen määrittelyä on käytetty aina, kun suora toiminta olisi liian härskiä tai väärin ja vain valheella todistettavissa. Kansalaismielipidettä on käytännössä mahdotonta mitata tarkasti, eikä sitä oikein osata ottaa huomioonkaan ilman toimivaa keskusteluyhteyttä.</p><p>Samaan aikaan kun me käymme peitellysti keskustelua mahdolliseen vihollisuuteen vastaamisesta on muistettava, ettei Venäjällä ole mitään tutkimuksella osoitettavaa suuntaa, jonka se olisi itse valinnut &ndash; sitä ei ole ollut sen enempää leninismi kuin nykyinen valtiovetoinen kapitalismi. Mafiavaltiostakin puhuminen on yksinkertaistus. Ja Kiinasta katsoen kyse on hyvinkin eurooppalaisesta maasta.</p><p>**</p><p>Suomessa presidentinvaaleista uhkaa tulla näytös, jossa Venäjän tilanne kummittelee taustalla. Kuka voi puhtain kauloin sanoa tietävänsä, mitä naapurissa tapahtuu? Istuvalla presidentillä on käytössään ylivoimainen virkakoneisto, mutta toki muita ehdokkaita tukevat osaavat myös lukea &rdquo;lehtiä&rdquo;.</p><p>Tämän hetkisen käsityksen mukaan maaliskuun vaaleissa noin 60 miljoonaa äänioikeutettua voisi hyvinkin äänestää &ndash; paremman puutteessa &ndash; Vladimir Putinia. Naapurimme presidentin kannatus ei ole aivan niinistömäisissä luvuissa, mutta korkealla hänen arvostuksensa on silti &ndash; kansan keskuudessa.</p><p>Mutta mitä venäläiset ajattelevat johtajastaan? Moskovan talouskorkeakoulun professori, <a href="https://www.kommersant.ru/doc/3459946">venäläisen itseymmärryksen tuntija Simon Gordonski on herättänyt mielipiteineen ristiriitaisia tunteita.</a> Nykyinen sosiologinen tutkimus ei hänestä kerro mitään Venäjästä: kyseessä on vain suuri huijaus.</p><p>Gordonskin mielestä nykyään monen on vaikea edes nähdä Venäjä avoimin silmin. Toisaalta on suurta huijausta käyttää nykyisessä määrittelyjä kaihtavassa todellisuudessa mitään määrällisiä sosiologisia metodeja. Kaikki käsitteet lilluvat, peruskuvaukset ovat määrittelemättä. Jokainen todistaa omaa asiaansa, mutta se ei ole ymmärrettävissä millään mittareilla.</p><p>&rdquo;Sanotaan vaikka, että ihmiset elävät marginaalissa, mutta onko se heidän tietoinen valintansa? Se on tapa selviytyä jatkuvasti aggressiivisessa valtiossa, joka pyrkii imemään kaiken itseensä. Venäjälle reaalipolitiikkaa olisi tunnustaa maa sellaisena kuin se on, mutta sitä varten se olisi nähtävä ja jotta sen näkisi, on oltava konseptuaalisesti riippumaton valtiosta ja joko neuvostoajoilta perityistä tai lännestä tuoduista käsitteistä.&rdquo;</p><p>**</p><p>Venäjällä monen katseet ovat keskittyneet jo paljon kauemmas kuin ensi vuoden maaliskuuhun. Eikä tällä tarkoiteta vuotta 2024, vaan vuotta 2022, jolloin mahdollisesti loppuikänsä tehtävässään viettävä Putin täyttää 70 vuotta.</p><p>Venäjän perustuslakia ollaan kaikessa hiljaisuudessa rukkaamassa. Nykyinen perustuslaki on säädetty kokonaan toisiin oloihin - muille kuin Neuvostoaikoina koulunsa käyneille turvallisuuspalveluiden kaikkitietäville.</p><p>Eho Moskvy -radiokanavalla, viime ajat Skypen välityksellä Yhdysvalloista, <a href="https://echo.msk.ru/programs/sut/2102112-echo/">omaa otsikko-ohjelmaansa vetävä Sergei Parhomenko ennustaa muutoksesta, jonka avulla nykyinen presidentti voisi jatkaa:</a></p><p>&rdquo;Perustuslakihan oli muuttumaton vielä vuosi sitten, eikö niin? Nyt tasan vuoden päästä puhutaan sen radikaalista muuttamisesta koskien Putinia, hänen lähipiiriään ja lähintä hallintoaan. On jopa kuulunut ääniä, että eihän se olekaan minun ja meidän perustuslaki ollenkaan. Sehän on säädetty edellisen hallinnon ja edellisen presidentin aikana ja ettei se meitä koske emmekä me kanna siitä vastuuta.&rdquo;</p><p>Parhomenko arvelee itsekin, että on tietysti hyvin vaarallista ja Venäjän kannalta tuhoisaa, että syntyy &nbsp;vaikutelma Putinin säilymisestä valtion johdossa koko hänen elämänsä ajan.</p><p>&rdquo;Olen kuitenkin täysin varma, että elävänä hän ei väisty vallasta ainakaan omasta tahdostaan. Voi olla, että joku jotenkin joskus siirtää hänet syrjään, mutta en tiedä vielä kuka. Hänen komennuksensa kestää kuitenkin kuolemaan asti. Sille tielle on nyt lähdetty.&rdquo;</p><p>Jos ja kun Putin valitaan Venäjän presidentiksi keväällä, hän aloittaa toisen kuusi vuotta kestävän kautensa. Käytännössä hän on johtanut maata jo 17 vuotta. <a href="https://openrussia.org/mobile/notes/715016/">Nykyisen pääministeri Dmitri Medvedevin presidenttiyttä vuosina 2008-2012 ei nykyään pidetä varauksetta perustuslain mukaisena vaiheena Venäjän historiassa.</a> Kyse on siitä, että maan johtavalle tšekistille on tärkeää, että maassa &rdquo;näytetään&rdquo; noudattavan lakeja.</p><p>Vuosikymmenet Venäjän politiikan takapiruna toiminut Gleb Pavlovski arvioi, että valinnan Putinin seuraajasta tekee pieni sisäpiiri.</p><p>&rdquo;Se on hänelle vaarallista, koska tilanne muistuttaa kotiorjuutta. Olen lisäksi sitä mieltä, että he juuri etsivät seuraajan, ei Putin. Putinin annetaan ehkä osallistua siihen<strong>.&rdquo;&nbsp; </strong></p><p>Koska pieni eliitti ei halua esiintyä julkisesti, vaalit kuuluvat sekä demokratiaan ja autoritaarisesti johdettuun yhteiskuntaan. Turkmenistanissakin on pidetty vaaleja, mutta siellä ollaan rehellisiä siinä, <a href="https://republic.ru/posts/88246?code=b96336c7346026df90b8d9c0becbb92b">että päämies on valittu eliniäksi, leukaili blogisti Oleg Kašin</a>. Venäjän perustuslaki ei tunne elinikäistä presidenttiä, mutta käytännössä Putin on jo sellainen.</p><p>**</p><p>Venäjän tapaiset maat hyötyvät siitä, että demokratia ei tunnu olevan hyvässä huudossa monessakaan maassa, joissa populistit toitottavat, että joistakin olemassaolevista vapauksista voidaan luopua, jos vastaavasti saadaan vahva ja vakaa johtaja.</p><p>Venäläisen zombilaatikon, television poliittisten keskustelujen vakiovierailta kuulee muun muassa näkemyksiä, joiden mukaan Venäjällä oli demokratia vuosina 1917-1991 huonoin seurauksin. Politiikan tutkija Aleksei Muhinin mielestä ihmiset unohtavat demokratian aivan kuten nämä ovat unohtaneet uskonnot. &nbsp;Moskovan yliopistossa tv-toimittajien koulutusta johtavan Vitali Tretjakovin mielestä demokratialla ei ole mitään arvoa &ndash; ei yhtään mitään.</p><p>Vanhoilliset näkemykset saattavat vaikuttaa oikeutetuilta silloin, kun on mistä luopua. Uskonto ja papisto antaa myös hyvän nojan. Herätysliikkeet ovat tästä esimerkkejä kuten olemme saaneet Yhdysvaloissa huomata.</p><p>Carnegien keskuksessa Moskovassa <a href="https://echo.msk.ru/programs/albac/2103298-echo/">Venäjän sisäpolitiikkaa seuraava Andrei Kolesnikov kuittaa&nbsp; radiokeskustelussa politiikan pikakurssin lyhyesti: &nbsp;</a></p><p>&rdquo;Jos sanotaan karkeasti, että meillä valta on tšekistien ja ortodoksijohdon käsissä, niin heidän ammattiinsahan kuuluu huijaaminen ja valehtelu. Niinpä ei ole lainkaan ihme, että valtion politiikka rakentuu täydelliselle petokselle, toki melko menestyksekkäästi, kun ajatellaan, että sillä saadaan työtätekevät mobilisoitua.&rdquo;</p><p>Samassa ohjemassa tutkija Ivan Davydov arvio valehtelun olevan kaikkialle läpitunkevaa:</p><p>&rdquo;Emmehän me ensimmäistä kertaa totea, ettei kyse ole vain sisä- ja ulkopolitiikan välineestä. Ensinnäkin sisäpolitiikassa ei ole väliä miksi &ndash; esimerkiksi tiedotusvälineiden täydellisen kontrollin kannalta valehtelu on todellakin tehokas keino. Toiseksi olemme jo pitkään mielestäni tienneet, että eivät he ainoastaan valehtele, vaan ihmettelevät vilpittömästi, kun joku saa heidät valheesta kiinni tai edes yrittää sitä. Mielestäni se perustuu käsitykseen siitä, että kaikkihan niin tekevät, että maailmanpolitiikka on juuri valehtelemista toinen toisilleen. Jos Venäjä on yhtäkkiä ruvettu saamaan kiinni valehtelusta, se on osoitus edellä mainitun salaliiton harjoittamasta russofobiasta jne. Yleisesti ottaen minusta vaikuttaa, että tällainen nyanssi on olemassa.&rdquo;</p><p>**</p><p>Venäjän tuntemiseksi tai sen päätösten ennustamiseen ei ole mitään pikavoittoja. Putinia rehellisesti arvioivat toteavat sen, että valehtelun politiikka voi johtaa vain maan eristäytymiseen. Vaikuttaakin siltä, että maan vetäytyessä edelleen kuoreensa siirtyy osa Venäjän tietämyksestä ulkomaille, jossa se sekoittuu nopeasti avoimempien yhteiskuntien keskustelujen osaksi. Toivottavasti saamme vastaisuudessakin osamme osaavien tutkijoiden ja muiden Venäjän tuntijoiden liikkumisesta.</p><p>Ihan ensimmäiseksi kannattaa kuitenkin rohkeasti muistaa, että meidän on osattava käsitellä Venäjää niin kuin nämä itse tekevät. Tässäkin kirjoituksessa olevat lainaukset ovat kenen tahansa luettavissa ja kuunneltavissa kaikkialla. Oppimestariksi emme ole alkamassa, vaikka totuudessa ja suoraselkäisinä pysymmekin. Diplomatiaan kuuluu taito puhua siten, että ristiriidoilta vältytään. Siansaksasta ei hyödy kukaan. (Natoa ei tässä jutussa tarkoituksellisesti mainittu.)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä asettaa meille aina tiettyjä reunaehtoja, ja siksi elämme niin kuin niitä ei olisi.

Pienet asiat kerrallaan muuttavat maailmaa. Suomalaisessa ulkopolitiikasta puhuttaessa on tapana kikkailla sanamuodoilla ja mitättömän oloiset rukkaukset poliitikkojen puheissa saavat aikaan hermostumista. Usein kyse on ihan samasta asiasta, mutta toiset näkevät kuvion omalla tavallaan.

Hivutustaktiikkaa, käsitteiden venyttämistä ja uudelleen määrittelyä on käytetty aina, kun suora toiminta olisi liian härskiä tai väärin ja vain valheella todistettavissa. Kansalaismielipidettä on käytännössä mahdotonta mitata tarkasti, eikä sitä oikein osata ottaa huomioonkaan ilman toimivaa keskusteluyhteyttä.

Samaan aikaan kun me käymme peitellysti keskustelua mahdolliseen vihollisuuteen vastaamisesta on muistettava, ettei Venäjällä ole mitään tutkimuksella osoitettavaa suuntaa, jonka se olisi itse valinnut – sitä ei ole ollut sen enempää leninismi kuin nykyinen valtiovetoinen kapitalismi. Mafiavaltiostakin puhuminen on yksinkertaistus. Ja Kiinasta katsoen kyse on hyvinkin eurooppalaisesta maasta.

**

Suomessa presidentinvaaleista uhkaa tulla näytös, jossa Venäjän tilanne kummittelee taustalla. Kuka voi puhtain kauloin sanoa tietävänsä, mitä naapurissa tapahtuu? Istuvalla presidentillä on käytössään ylivoimainen virkakoneisto, mutta toki muita ehdokkaita tukevat osaavat myös lukea ”lehtiä”.

Tämän hetkisen käsityksen mukaan maaliskuun vaaleissa noin 60 miljoonaa äänioikeutettua voisi hyvinkin äänestää – paremman puutteessa – Vladimir Putinia. Naapurimme presidentin kannatus ei ole aivan niinistömäisissä luvuissa, mutta korkealla hänen arvostuksensa on silti – kansan keskuudessa.

Mutta mitä venäläiset ajattelevat johtajastaan? Moskovan talouskorkeakoulun professori, venäläisen itseymmärryksen tuntija Simon Gordonski on herättänyt mielipiteineen ristiriitaisia tunteita. Nykyinen sosiologinen tutkimus ei hänestä kerro mitään Venäjästä: kyseessä on vain suuri huijaus.

Gordonskin mielestä nykyään monen on vaikea edes nähdä Venäjä avoimin silmin. Toisaalta on suurta huijausta käyttää nykyisessä määrittelyjä kaihtavassa todellisuudessa mitään määrällisiä sosiologisia metodeja. Kaikki käsitteet lilluvat, peruskuvaukset ovat määrittelemättä. Jokainen todistaa omaa asiaansa, mutta se ei ole ymmärrettävissä millään mittareilla.

”Sanotaan vaikka, että ihmiset elävät marginaalissa, mutta onko se heidän tietoinen valintansa? Se on tapa selviytyä jatkuvasti aggressiivisessa valtiossa, joka pyrkii imemään kaiken itseensä. Venäjälle reaalipolitiikkaa olisi tunnustaa maa sellaisena kuin se on, mutta sitä varten se olisi nähtävä ja jotta sen näkisi, on oltava konseptuaalisesti riippumaton valtiosta ja joko neuvostoajoilta perityistä tai lännestä tuoduista käsitteistä.”

**

Venäjällä monen katseet ovat keskittyneet jo paljon kauemmas kuin ensi vuoden maaliskuuhun. Eikä tällä tarkoiteta vuotta 2024, vaan vuotta 2022, jolloin mahdollisesti loppuikänsä tehtävässään viettävä Putin täyttää 70 vuotta.

Venäjän perustuslakia ollaan kaikessa hiljaisuudessa rukkaamassa. Nykyinen perustuslaki on säädetty kokonaan toisiin oloihin - muille kuin Neuvostoaikoina koulunsa käyneille turvallisuuspalveluiden kaikkitietäville.

Eho Moskvy -radiokanavalla, viime ajat Skypen välityksellä Yhdysvalloista, omaa otsikko-ohjelmaansa vetävä Sergei Parhomenko ennustaa muutoksesta, jonka avulla nykyinen presidentti voisi jatkaa:

”Perustuslakihan oli muuttumaton vielä vuosi sitten, eikö niin? Nyt tasan vuoden päästä puhutaan sen radikaalista muuttamisesta koskien Putinia, hänen lähipiiriään ja lähintä hallintoaan. On jopa kuulunut ääniä, että eihän se olekaan minun ja meidän perustuslaki ollenkaan. Sehän on säädetty edellisen hallinnon ja edellisen presidentin aikana ja ettei se meitä koske emmekä me kanna siitä vastuuta.”

Parhomenko arvelee itsekin, että on tietysti hyvin vaarallista ja Venäjän kannalta tuhoisaa, että syntyy  vaikutelma Putinin säilymisestä valtion johdossa koko hänen elämänsä ajan.

”Olen kuitenkin täysin varma, että elävänä hän ei väisty vallasta ainakaan omasta tahdostaan. Voi olla, että joku jotenkin joskus siirtää hänet syrjään, mutta en tiedä vielä kuka. Hänen komennuksensa kestää kuitenkin kuolemaan asti. Sille tielle on nyt lähdetty.”

Jos ja kun Putin valitaan Venäjän presidentiksi keväällä, hän aloittaa toisen kuusi vuotta kestävän kautensa. Käytännössä hän on johtanut maata jo 17 vuotta. Nykyisen pääministeri Dmitri Medvedevin presidenttiyttä vuosina 2008-2012 ei nykyään pidetä varauksetta perustuslain mukaisena vaiheena Venäjän historiassa. Kyse on siitä, että maan johtavalle tšekistille on tärkeää, että maassa ”näytetään” noudattavan lakeja.

Vuosikymmenet Venäjän politiikan takapiruna toiminut Gleb Pavlovski arvioi, että valinnan Putinin seuraajasta tekee pieni sisäpiiri.

”Se on hänelle vaarallista, koska tilanne muistuttaa kotiorjuutta. Olen lisäksi sitä mieltä, että he juuri etsivät seuraajan, ei Putin. Putinin annetaan ehkä osallistua siihen.” 

Koska pieni eliitti ei halua esiintyä julkisesti, vaalit kuuluvat sekä demokratiaan ja autoritaarisesti johdettuun yhteiskuntaan. Turkmenistanissakin on pidetty vaaleja, mutta siellä ollaan rehellisiä siinä, että päämies on valittu eliniäksi, leukaili blogisti Oleg Kašin. Venäjän perustuslaki ei tunne elinikäistä presidenttiä, mutta käytännössä Putin on jo sellainen.

**

Venäjän tapaiset maat hyötyvät siitä, että demokratia ei tunnu olevan hyvässä huudossa monessakaan maassa, joissa populistit toitottavat, että joistakin olemassaolevista vapauksista voidaan luopua, jos vastaavasti saadaan vahva ja vakaa johtaja.

Venäläisen zombilaatikon, television poliittisten keskustelujen vakiovierailta kuulee muun muassa näkemyksiä, joiden mukaan Venäjällä oli demokratia vuosina 1917-1991 huonoin seurauksin. Politiikan tutkija Aleksei Muhinin mielestä ihmiset unohtavat demokratian aivan kuten nämä ovat unohtaneet uskonnot.  Moskovan yliopistossa tv-toimittajien koulutusta johtavan Vitali Tretjakovin mielestä demokratialla ei ole mitään arvoa – ei yhtään mitään.

Vanhoilliset näkemykset saattavat vaikuttaa oikeutetuilta silloin, kun on mistä luopua. Uskonto ja papisto antaa myös hyvän nojan. Herätysliikkeet ovat tästä esimerkkejä kuten olemme saaneet Yhdysvaloissa huomata.

Carnegien keskuksessa Moskovassa Venäjän sisäpolitiikkaa seuraava Andrei Kolesnikov kuittaa  radiokeskustelussa politiikan pikakurssin lyhyesti:  

”Jos sanotaan karkeasti, että meillä valta on tšekistien ja ortodoksijohdon käsissä, niin heidän ammattiinsahan kuuluu huijaaminen ja valehtelu. Niinpä ei ole lainkaan ihme, että valtion politiikka rakentuu täydelliselle petokselle, toki melko menestyksekkäästi, kun ajatellaan, että sillä saadaan työtätekevät mobilisoitua.”

Samassa ohjemassa tutkija Ivan Davydov arvio valehtelun olevan kaikkialle läpitunkevaa:

”Emmehän me ensimmäistä kertaa totea, ettei kyse ole vain sisä- ja ulkopolitiikan välineestä. Ensinnäkin sisäpolitiikassa ei ole väliä miksi – esimerkiksi tiedotusvälineiden täydellisen kontrollin kannalta valehtelu on todellakin tehokas keino. Toiseksi olemme jo pitkään mielestäni tienneet, että eivät he ainoastaan valehtele, vaan ihmettelevät vilpittömästi, kun joku saa heidät valheesta kiinni tai edes yrittää sitä. Mielestäni se perustuu käsitykseen siitä, että kaikkihan niin tekevät, että maailmanpolitiikka on juuri valehtelemista toinen toisilleen. Jos Venäjä on yhtäkkiä ruvettu saamaan kiinni valehtelusta, se on osoitus edellä mainitun salaliiton harjoittamasta russofobiasta jne. Yleisesti ottaen minusta vaikuttaa, että tällainen nyanssi on olemassa.”

**

Venäjän tuntemiseksi tai sen päätösten ennustamiseen ei ole mitään pikavoittoja. Putinia rehellisesti arvioivat toteavat sen, että valehtelun politiikka voi johtaa vain maan eristäytymiseen. Vaikuttaakin siltä, että maan vetäytyessä edelleen kuoreensa siirtyy osa Venäjän tietämyksestä ulkomaille, jossa se sekoittuu nopeasti avoimempien yhteiskuntien keskustelujen osaksi. Toivottavasti saamme vastaisuudessakin osamme osaavien tutkijoiden ja muiden Venäjän tuntijoiden liikkumisesta.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa kuitenkin rohkeasti muistaa, että meidän on osattava käsitellä Venäjää niin kuin nämä itse tekevät. Tässäkin kirjoituksessa olevat lainaukset ovat kenen tahansa luettavissa ja kuunneltavissa kaikkialla. Oppimestariksi emme ole alkamassa, vaikka totuudessa ja suoraselkäisinä pysymmekin. Diplomatiaan kuuluu taito puhua siten, että ristiriidoilta vältytään. Siansaksasta ei hyödy kukaan. (Natoa ei tässä jutussa tarkoituksellisesti mainittu.)

 

 

 

]]>
27 http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247594-hivutustaktiikka#comments Kotimaa Mielipidemittaukset Presidentinvaali 2018 Turpo Valehteleminen Venäjä Thu, 14 Dec 2017 10:00:38 +0000 Jarmo Koponen http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247594-hivutustaktiikka
Puun ja kuoren välissä http://nilstorvalds.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247591-puun-ja-kuoren-valissa <p>Neljännen presidenttivaalipaneelin jälkeen huomasin kotimatkalla miettiväni miksi keskustelu ei toimi. Ensin hain kyllä syitä itsestäni ja olin sisäisessä dialogissa aika armoton. Aamulla tuntui kuitenkin vähän selkeämmältä.</p><p>Keskustelun muoto ei toimi eikä nosta katsetta.</p><p>Keskustelun/keskustelemattomuuden ongelma on siinä, että kysymykset ja vastaukset rämpivät tämän päivän suossa. Ilmiö ei ole uusi. Muistan vanhan Aktuellt-toimituksen (Ylen ruotsinkieliset radiouutiset) keskustelut &rdquo;todayismistä&rdquo;: meidän kyvyttömyydestä päästä irti poliittisen keskustelun tästä-ja-nyt asenteesta. Emme millään pystyneet nostamaan katsetta 45 astetta ylös edessämme olevasta loskasta. Puhumattakaan kyvystä katsoa horisonttiin ja aavistaa mitä horisontin takana on tarjolla ja tulossa.</p><p>Samasta syystä presidenttiehdokkaiden keskustelu on ponnetonta ja jaarittelevaa.</p><p>Horisontissa näkyy kuitenkin tulevien haasteiden aamurusko. Haasteita on ainakin neljä.</p><p>EU. Jostain perin taktisesta syystä kaksi ehdokasta puhuu EU:n uhkaavasta kehityksestä federatiiviseksi ylivaltioksi. Vaara on temmattu ihan tyhjästä vastamaan samassa hengenvedossa luotuun kuvaan Suomen (ja suomalaisuuden) häviämisestä.</p><p>Todellisuudessa tilanne on pikemminkin päinvastainen. EU voi hajota rusinanpoimijoiden piittaamattomuuteen Euroopan yhteisistä eduista. Višegrad-valtiot kokevat pitkäaikaisen sorron jälkeen myöhään syntynyttä kansallisuushurmiota, joka johtaa heitä Eurooppa-sokeuteen ja vaaralliselle tielle omien vähemmistöjen sortamiseen. Esimerkkejä on jo runsaasti.</p><p>Ilman EU:ta pieni ja syrjäinen maa, jonka BKT:sta huomattava ja elintärkeä osa syntyy viennistä, on aika kaltevalla pinnalla.</p><p>Teknologia. Kehitys on päätähuimaava ja synnyttää jo luddilaisia pelkotiloja. Alkuperäiset luddilaiset pelkäsivät kehruukonetta. Tämän päivän henkiset jälkeläiset pelkäävät robotteja ja tekoälyä. Älyttömästi.</p><p>Mutta jos Suomi ei pysy mukana teknologian rynnistyksessä olemme vielä kaltevammalla pinnalla. Meidän pitää siis kehittää koulutustamme ja lujittaa sosiaalisia rakenteitamme. Epäilen että SoTe-uudistus ei meitä tässä mielessä palvele.</p><p>Ympäristö. Ilmakehän lämpeneminen on vakava globaalinen uhka, joka ei ihan ensimmäiseksi iske meidän oloihimme, mutta jonka seuraukset kohdistuvat voimakkaasti koko globaaliin järjestelmään. Jos me emme ole tässä kärkiprojektissa mukana, olemme globaalin ympäristötsunamin hyökyaallossa.</p><p>Järkeä saa kuitenkin käyttää. Se edellyttäisi että me myös näkisimme maankäytön muutoksien olevan meidän boreaalisessa metsävyöhykkeessä marginaalisia. LULUCF ei siis ole luonnonsuojeluohjelma.</p><p>Venäjä. Itäinen naapurimaamme on hyvää vauhtia suuntaamassa valtavaan kriisiin. Poliittinen järjestelmä on kyvytön vastaamaan haasteisiin. Kansalaisyhteiskunta on viimeisen kolmensadan vuoden aikana mankeloitu olemattomaksi. Ja aikaisemmin sillä ei ollut edellytyksiä kasvaa. Talouden rakenne öljy- ja kaasuriippuvuuksineen ja jyrkkine kehityseroineen ihan Sydän-Venäjää myöten, on aikapommi jossa sytytys jo tikittää.</p><p>Poliittinen komento, joka pistää tanssivia tyttöjä vankilaan (Novorossisk esimerkkinä) ja elää Suuren terrorin 80-vuotisjuhlallisuuksia, on kykenemätön ohjaamaan tätä jättiläistä uusille urille ja on meidän eurooppalaisen tulevaisuuden kannalta täysin arvaamaton.</p><p>Mutta kaikesta tästä olemme kykenemättömiä keskustelemaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Nils Torvalds</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Neljännen presidenttivaalipaneelin jälkeen huomasin kotimatkalla miettiväni miksi keskustelu ei toimi. Ensin hain kyllä syitä itsestäni ja olin sisäisessä dialogissa aika armoton. Aamulla tuntui kuitenkin vähän selkeämmältä.

Keskustelun muoto ei toimi eikä nosta katsetta.

Keskustelun/keskustelemattomuuden ongelma on siinä, että kysymykset ja vastaukset rämpivät tämän päivän suossa. Ilmiö ei ole uusi. Muistan vanhan Aktuellt-toimituksen (Ylen ruotsinkieliset radiouutiset) keskustelut ”todayismistä”: meidän kyvyttömyydestä päästä irti poliittisen keskustelun tästä-ja-nyt asenteesta. Emme millään pystyneet nostamaan katsetta 45 astetta ylös edessämme olevasta loskasta. Puhumattakaan kyvystä katsoa horisonttiin ja aavistaa mitä horisontin takana on tarjolla ja tulossa.

Samasta syystä presidenttiehdokkaiden keskustelu on ponnetonta ja jaarittelevaa.

Horisontissa näkyy kuitenkin tulevien haasteiden aamurusko. Haasteita on ainakin neljä.

EU. Jostain perin taktisesta syystä kaksi ehdokasta puhuu EU:n uhkaavasta kehityksestä federatiiviseksi ylivaltioksi. Vaara on temmattu ihan tyhjästä vastamaan samassa hengenvedossa luotuun kuvaan Suomen (ja suomalaisuuden) häviämisestä.

Todellisuudessa tilanne on pikemminkin päinvastainen. EU voi hajota rusinanpoimijoiden piittaamattomuuteen Euroopan yhteisistä eduista. Višegrad-valtiot kokevat pitkäaikaisen sorron jälkeen myöhään syntynyttä kansallisuushurmiota, joka johtaa heitä Eurooppa-sokeuteen ja vaaralliselle tielle omien vähemmistöjen sortamiseen. Esimerkkejä on jo runsaasti.

Ilman EU:ta pieni ja syrjäinen maa, jonka BKT:sta huomattava ja elintärkeä osa syntyy viennistä, on aika kaltevalla pinnalla.

Teknologia. Kehitys on päätähuimaava ja synnyttää jo luddilaisia pelkotiloja. Alkuperäiset luddilaiset pelkäsivät kehruukonetta. Tämän päivän henkiset jälkeläiset pelkäävät robotteja ja tekoälyä. Älyttömästi.

Mutta jos Suomi ei pysy mukana teknologian rynnistyksessä olemme vielä kaltevammalla pinnalla. Meidän pitää siis kehittää koulutustamme ja lujittaa sosiaalisia rakenteitamme. Epäilen että SoTe-uudistus ei meitä tässä mielessä palvele.

Ympäristö. Ilmakehän lämpeneminen on vakava globaalinen uhka, joka ei ihan ensimmäiseksi iske meidän oloihimme, mutta jonka seuraukset kohdistuvat voimakkaasti koko globaaliin järjestelmään. Jos me emme ole tässä kärkiprojektissa mukana, olemme globaalin ympäristötsunamin hyökyaallossa.

Järkeä saa kuitenkin käyttää. Se edellyttäisi että me myös näkisimme maankäytön muutoksien olevan meidän boreaalisessa metsävyöhykkeessä marginaalisia. LULUCF ei siis ole luonnonsuojeluohjelma.

Venäjä. Itäinen naapurimaamme on hyvää vauhtia suuntaamassa valtavaan kriisiin. Poliittinen järjestelmä on kyvytön vastaamaan haasteisiin. Kansalaisyhteiskunta on viimeisen kolmensadan vuoden aikana mankeloitu olemattomaksi. Ja aikaisemmin sillä ei ollut edellytyksiä kasvaa. Talouden rakenne öljy- ja kaasuriippuvuuksineen ja jyrkkine kehityseroineen ihan Sydän-Venäjää myöten, on aikapommi jossa sytytys jo tikittää.

Poliittinen komento, joka pistää tanssivia tyttöjä vankilaan (Novorossisk esimerkkinä) ja elää Suuren terrorin 80-vuotisjuhlallisuuksia, on kykenemätön ohjaamaan tätä jättiläistä uusille urille ja on meidän eurooppalaisen tulevaisuuden kannalta täysin arvaamaton.

Mutta kaikesta tästä olemme kykenemättömiä keskustelemaan.

 

Nils Torvalds

]]>
15 http://nilstorvalds.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247591-puun-ja-kuoren-valissa#comments EU Presidentinvaalit 2018 Teknologia Venäjä Ympäristö Thu, 14 Dec 2017 07:33:10 +0000 Nils Torvalds http://nilstorvalds.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247591-puun-ja-kuoren-valissa
Niinistön turvajärjestelyt http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247582-niiniston-turvajarjestelyt <p>Presidenttiehdokas Sauli Niinistö on rakentamassa Suomelle mailmanlaajuista turvallisuusjärjestelmää. Hänen mielestään maamme turvallisuusvaje on niin&nbsp; suurta, että Yhdysvaltojen pitää tulla valtamerten takaa puolustamaan Suomea, mutta tämäkään ei takaa maamme turvallisuutta. Euroopan Unionista pitää rakentaa sotilasliitto täyttämään turvallisuusvajettamme ja tässä ollaan aivan&nbsp; tosissaan.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidenttiehdokas Sauli Niinistö on rakentamassa Suomelle mailmanlaajuista turvallisuusjärjestelmää. Hänen mielestään maamme turvallisuusvaje on niin  suurta, että Yhdysvaltojen pitää tulla valtamerten takaa puolustamaan Suomea, mutta tämäkään ei takaa maamme turvallisuutta. Euroopan Unionista pitää rakentaa sotilasliitto täyttämään turvallisuusvajettamme ja tässä ollaan aivan  tosissaan. 

]]>
12 http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247582-niiniston-turvajarjestelyt#comments EU Turvallisuus USA Venäjä Wed, 13 Dec 2017 21:29:53 +0000 Pauli Pitkänen http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247582-niiniston-turvajarjestelyt
Usko, Joku ja Venäjä, Suomen puolustuksen peruspilarit http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247505-usko-joku-ja-venaja-suomen-puolustuksen-peruspilarit <p>Suomen ulkoturvallisuudessa on tapahtunut presidentti Niinistön aikana kohtuullisena pidettävä muutos, ja näin tietämättömänä on vaikea sanoa, onko muutos tapahtunut parempaan vai huonompaan suuntaan.&nbsp;</p><p>Niinistö on kehittänyt huippuunsa sen, miten Suomi pidetään poissa sitovien sopimusten turvatakuista ja puolustus jätetään Natoakin kovemman kolmikon varaan. Uudet puolustuksen peruspilarit ovatkin Usko, Joku ja Venäjä. Joku voisi tosin lakonisesti todeta, että tuo Venäjä roikkunut mukana Niinistön ensimmäisestä virkapäivästä lukien. &nbsp;</p><p>Presidentti voinee lakimiehenä kertoa ne perusteet, millä hän katsoo Uskon ja Jokun olevan parempia Suomen puolustuksen turvaajia kuin esimerkiksi sopimusvelvoitteiden luoma jäsenyys Natossa. Niinistöhän on viime aikoina yhä useammin todennut Uskovansa siihen, että Joku meitä auttaa kriisitilanteessa.</p><p>Jos verrataan sitovaa ja puolustusvelvollisuuden luovaa Nato-sopimusta Uskoon, millä Niinistö perustelee sen, että Usko on sitovampi tai velvoittavampi kuin Naton peruskirjan artikla 5. Onko Usko kirjattu johonkin lakiin, ja jos on, voisiko Uskon saada luettavaksi, jotta me vähempiälyiset voisimme tehdä Usko-velvoitteista omat johtopäätöksemme? Luulin jo tietäväni jotain sopimusvelvoitteista ja laista, mutta en tiedä Uskosta mitään. En nimittäin hevillä tunnusta tietämättämyyttäni mutta teen sen mielelläni, jos Usko pystytään perustelemaan sitovammaksi ja velvoittavammaksi kuin Nato-sopimus. &nbsp;</p><p>Niinistö voisi myös selvittää meille, kuka on tuo ystävällinen Joku, joka meitä hädässä Niinistön ja Uskon mukaan auttaa? Montako divisioonaa Jokulla on ja millä perusteella Joku toisi divisioonat tänne Suomeen hädän hetkellä? Onko Jokulla komentojärjestelmiä tai edes aseita?</p><p>Kolmanneksi Niinistö voisi selvittää, millä perusteella Suomen ulkoturvallisuuden peruspilariksi on nimetty ainoa potentiaalinen hyökkäjä, Venäjä? On selvää, että Suomen tulee jo perustuslain mukaan pitää valtiosuhteet kunnossa, mutta missä kohtaa perustuslakia tai valtiosääntöä mainitaan, että Venäjä on se, johon Suomen turvallisuus nojaa? Eikö turvallisuuden nojaaminen potentaaliseen hyökkääjään ole jo vähän liioiteltua? Vähänkin hölmömmälle tulee mieleen ketun laittaminen kanalan vartijaksi.</p><p>Olen itse pitänyt 29 jäsenvaltion Natoa melko kohtuullisena lisäarvon tuojana Suomen turvallisuudelle, enkä ihan vähiten materiaalin, kaluston, miesmäärän, huoltovarmuuden ja Euroopan kokoisen hajasijoitusalueen takia. Siksi olen vähän epäuskoisena kuunnellut, kun presidentti luennoi uudesta maailmanjärjestyksestä, jossa Uskolla, Jokulla ja Venäjällä on vieläkin suurempi lisäarvo Suomen puolustuksessa. &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen ulkoturvallisuudessa on tapahtunut presidentti Niinistön aikana kohtuullisena pidettävä muutos, ja näin tietämättömänä on vaikea sanoa, onko muutos tapahtunut parempaan vai huonompaan suuntaan. 

Niinistö on kehittänyt huippuunsa sen, miten Suomi pidetään poissa sitovien sopimusten turvatakuista ja puolustus jätetään Natoakin kovemman kolmikon varaan. Uudet puolustuksen peruspilarit ovatkin Usko, Joku ja Venäjä. Joku voisi tosin lakonisesti todeta, että tuo Venäjä roikkunut mukana Niinistön ensimmäisestä virkapäivästä lukien.  

Presidentti voinee lakimiehenä kertoa ne perusteet, millä hän katsoo Uskon ja Jokun olevan parempia Suomen puolustuksen turvaajia kuin esimerkiksi sopimusvelvoitteiden luoma jäsenyys Natossa. Niinistöhän on viime aikoina yhä useammin todennut Uskovansa siihen, että Joku meitä auttaa kriisitilanteessa.

Jos verrataan sitovaa ja puolustusvelvollisuuden luovaa Nato-sopimusta Uskoon, millä Niinistö perustelee sen, että Usko on sitovampi tai velvoittavampi kuin Naton peruskirjan artikla 5. Onko Usko kirjattu johonkin lakiin, ja jos on, voisiko Uskon saada luettavaksi, jotta me vähempiälyiset voisimme tehdä Usko-velvoitteista omat johtopäätöksemme? Luulin jo tietäväni jotain sopimusvelvoitteista ja laista, mutta en tiedä Uskosta mitään. En nimittäin hevillä tunnusta tietämättämyyttäni mutta teen sen mielelläni, jos Usko pystytään perustelemaan sitovammaksi ja velvoittavammaksi kuin Nato-sopimus.  

Niinistö voisi myös selvittää meille, kuka on tuo ystävällinen Joku, joka meitä hädässä Niinistön ja Uskon mukaan auttaa? Montako divisioonaa Jokulla on ja millä perusteella Joku toisi divisioonat tänne Suomeen hädän hetkellä? Onko Jokulla komentojärjestelmiä tai edes aseita?

Kolmanneksi Niinistö voisi selvittää, millä perusteella Suomen ulkoturvallisuuden peruspilariksi on nimetty ainoa potentiaalinen hyökkäjä, Venäjä? On selvää, että Suomen tulee jo perustuslain mukaan pitää valtiosuhteet kunnossa, mutta missä kohtaa perustuslakia tai valtiosääntöä mainitaan, että Venäjä on se, johon Suomen turvallisuus nojaa? Eikö turvallisuuden nojaaminen potentaaliseen hyökkääjään ole jo vähän liioiteltua? Vähänkin hölmömmälle tulee mieleen ketun laittaminen kanalan vartijaksi.

Olen itse pitänyt 29 jäsenvaltion Natoa melko kohtuullisena lisäarvon tuojana Suomen turvallisuudelle, enkä ihan vähiten materiaalin, kaluston, miesmäärän, huoltovarmuuden ja Euroopan kokoisen hajasijoitusalueen takia. Siksi olen vähän epäuskoisena kuunnellut, kun presidentti luennoi uudesta maailmanjärjestyksestä, jossa Uskolla, Jokulla ja Venäjällä on vieläkin suurempi lisäarvo Suomen puolustuksessa.   

 

          

]]>
24 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247505-usko-joku-ja-venaja-suomen-puolustuksen-peruspilarit#comments Nato Ulkoturvallisuus Venäjä Tue, 12 Dec 2017 13:21:24 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247505-usko-joku-ja-venaja-suomen-puolustuksen-peruspilarit
Vastaapa Huhtasaari toimittajan kysymykseen http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247429-vastaapa-huhtasaari-toimittajan-kysymykseen <p>Perussuomalaiset ja presidenttiehdokas Huhtasaari ovat osoittaneet todellista hölmöyttä presidentinvaaleihin liittyvän erään teeman ympärillä. Päivän IL kertoo toimittajan kysyneen twitterissä muun muassa Huhtasaaren vaalirahoituksesta ja vastaukset persuilta lähentelivät imbesilliluokkaa. Persut ja Huhtasaari eivät ilmeisen selvästikään halunneet vastata kysymykseen, joka koski Venäjältä tullutta rahoitusta. Toimittajat, herätkää.</p><p>Säälittävää kyllä, toimittajarassukka antoi asiassa periksi. Toivottavasti muut toimittajat lähtevät rohkeammin liikkeelle ja tivaavat vastauksen niin Huhtasaarelta kuin myös Väyryseltä kysymykseen, ovatko he saaneet rahoitusta vaalikampanjoihinsa Venäjältä, ja jos ovat, kuinka paljon, ja lakiin perustuvasti, keneltä tai miltä taholta. &nbsp;</p><p>Jos Huhtasaari ei halua antaa selvään kysymykseen vastausta, asiahan tulee selvittää. Suomalaisilla on oikeus tietää, rahoittaako joku taho Venäjältä käsin ehdokkaiden kampanjaa. Jos rahoitusta tulee vähääkään merkittävässä määrin, voimme tehdä saman tien johtopäätöksiä ko. ehdokkaan kohdalla. Pidän imbesillitasoisena persuilta lähteä solvaamaan toimittajaa, joka tekee asiallisen kysymyksen vaalien alla. IL:n mukaan persut olivat lähteneet vastakyselemään kuunatseista, kuutukikohdista ja Hitleristä.</p><p>Toimittajat ja asiansa tuntevat persut itsekin voisivat selvittää, kuka pelleltä vaikuttava henkilö on ollut ko. twiittien takana ja tehdä asiasta julkisen selvityksen. Samalla Huhtasaari saa vastata kysymykseen. Ainakin minulle on turha yrittää väittää vaalirahoituksen salaisuudesta tai nimien esiin tuomisen laillisuudesta. Käsittääkseni toimittaja ei edes vaatinut nimiä esiin ja silti itku kyselyn laillisuudesta oli persuilla kova. Persujen päätoimittaja Turkkilakin osoitti asiassa hölmöytensä ja voisi ottaa pari oppituntia lisää laintulkinnasta, jos hän väittää toimittajan kehottavan kysymyksellään rikkomaan lakia. Turkkila, huomasitko, että toimittaja ei kysellyt nimiä eikä edes sitä, kuka rahoittaa jonkun tietyn mainoksen? Toisin kuin toimittaja, minä kysyn.</p><p>Huhtasaari, paljonko olet saanut Venäjältä vaalirahoitusta, ja jos olet saanut, kerropa lakiin perustuen rahanantajahenkilöiden ja yhdistysten ja järjestöjen nimet. &nbsp;&nbsp;</p><p>Päivitys klo 20.44: Kysymys luonnollisesti sisältää myös kampanjaorganisaatiorahoituksen.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712102200593618_pi.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712102200593618_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712102200593618_pi.shtml</a></p><p><a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.211309" title="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.211309">http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.211309</a></p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaiset ja presidenttiehdokas Huhtasaari ovat osoittaneet todellista hölmöyttä presidentinvaaleihin liittyvän erään teeman ympärillä. Päivän IL kertoo toimittajan kysyneen twitterissä muun muassa Huhtasaaren vaalirahoituksesta ja vastaukset persuilta lähentelivät imbesilliluokkaa. Persut ja Huhtasaari eivät ilmeisen selvästikään halunneet vastata kysymykseen, joka koski Venäjältä tullutta rahoitusta. Toimittajat, herätkää.

Säälittävää kyllä, toimittajarassukka antoi asiassa periksi. Toivottavasti muut toimittajat lähtevät rohkeammin liikkeelle ja tivaavat vastauksen niin Huhtasaarelta kuin myös Väyryseltä kysymykseen, ovatko he saaneet rahoitusta vaalikampanjoihinsa Venäjältä, ja jos ovat, kuinka paljon, ja lakiin perustuvasti, keneltä tai miltä taholta.  

Jos Huhtasaari ei halua antaa selvään kysymykseen vastausta, asiahan tulee selvittää. Suomalaisilla on oikeus tietää, rahoittaako joku taho Venäjältä käsin ehdokkaiden kampanjaa. Jos rahoitusta tulee vähääkään merkittävässä määrin, voimme tehdä saman tien johtopäätöksiä ko. ehdokkaan kohdalla. Pidän imbesillitasoisena persuilta lähteä solvaamaan toimittajaa, joka tekee asiallisen kysymyksen vaalien alla. IL:n mukaan persut olivat lähteneet vastakyselemään kuunatseista, kuutukikohdista ja Hitleristä.

Toimittajat ja asiansa tuntevat persut itsekin voisivat selvittää, kuka pelleltä vaikuttava henkilö on ollut ko. twiittien takana ja tehdä asiasta julkisen selvityksen. Samalla Huhtasaari saa vastata kysymykseen. Ainakin minulle on turha yrittää väittää vaalirahoituksen salaisuudesta tai nimien esiin tuomisen laillisuudesta. Käsittääkseni toimittaja ei edes vaatinut nimiä esiin ja silti itku kyselyn laillisuudesta oli persuilla kova. Persujen päätoimittaja Turkkilakin osoitti asiassa hölmöytensä ja voisi ottaa pari oppituntia lisää laintulkinnasta, jos hän väittää toimittajan kehottavan kysymyksellään rikkomaan lakia. Turkkila, huomasitko, että toimittaja ei kysellyt nimiä eikä edes sitä, kuka rahoittaa jonkun tietyn mainoksen? Toisin kuin toimittaja, minä kysyn.

Huhtasaari, paljonko olet saanut Venäjältä vaalirahoitusta, ja jos olet saanut, kerropa lakiin perustuen rahanantajahenkilöiden ja yhdistysten ja järjestöjen nimet.   

Päivitys klo 20.44: Kysymys luonnollisesti sisältää myös kampanjaorganisaatiorahoituksen.

 

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712102200593618_pi.shtml

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.211309

     

]]>
90 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247429-vastaapa-huhtasaari-toimittajan-kysymykseen#comments Laura Huhtasaari Presidentinvaali 2018 Venäjä Sun, 10 Dec 2017 16:53:09 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247429-vastaapa-huhtasaari-toimittajan-kysymykseen
Putin muisti Suomea http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247252-putin-muisti-suomea <p><em><strong>Putin muisti Suomea</strong></em></p><p><em>Presidentti Putinin tervehdys presidentti Sauli Niinistölle itsenäisyyspäivänä</em></p><p>*</p><p>&quot;Kymmenet valtionpäämiehet ja pääministerit ovat onnitelleet 100-vuotiasta Suomea. Videotervehdyksiä ovat lähettäneet mm. Saksan liittokansleri Angela Merkel, Ruotsin pääministeri Stefan Löfven, Viron presidentti Kersti Kaljulaid ja Norjan pääministeri Erna Solberg. Kaikki videotervehdykset on<a href="http://suomifinland100.fi/valtionjohtajat-ympari-maailmaa-onnittelevat-suomea/" target="_blank"><u> julkaistu Suomi100 -sivustolla</u></a>.&nbsp;</p><p>Kirjallisia tervehdyksiä on saapunut tasavallan presidentin kansliaan muun muassa&nbsp;Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpilta, <strong>Venäjän presidentti Vladimir Putinilta</strong>, Paavi Franciscukselta, Puolan presidentti Andrzej Dudalta, Japanin keisari Akihitolta, Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zumalta sekä Ison-Britannian kuningatar Elisabetilta.&nbsp;</p><p>Presidentti Trump onnittelee kaikkien amerikkalaisten puolesta Suomen kansaa 100-vuotisen itsenäisyyden johdosta. &rdquo;Suomi on kukoistanut elinvoimaisena demokratiana sadan vuoden ajan ja odotan läheisen yhteistyömme jatkoa&rdquo;, presidentti Trump kirjoittaa.&nbsp;</p><p><strong>Presidentti Putin</strong> puolestaan kirjoittaa näin:</p><p>&rdquo;<strong><em>Ottakaa vastaan sydämelliset onnittelut Suomen kansallispäivän &ndash; itsenäisyyspäivän &ndash; johdosta.&nbsp;Vuonna 2017 tällä merkkipäivällä on erityinen merkitys &ndash; maanne juhlii valtiollisen suvereniteetin julistamisen 100-vuotispäivää.&rdquo;&nbsp; </em></strong></p><p><strong><em>Lisäksi presidentti Putin toivottaa presidentti Niinistölle osoitetussa kirjeessä kaikille suomalaisille hyvinvointia ja kukoistusta.&quot;</em></strong></p><p>TPK, 5.12.2017. <a href="http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=369743&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=369743&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI</u></a></p><p>*</p><p><strong>Venäjän Presidentinhallinnon</strong> kotisivuilla kerrotaan näin:</p><p><a href="http://en.kremlin.ru/events/president/news"><u>Events</u></a></p><p><strong>&ldquo;Greetings to&nbsp;President of&nbsp;Finland Sauli Niinisto on&nbsp;Independence Day</strong></p><p>Vladimir Putin sent a&nbsp;message of&nbsp;greetings to&nbsp;the&nbsp;President of&nbsp;the&nbsp;Republic of&nbsp;Finland on&nbsp;Independence Day, the&nbsp;country&rsquo;s national holiday.</p><p>December 6, 2017</p><p>10:00</p><p>&ldquo;In&nbsp;2017, this day has special significance as&nbsp;your country marks the&nbsp;centenary of&nbsp;declaring state sovereignty. Over the&nbsp;past century, relations between Russia and&nbsp;Finland had their ups and&nbsp;downs, and&nbsp;there were some challenging periods. Nevertheless, our countries were able to&nbsp;build truly friendly and&nbsp;neighbourly relations between them,&rdquo; the&nbsp;President of&nbsp;Russia wrote in&nbsp;his message of&nbsp;greetings.</p><p>Vladimir Putin praised the&nbsp;achievements in&nbsp;promoting Russian-Finnish ties in&nbsp;various areas, and&nbsp;noted the&nbsp;expanding ties between agencies, parliaments, regions and&nbsp;cities of&nbsp;the&nbsp;two countries, as&nbsp;well as&nbsp;large-scale joint projects and&nbsp;coordinated efforts to&nbsp;address urgent international issues, including in&nbsp;the&nbsp;Council of&nbsp;Europe.</p><p>Vladimir Putin said that he strongly believed in&nbsp;Russia and&nbsp;Finland further stepping up their fruitful bilateral relations in&nbsp;the&nbsp;interests of&nbsp;their people.&rdquo;</p><p>Lähde; <a href="http://en.kremlin.ru/events/president/news/56314"><u>http://en.kremlin.ru/events/president/news/56314</u></a></p><p>*</p><p><strong>Voisin sen kääntää näin</strong>:</p><p><em>&quot;Tälle päivämäärälle 2017 antaa erityisen merkittävyyden maanne itsemääräämisoikeuden julistamisen satavuotis ajankohta.&nbsp; Viime vuosisadan aikana Venäjän ja Suomen välisissä suhteissa oli omat nousunsa ja laskunsa, ja niissä oli myös haastavia aikoja. Siitä huolimatta maamme kykenivät rakentamaan todella ystävälliset ja naapurilliset suhteen niiden välillä &quot;, Venäjän presidentti kirjoitti tervehdysviestissä.<br /><br />Vladimir Putin ylisti saavutuksia venäläis-suomalaisten suhteiden edistämisessä eri aloilla ja pani merkille lisääntyneet siteet näiden kahden maan välisten virastojen, parlamenttien, alueiden ja kaupunkien kesken sekä laajamittaisten yhteishankkeiden ja koordinoidut toimenpiteet kiireisten kansainvälisten kysymysten käsittelemiseksi, myös Euroopan neuvostossa.<br /><br />Vladimir Putin sanoi, että hän uskoo vahvasti Venäjän ja Suomen lisäävän edelleen hedelmällisiä kahdenvälisiä suhteitaan kansojensa hyväksi.<em>&rdquo;</em></em></p><p>*</p> Putin muisti Suomea

Presidentti Putinin tervehdys presidentti Sauli Niinistölle itsenäisyyspäivänä

*

"Kymmenet valtionpäämiehet ja pääministerit ovat onnitelleet 100-vuotiasta Suomea. Videotervehdyksiä ovat lähettäneet mm. Saksan liittokansleri Angela Merkel, Ruotsin pääministeri Stefan Löfven, Viron presidentti Kersti Kaljulaid ja Norjan pääministeri Erna Solberg. Kaikki videotervehdykset on julkaistu Suomi100 -sivustolla

Kirjallisia tervehdyksiä on saapunut tasavallan presidentin kansliaan muun muassa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpilta, Venäjän presidentti Vladimir Putinilta, Paavi Franciscukselta, Puolan presidentti Andrzej Dudalta, Japanin keisari Akihitolta, Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zumalta sekä Ison-Britannian kuningatar Elisabetilta. 

Presidentti Trump onnittelee kaikkien amerikkalaisten puolesta Suomen kansaa 100-vuotisen itsenäisyyden johdosta. ”Suomi on kukoistanut elinvoimaisena demokratiana sadan vuoden ajan ja odotan läheisen yhteistyömme jatkoa”, presidentti Trump kirjoittaa. 

Presidentti Putin puolestaan kirjoittaa näin:

Ottakaa vastaan sydämelliset onnittelut Suomen kansallispäivän – itsenäisyyspäivän – johdosta. Vuonna 2017 tällä merkkipäivällä on erityinen merkitys – maanne juhlii valtiollisen suvereniteetin julistamisen 100-vuotispäivää.” 

Lisäksi presidentti Putin toivottaa presidentti Niinistölle osoitetussa kirjeessä kaikille suomalaisille hyvinvointia ja kukoistusta."

TPK, 5.12.2017. http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=369743&nodeid=44809&contentlan=1&culture=fi-FI

*

Venäjän Presidentinhallinnon kotisivuilla kerrotaan näin:

Events

“Greetings to President of Finland Sauli Niinisto on Independence Day

Vladimir Putin sent a message of greetings to the President of the Republic of Finland on Independence Day, the country’s national holiday.

December 6, 2017

10:00

“In 2017, this day has special significance as your country marks the centenary of declaring state sovereignty. Over the past century, relations between Russia and Finland had their ups and downs, and there were some challenging periods. Nevertheless, our countries were able to build truly friendly and neighbourly relations between them,” the President of Russia wrote in his message of greetings.

Vladimir Putin praised the achievements in promoting Russian-Finnish ties in various areas, and noted the expanding ties between agencies, parliaments, regions and cities of the two countries, as well as large-scale joint projects and coordinated efforts to address urgent international issues, including in the Council of Europe.

Vladimir Putin said that he strongly believed in Russia and Finland further stepping up their fruitful bilateral relations in the interests of their people.”

Lähde; http://en.kremlin.ru/events/president/news/56314

*

Voisin sen kääntää näin:

"Tälle päivämäärälle 2017 antaa erityisen merkittävyyden maanne itsemääräämisoikeuden julistamisen satavuotis ajankohta.  Viime vuosisadan aikana Venäjän ja Suomen välisissä suhteissa oli omat nousunsa ja laskunsa, ja niissä oli myös haastavia aikoja. Siitä huolimatta maamme kykenivät rakentamaan todella ystävälliset ja naapurilliset suhteen niiden välillä ", Venäjän presidentti kirjoitti tervehdysviestissä.

Vladimir Putin ylisti saavutuksia venäläis-suomalaisten suhteiden edistämisessä eri aloilla ja pani merkille lisääntyneet siteet näiden kahden maan välisten virastojen, parlamenttien, alueiden ja kaupunkien kesken sekä laajamittaisten yhteishankkeiden ja koordinoidut toimenpiteet kiireisten kansainvälisten kysymysten käsittelemiseksi, myös Euroopan neuvostossa.

Vladimir Putin sanoi, että hän uskoo vahvasti Venäjän ja Suomen lisäävän edelleen hedelmällisiä kahdenvälisiä suhteitaan kansojensa hyväksi.

*

]]>
39 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247252-putin-muisti-suomea#comments Ulkomaat Sauli Niinistö Suomen tasavalta Suomi 100 vuotta Suomio 100 vuotta Venäjä Vladimir Putin Thu, 07 Dec 2017 08:10:04 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247252-putin-muisti-suomea
Avoin kysymys ulkopoliittiselle instituutille http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247153-avoin-kysymys-ulkopoliittiselle-instituutille <p><strong>Onko Venäjä käyttänyt itsenäisyysjuhlia horjuttaakseen Suomen turvallisuutta? </strong></p><p>Ulkopoliittisen instituutin raportti &rdquo;Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla&rdquo; pääsi näyttävästi julkisuuteen elokuussa 2016. Raportti oli jo itsessään vahvasti ennakkoasenteellinen, mutta varsinkin median siitä tekemät nostot vetosivat ihmisten syviin pelkoihin. (Katso asiaa koskevat blogini <a href="http://patomaki.fi/2016/08/upi-alittaa-riman-vastuutonta-venaja-pelottelua/">osa 1</a> ja <a href="http://patomaki.fi/2016/09/missa-on-toimittajien-etiikka-upi-raportista-osa-2/">osa 2</a>).</p><p>Pelkoja lietsoville teksteillä on tyypillistä se, että niissä vihjaillaan ja annetaan ymmärtää asioita, mutta ei esitetä sellaisia yksinkertaisia väitteitä, joita voisi koetella tieteellisin menetelmin. UPI-raportissa oli kuitenkin yksi selkeä lähitulevaisuutta koskeva ennakointi, joka nousi lehtien etusivuillekin:</p><p><em>Yksi selvä riski liittyy kuitenkin vuonna 2017 koittavaan Suomen itsenäisyyden sekä Venäjän vallankumouksen samanaikaiseen satavuotisjuhlavuoteen: Venäjä voisi käyttää sitä historiapoliittisesti hyväkseen pyrkimällä esimerkiksi yhteiseen muistovuoden viettoon sekä eri tavoin Suomen itsenäisyyttä kyseenalaistamalla. Tähän riskiin valtioneuvosto onkin toiminnallaan jo varautunut.</em></p><p>Tämän tekstikappaleen muotoilu on toki epäselvä vähän samalla tavalla kuin iltapäivälehtien horoskoopit: &rdquo;Venäjä <strong><em>voisi</em></strong> käyttää hyväkseen&hellip;&rdquo;. Toisaalta kappaleen alussa sanotaan, että kyseessä on &rdquo;selvä riski&rdquo;. Selvä riski tarkoittaa karkeasti sitä, että ennakoidun tapahtuman aiheuttama haitta olisi suuri, ja että sen toteutumisen todennäköisyys on varsin korkea. Tekstin perusteella ei ole mahdollista täsmentää sitä mitä suuri tai korkea tarkoittavat, mutta varoitus on kuitenkin vahva.</p><p>Olisi rehellistä, että raportin kirjoittajat pyrkisivät nyt julkisesti kertomaan, miksi heidän odottamansa tapahtumakulku ei toteutunut. Olisi myös tutkijaetiikan mukaista kertoa mitä johtopäätöksiä he aikovat virhearviostaan vetää. Tasapuolisuuden nimissä olisi myös tärkeää, että väärän ennakoinnin näyttävästi julkaissut media pohtisi julkisesti omaa tapaansa uutisoida tulevaisuuden ennakointeja.</p><p>Sinänsä tapauksen voisi jättää omaan arvoonsa &ndash; niin älytön tuo juttu alun perinkin oli &ndash; mutta kun samanlaisia spekulatiivisia ennakointeja on toistuvasti esitetty sekä niin sanottujen asiantuntijoiden toimesta että mediassa. Esimerkiksi loppuvuonna 2016 puutuin vastaavalla tavalla dosentti Arto Luukkasen ennakointiin, jonka mukaan Venäjä aloittaa laajan maahyökkäyksen Ukrainassa talvella 2017.</p><p>Osoittaakseni kuinka hataralla pohjalla Luukkasen arvio on, esitin vedonlyöntiä asiasta. Kuten otaksua saattoi, Luukkanen väisti haasteeni. Kirjoitin Venäjän toiminnan ennakoinnista sarjan blogeja (katso <a href="http://patomaki.fi/2016/12/venaja-keskustelusta-osa-1-negatiiviset-tunteet-kuohuvat/">tämä</a>, <a href="http://patomaki.fi/2016/12/venaja-keskustelusta-osa-2-tulevaisuuden-vaaroja-voidaan-arvioida-jarkiperaisesti/">tämä </a>ja <a href="http://patomaki.fi/2016/12/venaja-keskustelusta-osa-3-mita-pitaisi-tehda/">tämä</a>). Kevättalvella 2017 kirjoitin aiheesta yliökirjoituksen, joka julkaistiin ainakin <em>Aamulehdessä</em> ja kenties joissakin muissakin Lännen median lehdissä (kirjoitukseni on julkaistu uudelleen <a href="http://www.akateemisetsanomat.fi/#/article/58e46e866b90d612a0b06716">täällä</a>). Joku vastasi Uuden Suomen kommentissa, että hyökkäys kyllä tulee kunhan kelit paranevat kesää kohti...</p><p>Sama meininki on jatkunut myös loppuvuonna 2017. Esimerkiksi everstiluutnantti Vesa Valtosen johtama turvallisuuskomitea julkaisi lokakuussa ennakointinsa siitä, miten Venäjä aikoo puuttua Suomen presidentinvaaleihin (muotoilu oli tässäkin ennakoinnissa horoskooppien tasoa).</p><p>Median näyttävästi uutisoima ennakointi sisälsi seuraavat keinot: sosiaalisen ja perinteisen median operaatiot; suomalaisten vaikuttajien hyödyntäminen; poliitikkojen tukeminen ja mustamaalaaminen; tietomurrot; voittajan avustaminen; vaalikeskustelun ajaminen vaikuttajaa hyödyttävään tilanteeseen; kielteisen julkisuuden lietsominen suomen&shy;ruotsalaisia vastaan; äänestystulosten kyseenalaistaminen; ääritapauksessa salamurha tai terrori-isku.</p><p>Sauli Niinistö valitaan uudelleen 95% todennäköisyydellä. Ei ihme, että Niinistö hieman hermostui ennakoinnista, todeten: &rdquo;asiantuntijaverkosto on huolissaan trollaamisesta ja trollaa itse&rdquo;. Turvallisuusneuvoston ennakointihan sisältää ajatuksen siitä, että Niinistön uudelleen valinta tulisi olemaan seurausta Venäjän operaatioista eikä kotimaisesta kansansuosiosta. Närää lienee herättänyt myös tuo jokseenkin suora vihjaus, että Venäjän johto voisi harkita Niinistön salamurhaamista.</p><p>Palaan vielä puolentoista vuoden takaiseen UPI-raporttiin. Ulkopoliittinen instituutti on eduskunnan alainen tutkimuslaitos. Sen tehtävänä ei ole julkaista yhdensuuntaisia asenteellisia pelottelutekstejä, vaan monipuolista ja mahdollisimman objektiivista tutkimusta. Tutkimuksen etiikkaan kuuluu virheistä ja evidenssistä oppiminen.</p><p>Tieteeseen kuuluu myös julkisuusperiaate. Siksi olisi tärkeää, että UPI näin itsenäisyysjuhlan kunniaksi pysähtyisi julkisesti ja avoimesti pohtimaan mitä se on oikein tekemässä.</p><p>Heikki Patomäki</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onko Venäjä käyttänyt itsenäisyysjuhlia horjuttaakseen Suomen turvallisuutta?

Ulkopoliittisen instituutin raportti ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla” pääsi näyttävästi julkisuuteen elokuussa 2016. Raportti oli jo itsessään vahvasti ennakkoasenteellinen, mutta varsinkin median siitä tekemät nostot vetosivat ihmisten syviin pelkoihin. (Katso asiaa koskevat blogini osa 1 ja osa 2).

Pelkoja lietsoville teksteillä on tyypillistä se, että niissä vihjaillaan ja annetaan ymmärtää asioita, mutta ei esitetä sellaisia yksinkertaisia väitteitä, joita voisi koetella tieteellisin menetelmin. UPI-raportissa oli kuitenkin yksi selkeä lähitulevaisuutta koskeva ennakointi, joka nousi lehtien etusivuillekin:

Yksi selvä riski liittyy kuitenkin vuonna 2017 koittavaan Suomen itsenäisyyden sekä Venäjän vallankumouksen samanaikaiseen satavuotisjuhlavuoteen: Venäjä voisi käyttää sitä historiapoliittisesti hyväkseen pyrkimällä esimerkiksi yhteiseen muistovuoden viettoon sekä eri tavoin Suomen itsenäisyyttä kyseenalaistamalla. Tähän riskiin valtioneuvosto onkin toiminnallaan jo varautunut.

Tämän tekstikappaleen muotoilu on toki epäselvä vähän samalla tavalla kuin iltapäivälehtien horoskoopit: ”Venäjä voisi käyttää hyväkseen…”. Toisaalta kappaleen alussa sanotaan, että kyseessä on ”selvä riski”. Selvä riski tarkoittaa karkeasti sitä, että ennakoidun tapahtuman aiheuttama haitta olisi suuri, ja että sen toteutumisen todennäköisyys on varsin korkea. Tekstin perusteella ei ole mahdollista täsmentää sitä mitä suuri tai korkea tarkoittavat, mutta varoitus on kuitenkin vahva.

Olisi rehellistä, että raportin kirjoittajat pyrkisivät nyt julkisesti kertomaan, miksi heidän odottamansa tapahtumakulku ei toteutunut. Olisi myös tutkijaetiikan mukaista kertoa mitä johtopäätöksiä he aikovat virhearviostaan vetää. Tasapuolisuuden nimissä olisi myös tärkeää, että väärän ennakoinnin näyttävästi julkaissut media pohtisi julkisesti omaa tapaansa uutisoida tulevaisuuden ennakointeja.

Sinänsä tapauksen voisi jättää omaan arvoonsa – niin älytön tuo juttu alun perinkin oli – mutta kun samanlaisia spekulatiivisia ennakointeja on toistuvasti esitetty sekä niin sanottujen asiantuntijoiden toimesta että mediassa. Esimerkiksi loppuvuonna 2016 puutuin vastaavalla tavalla dosentti Arto Luukkasen ennakointiin, jonka mukaan Venäjä aloittaa laajan maahyökkäyksen Ukrainassa talvella 2017.

Osoittaakseni kuinka hataralla pohjalla Luukkasen arvio on, esitin vedonlyöntiä asiasta. Kuten otaksua saattoi, Luukkanen väisti haasteeni. Kirjoitin Venäjän toiminnan ennakoinnista sarjan blogeja (katso tämä, tämä ja tämä). Kevättalvella 2017 kirjoitin aiheesta yliökirjoituksen, joka julkaistiin ainakin Aamulehdessä ja kenties joissakin muissakin Lännen median lehdissä (kirjoitukseni on julkaistu uudelleen täällä). Joku vastasi Uuden Suomen kommentissa, että hyökkäys kyllä tulee kunhan kelit paranevat kesää kohti...

Sama meininki on jatkunut myös loppuvuonna 2017. Esimerkiksi everstiluutnantti Vesa Valtosen johtama turvallisuuskomitea julkaisi lokakuussa ennakointinsa siitä, miten Venäjä aikoo puuttua Suomen presidentinvaaleihin (muotoilu oli tässäkin ennakoinnissa horoskooppien tasoa).

Median näyttävästi uutisoima ennakointi sisälsi seuraavat keinot: sosiaalisen ja perinteisen median operaatiot; suomalaisten vaikuttajien hyödyntäminen; poliitikkojen tukeminen ja mustamaalaaminen; tietomurrot; voittajan avustaminen; vaalikeskustelun ajaminen vaikuttajaa hyödyttävään tilanteeseen; kielteisen julkisuuden lietsominen suomen­ruotsalaisia vastaan; äänestystulosten kyseenalaistaminen; ääritapauksessa salamurha tai terrori-isku.

Sauli Niinistö valitaan uudelleen 95% todennäköisyydellä. Ei ihme, että Niinistö hieman hermostui ennakoinnista, todeten: ”asiantuntijaverkosto on huolissaan trollaamisesta ja trollaa itse”. Turvallisuusneuvoston ennakointihan sisältää ajatuksen siitä, että Niinistön uudelleen valinta tulisi olemaan seurausta Venäjän operaatioista eikä kotimaisesta kansansuosiosta. Närää lienee herättänyt myös tuo jokseenkin suora vihjaus, että Venäjän johto voisi harkita Niinistön salamurhaamista.

Palaan vielä puolentoista vuoden takaiseen UPI-raporttiin. Ulkopoliittinen instituutti on eduskunnan alainen tutkimuslaitos. Sen tehtävänä ei ole julkaista yhdensuuntaisia asenteellisia pelottelutekstejä, vaan monipuolista ja mahdollisimman objektiivista tutkimusta. Tutkimuksen etiikkaan kuuluu virheistä ja evidenssistä oppiminen.

Tieteeseen kuuluu myös julkisuusperiaate. Siksi olisi tärkeää, että UPI näin itsenäisyysjuhlan kunniaksi pysähtyisi julkisesti ja avoimesti pohtimaan mitä se on oikein tekemässä.

Heikki Patomäki

 

]]>
28 http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247153-avoin-kysymys-ulkopoliittiselle-instituutille#comments Media Presidentti Niinistö Ulkopoliittinen Instituutti Ulkopolitiikka Venäjä Tue, 05 Dec 2017 15:42:15 +0000 Heikki Patomäki http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247153-avoin-kysymys-ulkopoliittiselle-instituutille
Viimeinen Bolotnajan syytetty karkasi Venäjältä http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247137-viimeinen-bolotnajan-syytetty-karkasi-venajalta <p>Marraskuun 9. päivä Moskovan Zamoskvoretškin alueen oikeudessa olisi pitänyt olla Dmitri Butšenkovin oikeudenkäynnin istunto.</p><p>Butšenkov on pitkän linjan anarkisti, hän on toiminut 1990-luvun lopusta asti. Butšenkovia syytettiin osallisuudesta vuoden 2012 toukokuun 6. päivän kahnaukseen Moskovassa, jolloin vaalivilpin vastainen suurmielenosoitus kärjistyi yhteenotoksi poliisin estettyä mielenosoituksen kulun. Butšenkovia syytettiin mellakkaan osallistumisesta ja virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta.</p><p>Butšenkov pidätettiin joulukuussa 2015, yli kolme vuotta tapahtumien jälkeen. Bolotnajan tapausta on tutkittu vuosien ajan, uusia pidätysaaltoja tuntuu tapahtuvan aina kun Venäjän oppositio on hieman elpynyt.</p><p>Butšenkovin vanhempien mukaan hän oli mielenosoituksen aikana vierailemassa heidän luonaan Nižni Novgorodissa. Poliisi ja syyttäjä ovat esitelleet julkisuudessa todisteina kuvia, joissa kahnaukseen osallistui mies joka ei selvästikään ole Butšenkov.</p><p>Butšenkov vietti puolitoista vuotta tutkintovankeudessa, minkä jälkeen hänet laitettiin kotiarestiin odottamaan oikeudenkäyntiä. Kotiaresti toteutetaan Venäjällä valvontapannan avulla, mutta Butšenkoville ei riittänyt pantaa. Hän ei koskaan saapunut marraskuun 9. päivän oikeudenkäyntiin, ja samana päivänä hän antoi Nastojaštšee Vremja -sivustolle videohaastattelun, jossa hän ilmoitti lähteneensä &rdquo;erääseen EU-maahan&rdquo; hakemaan turvapaikkaa.</p><p>Loput kirjoituksesta luettavissa täällä:&nbsp;<a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3815030-antti-rautiainen-viimeinen-bolotnajan-syytetty-karkasi-venajalta">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3815030-antti-rautiainen-viimeinen-bolotnajan-syytetty-karkasi-venajalta</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Marraskuun 9. päivä Moskovan Zamoskvoretškin alueen oikeudessa olisi pitänyt olla Dmitri Butšenkovin oikeudenkäynnin istunto.

Butšenkov on pitkän linjan anarkisti, hän on toiminut 1990-luvun lopusta asti. Butšenkovia syytettiin osallisuudesta vuoden 2012 toukokuun 6. päivän kahnaukseen Moskovassa, jolloin vaalivilpin vastainen suurmielenosoitus kärjistyi yhteenotoksi poliisin estettyä mielenosoituksen kulun. Butšenkovia syytettiin mellakkaan osallistumisesta ja virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta.

Butšenkov pidätettiin joulukuussa 2015, yli kolme vuotta tapahtumien jälkeen. Bolotnajan tapausta on tutkittu vuosien ajan, uusia pidätysaaltoja tuntuu tapahtuvan aina kun Venäjän oppositio on hieman elpynyt.

Butšenkovin vanhempien mukaan hän oli mielenosoituksen aikana vierailemassa heidän luonaan Nižni Novgorodissa. Poliisi ja syyttäjä ovat esitelleet julkisuudessa todisteina kuvia, joissa kahnaukseen osallistui mies joka ei selvästikään ole Butšenkov.

Butšenkov vietti puolitoista vuotta tutkintovankeudessa, minkä jälkeen hänet laitettiin kotiarestiin odottamaan oikeudenkäyntiä. Kotiaresti toteutetaan Venäjällä valvontapannan avulla, mutta Butšenkoville ei riittänyt pantaa. Hän ei koskaan saapunut marraskuun 9. päivän oikeudenkäyntiin, ja samana päivänä hän antoi Nastojaštšee Vremja -sivustolle videohaastattelun, jossa hän ilmoitti lähteneensä ”erääseen EU-maahan” hakemaan turvapaikkaa.

Loput kirjoituksesta luettavissa täällä: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3815030-antti-rautiainen-viimeinen-bolotnajan-syytetty-karkasi-venajalta

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247137-viimeinen-bolotnajan-syytetty-karkasi-venajalta#comments Bolotnajan tapaus Poliittiset vangit Venäjä Tue, 05 Dec 2017 11:39:24 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247137-viimeinen-bolotnajan-syytetty-karkasi-venajalta
Luhanskin vallankaappaus voi tarkoittaa kapinallistasavaltojen yhdistymistä http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247109-luhanskin-vallankaappaus-voi-tarkoittaa-kapinallistasavaltojen-yhdistymista <p>Toissaviikon tiistaina asemiehet valtasivat rakennuksia Luhanskissa, Itä-Ukrainan itsenäiseksi julistautuneessa &rdquo;kansantasavallassa&rdquo;. &rdquo;Tasavallan sisäministeri&rdquo; Igor Kornet ilmoitti operaation liittyvän &rdquo;ukrainalaisten soluttautujien&rdquo; paljastumiseen. Edellisenä päivänä &rdquo;tasavallan johtaja&rdquo; Igor Plotnitski oli syyttänyt Kornetia hulppean talon valtaamisesta omaan käyttöönsä ja määrännyt tämän eroamaan. Neljän päivän vastakkainasettelun jälkeen Plotnitski ilmoitti eroavansa &rdquo;terveyssyistä&rdquo;, ja hän pakeni Venäjälle.</p><p>Luhanskiin tuleet asemiehet paljastuivat naapurista, &rdquo;Donetskin kansantasavallasta&rdquo; tulleiksi. Donetskin johtajan Aleksandr Zahartšenkon syyt tukea sisäministeriä ovat vielä hämärän peitossa, mutta hän ilmoitti jo viime kesäkuussa uuden, Donetskin ja Luhanskin yhdistävän &rdquo;Vähä-Venäjän&rdquo; tasavallan perustamisesta.</p><p>Plotnitski yritettiin syrjäyttää jo viime vuonna pommi-iskulla. Tällöin syytettiin &rdquo;kansantasavallan&rdquo; entistä pääministeriä Gennadi Tsypkalovia, joka vangittiin ja löydettiin pian sellistään hirttoköydestä roikkumassa.&nbsp;</p><p>Loput kirjoituksesta luettavissa täällä:&nbsp;<a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3813308-luhanskin-vallankaappaus-voi-tarkoittaa-kapinallistasavaltojen-yhdistymista">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3813308-luhanskin-vallankaappaus-voi-tarkoittaa-kapinallistasavaltojen-yhdistymista</a></p><p>(Toimitus lisäsi tähän vähän oudon aliotsikon, päinvastoin sekasorto lisää sodan todennäköisyyttä, koska se tekee Minskin sopimuksesta epäsuositumman Ukrainassa. )</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toissaviikon tiistaina asemiehet valtasivat rakennuksia Luhanskissa, Itä-Ukrainan itsenäiseksi julistautuneessa ”kansantasavallassa”. ”Tasavallan sisäministeri” Igor Kornet ilmoitti operaation liittyvän ”ukrainalaisten soluttautujien” paljastumiseen. Edellisenä päivänä ”tasavallan johtaja” Igor Plotnitski oli syyttänyt Kornetia hulppean talon valtaamisesta omaan käyttöönsä ja määrännyt tämän eroamaan. Neljän päivän vastakkainasettelun jälkeen Plotnitski ilmoitti eroavansa ”terveyssyistä”, ja hän pakeni Venäjälle.

Luhanskiin tuleet asemiehet paljastuivat naapurista, ”Donetskin kansantasavallasta” tulleiksi. Donetskin johtajan Aleksandr Zahartšenkon syyt tukea sisäministeriä ovat vielä hämärän peitossa, mutta hän ilmoitti jo viime kesäkuussa uuden, Donetskin ja Luhanskin yhdistävän ”Vähä-Venäjän” tasavallan perustamisesta.

Plotnitski yritettiin syrjäyttää jo viime vuonna pommi-iskulla. Tällöin syytettiin ”kansantasavallan” entistä pääministeriä Gennadi Tsypkalovia, joka vangittiin ja löydettiin pian sellistään hirttoköydestä roikkumassa. 

Loput kirjoituksesta luettavissa täällä: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3813308-luhanskin-vallankaappaus-voi-tarkoittaa-kapinallistasavaltojen-yhdistymista

(Toimitus lisäsi tähän vähän oudon aliotsikon, päinvastoin sekasorto lisää sodan todennäköisyyttä, koska se tekee Minskin sopimuksesta epäsuositumman Ukrainassa. )

]]>
9 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247109-luhanskin-vallankaappaus-voi-tarkoittaa-kapinallistasavaltojen-yhdistymista#comments Itä-Ukrainan sota Turpo Ukraina Venäjä Mon, 04 Dec 2017 20:30:29 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247109-luhanskin-vallankaappaus-voi-tarkoittaa-kapinallistasavaltojen-yhdistymista
Uskottava Itsenäinen puolustus heikentää Naton kannatusta http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246982-uskottava-itsenainen-puolustus-heikentaa-naton-kannatusta <p>Uskottava itsenäinen puolustus on jo vuosia julkituotu maanpuolustuksen doktriini. Kukaan ei ole kuitenkaan täsmentänyt, että mitä sillä oikein tarkoitetaan. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että silloin jouduttaisiin ottamaan kantaa puolusvoimien ja muun yhteiskunnan suorituskykyihin, joista puolustus muodostuu.</p><p>Uskottavaa itsenäistä puolustuskykyä meillä ei ole, jos sillä tarkoitetaan puolustusvoimien suorituskykyä torjua maahamme kohdistuva hyökkäys. Täysin Itsenäiseen puolustukseen ei usko edes puolustusvoimat itsekään. Tähän ei tutkimusten mukaan usko valtaosa upseeristoakaan.</p><p>Putin on ilmoittanut saattavansa, ja todennäköisesti on jo saattanut, Venäjän puolustusvoimat kahden tunnin lähtövalmiuteen. Lähialueillamme Venäjän asevoimia on vahvistettu ja lisätty monin eri tavoin merkittävästi jo vuosien ajan, vaikka Suomessa korkealla virallisella tasolla tätä on vähätelty näihin päiviin asti. Suomen puolustusvoimat eivät muodosta paljon minkäänlaista kynnystä Venäjän asevoimille. Todellinen kynnys Venäjän Suomeen mahdollisesti kohdistuville invaasiopyrkimyksille muodostuu Venäjän kokemasta epävarmuudesta eli siitä, ettei Venäjä voi varmasti tietää, mihin hyökkäys Suomeen voisi johtaa ja mitä sillä lopulta on vastassaan. Siksi Suomen kannattaa kasvattaa tätä epävarmuutta muiden maiden kanssa tehtävin moninkeskisin ja siten samalla turvallisuuttamme ja puolustustamme vahvistavin toimenpitein ja sopimuksin.</p><p>Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on toteutettu ja toteutetaan tosiasiallisesti siitä lähtökohdasta käsin, että suorituskykyjä haetaan laajasti mahdollisimman monesta maasta ja monelta taholta sekä monin tavoin. Näihin maihin kuuluvat Pohjoismaat, Alankomaat, Englanti, Saksa, Puola, Ranska ja USA. Yhteistyö ja kumppanuus Naton kanssa ja jäsenyys EU:ssa lisäävät myös olennaisesti Venäjän edellä mainittua epävarmuutta ja siten turvallisuuttamme, vaikka mitään turvatakuita ja puolustusliittoja ei olekaan. Mahdollisuus antaa ja vastaanottaa mitä tahansa, sotilaallistakin, apua palvelee tätä samaa tarkoitusta.</p><p>Laajasti uskoteltu perusteeton uskottava itsenäinen puolustus on johtanut kansalaisia uskomaan, että me kykenemme yksin torjumaan maahamme mahdollisesti kohdistuvan hyökkäyksen. Tämä harhainen käsitys ja mielikuva selittää pitkälle Naton kannatuksen vähenemisen, ei huoli pakolaisista ja terrorismistä.</p><p>Puolustusvoimien valmiusjoukot ja -yksiköt eivät poista sitä ammottavaa aukkoa, joka olisi täytettävä ja joka tarvittaisiin vastaamaan yllättävään hyökkäykseen, mihin nämä joukot on tarkoitettu. Näiden joukkojen määrä on aivan olematon, jotta niillä olisi jotakin merkitystä hyökkäyksen uhan ja torjunnan kannalta. Valmiusjoukkoja koulutetaan vuosittain julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan lähes kaikista aselajeista ja varuskunnista yhteensä 1000-2000 varusmiestä. Tälla tahdilla vie kymmeniä vuosia, ennen kuin joukkojen määrällä on jotakin merkitystä puolustuksen kannalta, vaikka onhan tämäkin määrä tyhjää parempi. Lisäksi joukkojen toimintavalmius hyökkäyksen torjuntaan on aivan liian hidas. Nykytasolla valmiusjoukkoja ei ehditä edes varustamaan, kun hyökkäävät joukot ovat jo rajoillamme.</p><p>Uskottavan ja itsenäisen puolustuksen asemesta vahva itsenäinen oma ja moninkeskinen puolustus kuvaisi paremmin nykyistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Siinä oma, hyvin järjestetty puolustus, monien muiden tahojen tuki ja mahdollisimman pikainen Naton jäsenyys olisivat puolustuksen doktriini ja selkäranka. Venäjän mahdollista reaktiota Suomen Nato-jäsenyyteen on aivan ilmeisesti liioiteltu. Venäjä on jo reagoinut, varustautunut ja varautunut vuosia Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen eikä mitään välirikkoa sen johdosta välttämättä syntyisikään.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uskottava itsenäinen puolustus on jo vuosia julkituotu maanpuolustuksen doktriini. Kukaan ei ole kuitenkaan täsmentänyt, että mitä sillä oikein tarkoitetaan. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että silloin jouduttaisiin ottamaan kantaa puolusvoimien ja muun yhteiskunnan suorituskykyihin, joista puolustus muodostuu.

Uskottavaa itsenäistä puolustuskykyä meillä ei ole, jos sillä tarkoitetaan puolustusvoimien suorituskykyä torjua maahamme kohdistuva hyökkäys. Täysin Itsenäiseen puolustukseen ei usko edes puolustusvoimat itsekään. Tähän ei tutkimusten mukaan usko valtaosa upseeristoakaan.

Putin on ilmoittanut saattavansa, ja todennäköisesti on jo saattanut, Venäjän puolustusvoimat kahden tunnin lähtövalmiuteen. Lähialueillamme Venäjän asevoimia on vahvistettu ja lisätty monin eri tavoin merkittävästi jo vuosien ajan, vaikka Suomessa korkealla virallisella tasolla tätä on vähätelty näihin päiviin asti. Suomen puolustusvoimat eivät muodosta paljon minkäänlaista kynnystä Venäjän asevoimille. Todellinen kynnys Venäjän Suomeen mahdollisesti kohdistuville invaasiopyrkimyksille muodostuu Venäjän kokemasta epävarmuudesta eli siitä, ettei Venäjä voi varmasti tietää, mihin hyökkäys Suomeen voisi johtaa ja mitä sillä lopulta on vastassaan. Siksi Suomen kannattaa kasvattaa tätä epävarmuutta muiden maiden kanssa tehtävin moninkeskisin ja siten samalla turvallisuuttamme ja puolustustamme vahvistavin toimenpitein ja sopimuksin.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on toteutettu ja toteutetaan tosiasiallisesti siitä lähtökohdasta käsin, että suorituskykyjä haetaan laajasti mahdollisimman monesta maasta ja monelta taholta sekä monin tavoin. Näihin maihin kuuluvat Pohjoismaat, Alankomaat, Englanti, Saksa, Puola, Ranska ja USA. Yhteistyö ja kumppanuus Naton kanssa ja jäsenyys EU:ssa lisäävät myös olennaisesti Venäjän edellä mainittua epävarmuutta ja siten turvallisuuttamme, vaikka mitään turvatakuita ja puolustusliittoja ei olekaan. Mahdollisuus antaa ja vastaanottaa mitä tahansa, sotilaallistakin, apua palvelee tätä samaa tarkoitusta.

Laajasti uskoteltu perusteeton uskottava itsenäinen puolustus on johtanut kansalaisia uskomaan, että me kykenemme yksin torjumaan maahamme mahdollisesti kohdistuvan hyökkäyksen. Tämä harhainen käsitys ja mielikuva selittää pitkälle Naton kannatuksen vähenemisen, ei huoli pakolaisista ja terrorismistä.

Puolustusvoimien valmiusjoukot ja -yksiköt eivät poista sitä ammottavaa aukkoa, joka olisi täytettävä ja joka tarvittaisiin vastaamaan yllättävään hyökkäykseen, mihin nämä joukot on tarkoitettu. Näiden joukkojen määrä on aivan olematon, jotta niillä olisi jotakin merkitystä hyökkäyksen uhan ja torjunnan kannalta. Valmiusjoukkoja koulutetaan vuosittain julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan lähes kaikista aselajeista ja varuskunnista yhteensä 1000-2000 varusmiestä. Tälla tahdilla vie kymmeniä vuosia, ennen kuin joukkojen määrällä on jotakin merkitystä puolustuksen kannalta, vaikka onhan tämäkin määrä tyhjää parempi. Lisäksi joukkojen toimintavalmius hyökkäyksen torjuntaan on aivan liian hidas. Nykytasolla valmiusjoukkoja ei ehditä edes varustamaan, kun hyökkäävät joukot ovat jo rajoillamme.

Uskottavan ja itsenäisen puolustuksen asemesta vahva itsenäinen oma ja moninkeskinen puolustus kuvaisi paremmin nykyistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Siinä oma, hyvin järjestetty puolustus, monien muiden tahojen tuki ja mahdollisimman pikainen Naton jäsenyys olisivat puolustuksen doktriini ja selkäranka. Venäjän mahdollista reaktiota Suomen Nato-jäsenyyteen on aivan ilmeisesti liioiteltu. Venäjä on jo reagoinut, varustautunut ja varautunut vuosia Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen eikä mitään välirikkoa sen johdosta välttämättä syntyisikään. 

]]>
17 http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246982-uskottava-itsenainen-puolustus-heikentaa-naton-kannatusta#comments Itsenäinen puolustus Nato Puolustusvoimat Valmiusjoukot Venäjä Sat, 02 Dec 2017 11:26:24 +0000 Asko Lampikari http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246982-uskottava-itsenainen-puolustus-heikentaa-naton-kannatusta
Venäjän trollaa ja valemediat uutisoi? http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246945-venajan-trollaa-ja-valemediat-uutisoi <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Marraskuun alussa suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen uskoi, että Venäjän vaikuttamisyritykset Suomen presidentinvaaleihin ovat jo alkaneet. YLE teki tietenkin näytävän uutisen. Tähän uutiseen yhtyivät tietysti kaikki maamme &quot;rehelliset&quot; mediat.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Himasen mukaan ihmiset ovat vaalien aikaan hyvin herkkiä poliittisille sanomille ja tuolloin heidän mielipiteisiin voidaan vaikuttaa tehokkaasti sopivilla ja taitavilla keinoilla&quot;. Epäilemättä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä tietenkin herättää kysymyksiä. Voisiko siis olla myös niin, että tuolta lännestäkin yritetään vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin ja ihan kaikkeen muuhunkin? Tällaisesta ei &quot;rehelliset&quot; mediat tosin ole uutisoineet.</p><p>&nbsp;</p><p>Noh, joka tapauksessa mikäli joku ulkopuolinen valtio on vaikuttamassa Suomen presidentinvaaleihin, niin ilmeisesti Venäjä on lobbaamassa Sauli Niinistöä, koska hänen kannatuksensa näyttäisi vain lisääntyvän. Venäjän informaatiovaikuttaminen on tuottanut tulosta jo niin, että Niinistön kannatus on huikeat 80%.</p><p>&nbsp;</p><p>Lännessä &quot;rehellinen&quot; media New York Times kertoi taanoin hallintolähteisiin viitaten, että Valkoisessa talossa suunnitellaan Tillersonin erottamista ja hänen korvaamistaan keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajalla Mike Pompeolla. Uutinen levitettiin kotimaisissa &quot;rehellisissä&quot; medioissa Trumpin ja Tillersonin väliseksi riidaksi. Valkoisen talon lehdistöpäällikkö Sarah Sanders ilmoitti torstaina illalla Suomen aikaa, että Tillerson jatkaa tehtävässään ja ampui alas tuonkin &quot;luotettavan&quot; uutisen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Nykyisin puhutaan paljon valemedioista ja luotettavista medioista. Täällä suomessa luotettavina esitetään lähinnä JSN:n alaisuuteen liittyneitä medioita luotettaviksi. En tiedä, kuinka luotettavia tällaiset ovat verrattuna tuon ulkopuolella oleviin medioihin, mutta seuraamalla myös nuita JSN:n ulkopuolisia voi jokainen medialukutaitoinen muodostaa oman kuvan. Ehkä tuo riittää?</p><p>&nbsp;</p><p>Medialukutaito on kyky lukea ja ymmärtää mediaa ja nähdä sen tuottamien ilmiselvien tarkoitusperien taakse. Taito on myös suodattaa ja arvioida vastaanotettua informaatiota. Kriittisen medialukutaidon omaava ihminen pystyy arvioimaan mediasisältöjä kriittisesti ja median esitystapoja tulkiten.</p><p>&nbsp;</p><p>Medialukutaito perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tuli esille jo vuonna 2004. Uuteen opetussuunnitelmaan 2016 ilmestynyt käsite monilukutaito sisältää nyt myös medialukutaidon osa-alueen. Toivottavasti medialukutaitoa opetetaan myös kriittisenä medialukutaitona, sillä uutisvirta ja vauhtoehtoiset mediat, sekä informaatiovaikuttaminen lisääntyy päivä päivältä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

Marraskuun alussa suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen uskoi, että Venäjän vaikuttamisyritykset Suomen presidentinvaaleihin ovat jo alkaneet. YLE teki tietenkin näytävän uutisen. Tähän uutiseen yhtyivät tietysti kaikki maamme "rehelliset" mediat. 

 

"Himasen mukaan ihmiset ovat vaalien aikaan hyvin herkkiä poliittisille sanomille ja tuolloin heidän mielipiteisiin voidaan vaikuttaa tehokkaasti sopivilla ja taitavilla keinoilla". Epäilemättä.

 

Tämä tietenkin herättää kysymyksiä. Voisiko siis olla myös niin, että tuolta lännestäkin yritetään vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin ja ihan kaikkeen muuhunkin? Tällaisesta ei "rehelliset" mediat tosin ole uutisoineet.

 

Noh, joka tapauksessa mikäli joku ulkopuolinen valtio on vaikuttamassa Suomen presidentinvaaleihin, niin ilmeisesti Venäjä on lobbaamassa Sauli Niinistöä, koska hänen kannatuksensa näyttäisi vain lisääntyvän. Venäjän informaatiovaikuttaminen on tuottanut tulosta jo niin, että Niinistön kannatus on huikeat 80%.

 

Lännessä "rehellinen" media New York Times kertoi taanoin hallintolähteisiin viitaten, että Valkoisessa talossa suunnitellaan Tillersonin erottamista ja hänen korvaamistaan keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajalla Mike Pompeolla. Uutinen levitettiin kotimaisissa "rehellisissä" medioissa Trumpin ja Tillersonin väliseksi riidaksi. Valkoisen talon lehdistöpäällikkö Sarah Sanders ilmoitti torstaina illalla Suomen aikaa, että Tillerson jatkaa tehtävässään ja ampui alas tuonkin "luotettavan" uutisen. 

 

Nykyisin puhutaan paljon valemedioista ja luotettavista medioista. Täällä suomessa luotettavina esitetään lähinnä JSN:n alaisuuteen liittyneitä medioita luotettaviksi. En tiedä, kuinka luotettavia tällaiset ovat verrattuna tuon ulkopuolella oleviin medioihin, mutta seuraamalla myös nuita JSN:n ulkopuolisia voi jokainen medialukutaitoinen muodostaa oman kuvan. Ehkä tuo riittää?

 

Medialukutaito on kyky lukea ja ymmärtää mediaa ja nähdä sen tuottamien ilmiselvien tarkoitusperien taakse. Taito on myös suodattaa ja arvioida vastaanotettua informaatiota. Kriittisen medialukutaidon omaava ihminen pystyy arvioimaan mediasisältöjä kriittisesti ja median esitystapoja tulkiten.

 

Medialukutaito perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tuli esille jo vuonna 2004. Uuteen opetussuunnitelmaan 2016 ilmestynyt käsite monilukutaito sisältää nyt myös medialukutaidon osa-alueen. Toivottavasti medialukutaitoa opetetaan myös kriittisenä medialukutaitona, sillä uutisvirta ja vauhtoehtoiset mediat, sekä informaatiovaikuttaminen lisääntyy päivä päivältä. 

]]>
23 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246945-venajan-trollaa-ja-valemediat-uutisoi#comments Presidentin vaalit 2018 Trolli USA Valemediat Venäjä Fri, 01 Dec 2017 16:54:44 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246945-venajan-trollaa-ja-valemediat-uutisoi
Onko Suomi osa Venäjää, tästä UPI varoitti http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246815-onko-suomi-osa-venajaa-tasta-upi-varoitti <p>Sopivasti näin Suomen itsenäisyysjuhlien alla, Venäjällä yhä voimakkaammin aletaan kiistää Suomen itsenäisyyden perusteita. Päivän IS kertoo Venäjällä levitetystä talvisota-dokumentista, jossa Suomen asema itsenäisenä valtiona saa talvisodan henkeen kuuluvasti kylmää kyytiä.</p><p>Onneksi olkoon suomalaishölmöt. Hyökkäsitte aikanaan rauhaa rakastavan Neuvostoliiton kimppuun, emmekä ole unohtaneet sitä, kuuluu dokumentin sanoma. Suomi itsenäistyi 100 vuotta sitten muutenkin kansan tahdon vastaisesti, koska suurin osa kansasta halusi jäädä Venäjän yhteyteen. Dokumentissa Suomen asemaa Venäjään nähden verrataan suoraan nyky-Ukrainaan ja tapahtumiin siellä. Myös Naton laajenemisen estäminen mainitaan. Ei siis ihan normipäivä meille suomalaisille. &nbsp;</p><p>Kyse ei ole pikku dokumentista, sillä dokumenttia levitetään tv-kanavilla, joilla on potentiaaliset lähes 100 miljoonaa katsojaa. Dokumentti on rahoitettu Venäjän federaation lehdistö- ja joukkotiedotustoimiston rahoituksella, joten valtion propagandastahan tässä on kyse. Kun jaksaa googlettaa vuoden ajalla tehdyt vastaavat Suomen itsenäisyyttä selvästi kiistävät Venäjän toimet, lista on hämmästyttävän pitkä. &nbsp; &nbsp;</p><p>Tuskin muste oli ehtinyt kuivua Ulkopoliittisen instituutin viime elokuisesta Venäjä-selvityksestä, kun täällä Suomessa johtavat venäjäystäväpoliitikot valittivat raportin olevan törkeää Venäjä-panettelua. Venäjäystäväpoliitikot suuresti närkästyivät raportin kohdasta, jossa epäiltiin Venäjän käyttävän hyväksi Suomen itsenäistymisen juhlavuoden ja jopa jollain tasolla saattavan kiistää itsenäisyytemme. Kulunut vuosi on osoittanut, että kiistämistoimet ovat olleet täydessä vauhdissa koko vuoden. Ei anna hyvää kuvaa suomalaispoliitikkojen osaamisesta: Ensin kiljutaan kurkku suorana raportin kohdista, ja kun UPIn varoitukset ovat osoittautuneet perustelluiksi, ollaan hiljaa kuin se kuuluisa kusi sukassa. &nbsp; &nbsp;</p><p>Jos Suomi on Venäjälle Ukrainaan verrattava maa, kuten dokumenttikin väittää, mikä on asemamme jatkossa? En enää yhtään ihmettele valtiojohdon Venäjä-pelkoa Nato-asiassa. Valtiojohdolle asia on kerrottu kabinettikeskusteluissa ilmeisen selvästi. Ja aivan kuten 1917, kansa haluaa jäädä rauhaa rakastavan Venäjän yhteyteen. Meille länsikumppanuus ei ole vaihtoehto. &nbsp;Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää toverit.</p><p><a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005470063.html" title="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005470063.html">https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005470063.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sopivasti näin Suomen itsenäisyysjuhlien alla, Venäjällä yhä voimakkaammin aletaan kiistää Suomen itsenäisyyden perusteita. Päivän IS kertoo Venäjällä levitetystä talvisota-dokumentista, jossa Suomen asema itsenäisenä valtiona saa talvisodan henkeen kuuluvasti kylmää kyytiä.

Onneksi olkoon suomalaishölmöt. Hyökkäsitte aikanaan rauhaa rakastavan Neuvostoliiton kimppuun, emmekä ole unohtaneet sitä, kuuluu dokumentin sanoma. Suomi itsenäistyi 100 vuotta sitten muutenkin kansan tahdon vastaisesti, koska suurin osa kansasta halusi jäädä Venäjän yhteyteen. Dokumentissa Suomen asemaa Venäjään nähden verrataan suoraan nyky-Ukrainaan ja tapahtumiin siellä. Myös Naton laajenemisen estäminen mainitaan. Ei siis ihan normipäivä meille suomalaisille.  

Kyse ei ole pikku dokumentista, sillä dokumenttia levitetään tv-kanavilla, joilla on potentiaaliset lähes 100 miljoonaa katsojaa. Dokumentti on rahoitettu Venäjän federaation lehdistö- ja joukkotiedotustoimiston rahoituksella, joten valtion propagandastahan tässä on kyse. Kun jaksaa googlettaa vuoden ajalla tehdyt vastaavat Suomen itsenäisyyttä selvästi kiistävät Venäjän toimet, lista on hämmästyttävän pitkä.    

Tuskin muste oli ehtinyt kuivua Ulkopoliittisen instituutin viime elokuisesta Venäjä-selvityksestä, kun täällä Suomessa johtavat venäjäystäväpoliitikot valittivat raportin olevan törkeää Venäjä-panettelua. Venäjäystäväpoliitikot suuresti närkästyivät raportin kohdasta, jossa epäiltiin Venäjän käyttävän hyväksi Suomen itsenäistymisen juhlavuoden ja jopa jollain tasolla saattavan kiistää itsenäisyytemme. Kulunut vuosi on osoittanut, että kiistämistoimet ovat olleet täydessä vauhdissa koko vuoden. Ei anna hyvää kuvaa suomalaispoliitikkojen osaamisesta: Ensin kiljutaan kurkku suorana raportin kohdista, ja kun UPIn varoitukset ovat osoittautuneet perustelluiksi, ollaan hiljaa kuin se kuuluisa kusi sukassa.    

Jos Suomi on Venäjälle Ukrainaan verrattava maa, kuten dokumenttikin väittää, mikä on asemamme jatkossa? En enää yhtään ihmettele valtiojohdon Venäjä-pelkoa Nato-asiassa. Valtiojohdolle asia on kerrottu kabinettikeskusteluissa ilmeisen selvästi. Ja aivan kuten 1917, kansa haluaa jäädä rauhaa rakastavan Venäjän yhteyteen. Meille länsikumppanuus ei ole vaihtoehto.  Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää toverit.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005470063.html

]]>
31 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246815-onko-suomi-osa-venajaa-tasta-upi-varoitti#comments Itsenäinen Suomi Ulkopolittiinen instituutti Venäjä Thu, 30 Nov 2017 06:21:31 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246815-onko-suomi-osa-venajaa-tasta-upi-varoitti