*

hautakangas Kyttäyksestä kannustamiseen, rötösherrat kuriin jne.

Kaikki blogit puheenaiheesta Liikenne

Vihreät: tavoitteletteko kiinteistöveroon jopa 11-kertaista korotusta?

Kuntavaaleille tyypillistä alhaista äänestysaktiivisuutta on selitetty mm. sillä, että ihmiset ovat pettyneitä politiikkaan ja yleisesti koetaan, ettei päätöksiin voi vaikuttaa. Tai, että puolueiden lupausten välillä on vaikea havaita eroja ja vaaliohjelmat ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä.

Vai ovatko? Eivät todellakaan. Näissä vaaleissa on kyse ideologiasta. Erityisesti Helsingissä  pitää olla hereillä ja äänestää. Vihreät haastavat Kokoomusta vaaliohjelmalla, jossa on rajuja mittakaavavirheitä ja valtavia ideologisia suunnanmuutoksia.

Prosentin diktatuuri

www.jukkamattila.fi

 

Helsingin kaupungin liikennepolitiikka perustuu siihen, että Helsinkiä kehitetään yhdelle prosentille kaupunkilaisista.

Sähköautotolppa joka nurkkaan

Suomessa on vähän sähköautoja. Miksi. Pitkät välimatkat, kylmä keli, vähän lautauspistokkeita, Mutta mikään näistä ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Paitsi ehkä kylmä keli. Usein myös keliolosuhteiden takia autoilu on Helsingissäkin houkutteleva vaihtoehto.

Kuntavaaliblogi 2: Lisää kaupunkia Espooseen

Espoo on väkiluvultaan Suomen toiseksi suurin kunta. Varsinaiseksi kaupungiksi Espoota on kuitenkin vaikea sanoa, pikemmin Espoo on maalaiskylien ympäröimien pikkukaupunkien rypäs. Moni on muuttanut Espooseen nimenomaan tämän paradoksin houkuttelemana: Kaupungin palvelut luonnonläheisessä ympäristössä.

Jyväskylän keskustan liikenteestä ja elinvoimaisuudesta

Autoilijan näkökulmasta Jyväskylän keskustassa liikkuminen ja asioiminen on ajettu ahtaalle. Vapaudenkadun joukkoliikenteen sekä kävely- ja pihakatujen takia pääväyliksi ovat muodostuneet Hannikaisenkatu ja Yliopistonkatu. Poikittaiskaduista Asemakatu ja Väinönkatu ovat keskeltä kiellettyjä autoliikenteeltä.

Helsingin liikenteelle aiheutuvat kokonaisvaikutukset tutkittava

Helsingissä tulisi selvittää, miten autoliikennettä mullistavat suunnitelmat vaikuttavat ydinkeskustan saavutettavuuteen jatkossa.   

Tähän mennessä tapahtunutta:

Helsingin yleiskaavan yhteydessä päätettiin kaupunkibulevardien rakentamisesta. Niiden myötä puolitetaan Helsingin sisääntuloväylien ajoneuvoliikenteen välityskyky alentamalla nopeusrajoituksia ja muuttamalla eritasoliittymät liikennevalo-ohjatuiksi tasoliittymiksi. Bulevardien rakentaminen alkanee Vihdintiestä, mutta toteutus vie kaiken kaikkiaan vuosikymmeniä.

Mautot paaliin ja autot maaliin!!

Mopoauto asiaan on olemassa mielestäni helppo ja edullinen ratkaisu.

Normaaliin autoon esimerkiksi perheen kakkosautoon, tai tätä tarkoitusta varten ostettuun, mihin tahansa normaaliin henkilöautoon asennetaan nopeudenrajoitin, joka aktivoituu käyttäjän mukaan.

Eli omalla älyavaimella, tai ajokortin viivakoodilla tai jollain muulla vastaavalla helpolla ja yksinkertaisella keinolla.

Eli yksi ja sama turvallinen, hiljainen, mukava, vähäpäästöinen, sopivan kokoinen auto soveltuu lapsen koulu/treeni matkoihin, kun aikuisten, tai vanhempien sisarusten matkoihin.

Ruuhkamaksu ei ole reilu vaihtoehto, eikä järkevä

​Eräät tahot Helsingissä intoilevat jälleen "ruuhkamaksujen" käyttöönotosta kantakaupungissa. Ilmeisesti Bernerin onneton väylähanke on jo unohdettu, eivätkä päälle painavat kuntavaalitkaan virkamiehiä niin haittaa.

Ruuhkamaksut, toteutettuna esimerkiksi Tukholman tai Oslon malliin, edellyttäisivät vähintään rekisterikilpiä kuvaavia kameroita kymmeniin paikkoihin keskustan ympärille, sekä mittavaa tietojärjestelmää laskutuksen järjestämiseksi.

Onko pyöräily vain ohikiitävä trendi?

Viimeisten neljän vuoden aikana, kun olen istunut yleisten töiden lautakunnassa reilussa sadassa kokouksessa, on yksi tärkeimmistä tavoitteistani ollut pyöräilyn kasvun esteiden raivaaminen. Tämä on ollut antoisaa mutta joskus haastavaakin työtä, sillä aika ajoin on vastatuulta puhaltanut kasvoille.

Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs kokous, jossa kuulin seuraavan toteamuksen: “Ei tähän pyöräilyyn kannata panostaa. Sehän nyt on vain sellainen trendijuttu, joka hälvenee pian”.

Missä haluaisit lapsesi pyöräilevän?

Perheemme vanhin lapsi on yhdeksänvuotias. Kesäkeleillä hän pyöräilee päivittäin kouluun. Parin kilometrin koulumatka on onneksi koko pituudeltaan turvallista pyörätietä, ja kadunylityksiä on vähän.

Kolmen vuoden kuluttua poika tulee siihen ikään, ettei saa enää pyöräillä jalkakäytävällä. Silloin tullaankin tärkeän kysymyksen äärelle: missä lapsen on turvallista pyöräillä.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä