Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen ilmoitti tammikuussa jättävänsä tehtävän vuoden 2018 loppuun mennessä ja siirtyvänsä yksityisen sektorin palvelukseen. Tämän seurauksena Ylen hallitus aloitti välittömästi seuraajan etsimisen.
Julkisen Sanan Neuvosto eli JSN on juhlinut vastuullisen journalismin kampanjaa. Nyt jos koskaan on tarvetta vastuulliselle journalismille etenkin kun laatujournalismin määrää ajetaan alas niin kaupallisella puolella kuin Ylelläkin. JSN:llä on hyvät pelisäännöt, mutta ehkä tahtomattaan heistä on tullut monelle mediatalolle myös tekosyy välttää keskustelua ja kehittymistä.
Media on kautta historiansa ollut merkittävä vaikuttaja ja mielipidejohtaja. Tämä tuskin on uutinen kenellekään. 2000-luku kuitenkin mullisti tiedonvälityksen ja median täydellisesti, ja tämän muutoksen vaikutuksia ei kovin hyvin ymmärretä. Media näet siiryi tuolloin totuudenjälkeiseen aikaan, mutta silti siihen suhtaudutaan kuin mitään muutosta ei olisi tapahtunut.
Ns. journalistit näpertelevät pikkuasioita, kuva, ymmärtämättä isoja asioita:
Tekes on 30 vuoden ajan kysellyt yrityksiltä hankkeiden vaikutuksista ja luonut niiden perusteella joukon myyttejä, joiden päätarkoitus lienee tehdä vaikutus poliitikkoihin.
Myytti 1:
52 prosenttia Tekesin rahoittamista pienten ja keskisuurten yritysten projekteista lisäsi yrityksen liiketoiminnan kansainvälistymistä.
Mikä tahansa demon lähettäminen ulkomaille tai messuesittely on tuota "kansainvälistymistä".
Media (JSN:n ohjeisiin sitoutunut) on julkistanut vastuullisen journalismin kampanjan, jonka ”tarkoituksena on korostaa, miten vastuullinen journalismi eroaa muusta viestinnästä”. Vedotaan ”luotettavaan tietoon”, mutta sentään osataan todeta, että ”virheet myönnetään reilusti ja ne korjataan”. Voi kunpa näin olisikin.
Venäläiset trollaavat, kiinalaiset ja amerikkalaiset trollaavat, valemediat jylläävät ja oikea journalismi kärsii. Tämän me tiedämme. Minä alan tulla siihen tulokseen, että perinteinen media tekee tämän liian helpoksi - enkä puhu nyt journalismin tasosta, vaan uutisoinnin määrästä. Kerrankin meillä on ongelma jonka voisi helposti korjata.
YLE/Uutiset uutisoi Pohjois-Korean biologisia aseita koskevia juttuja maailmalta. Jutussa on virheellinen lainaus joka vääntää tarinaan kummallisen juonteen. Onko YLEn journalistinen ote lipsunut tarkoituksella vai onko toimittaja ollut "vain" välinpitämätön?
Helsingin Sanomien ympärille kahdessa vuorokaudessa noussut myrsky otti muodon ja mittakaavan, joka on jo itsessään pohdinnan arvoinen itse HS:n jutun ja sen julkaisemisen seurausten lisäksi.
On täysin ymmärrettävä, miksi toimittaja Laura Halmisen kotiin kohdistunut erityiskotietsintä nostatti rajuja reaktioita, ja toi keskustelupalstoille vertailuja Turkin ja Venäjän median tilanteisiin. Toimenpiteen poikkeuksellisuudesta on jo tarpeeksi julkisesti pohdittu, joten en ryhdy toistamaan asiaan liittyviä itsestäänselvyyksiä.
HS julkaisee salaista materiaalia. Viranomaiset tyrmistyvät. Presidentti twiittaa tyrmistystään. Kansa tyrmistyy. HS toimitus peruuttaa ja jättää julkaisematta juttusarjan seuraavan osan. Sanoman hallitus vaatii ylimääräisessä kokouksessa selvitystä. Asiaan oli pakko puuttua ennen kuin kuluttajat äänestävät jaloillaan. Kansanedustaja Kärnä syyttää puolustusvoimia laittomasta tiedustelusta ja vaatii presidentti Niinistöä vastuuseen. Ylilyönti jota Kärnä myöhemmin pahoittelee.
Jokainen on itse vastuussa sanomisistaan.
Vihakommentit saattavat kuitenkin joutua Usarin moderoinnin hampaisiin, joten niistä kannattaisi ottaa screenshotit heti.