Radion mainiossa Pyöreässä pöydässä oli esillä tapaus, jossa suosittu bloggaaja oli ehdottanut hotellille, että mikäli pääsee ilmaiseksi hotelliin, niin hotelli saisi julkisuutta boggaajan sivustolla. Hotellin omistaja oli tästä tuohtunut ja vastannut jyrkin sanankääntein. Tämän oli bloggaaja sitten vuorostaan tuohtuneena jakanut julkisuuteen. Jotenkin näin tarina meni ja tapahtui Englannissa.
Hämmennyin tyystin kun ohjelman osanottajat Stilleriä lukuunottamatta symppasivat bloggaaja ja pitivät tälläistä julkisuuden myyntiä ihan jees-hommana!
Olemme nyt edenneet blogin ”Te kysyitte, Minä vastaan”- korjaussarjan kolmanteen, viimeiseen (ja ehkä parhaaseen!) osaan. Ykkösosa löytyy täältä ja kakkososa täältä.
Saan paljon palautetta siitä, miksi en vastaa useammin blogiin jätettyihin kommentteihin. Syitä on monia, mutta koska tuota samaa asiaa on ihmetelty niin moneen kertaan, päätin omistaa viimeisen vuoden aikana blogiini saamille kommenteillenne kokonaisen kolmiosaisen blogipostauksen sarjan.
Hyvät naiset ja herrat: ”Te kysyitte, Minä vastaan”. Täällä ollaan koko viikko!
”No man but a blockhead ever wrote, except for money.” -Samuel Johnson
Tutkija tuottaa tieteellistä sisältöä (artikkeleita) pitkälti huomion/maineen perässä.
Logiikka on hyvin lyhyesti seuraava: mitä kuuluisampi ja näkyvämpi julkaisu, sitä enemmän 'julkaisupisteitä' artikkelista saa → tutkijan työnantaja (usein yliopisto) hyötyy rahallisesti ja hyödystä seuraa oletus tutkijan positiivisesta urakehityksestä.
Blogeja ja kommentteja lukiessa törmää usein kirjoituksiin jotka ovat täynnä tunnetta. Vaikka tunteen läsnäoloa ei voikaan todistaa, sen kuitenkin tuntee. Toki voi olla niinkin että puheenvuoro on tahallaan laadittu näyttämään tunteelliselta, vaikka se ei sitä ole.
Lähdin kirjoittamaan tätä blogia mielessäni kysymys siitä miten näihin tunteellisiin bloggauksiin olisi viisasta suhtautua.
Tänään 6.9.2014 Helsingin Sanomat ”uutisoi” seuraavasti: Suomen parhaat bloggaajat tienaavat kuin lääkärit. Jutusssa esitellään niin sanottuja ”huippubloggaajia” joiden blogit käsittelevät muotia, elämäntapaa ja tyyliä. Tyypillisten vaatteita, meikkejä, yms.
Aktivoin Puheenvuoron blogini toissapäivänä. Testasin blogialustaa copypasteamalla edellisen Kokoomuksen Nuorten Liiton jäsenlehden pääkirjoitukseni yrittäjyydestä. Kun eilen kirjauduin sisään, huomasin yllätyksekseni saaneeni ”jo” kymmenen kommenttia kyseiseen kirjoitukseeni. Olin yllättynyt, koska luulin, että blogini hukkuu tänne tekstivirtaan. Kirjoittajat eivät juurikaan olleet kanssani samaa mieltä, eikä heidän toki pidäkään olla. Maailmassa on niin monta mielipidettä, kuin on ihmistäkin.
Viikko sitten sain jälleen yhden sähköpostin
verkkomainonnan ammattilaiselta. Tämä oli jo kuudes kerta, kun
minua lähestyttiin varovasti verkkomarkkinoijien toimesta.
Erään yrityksen verkkomaininnasta vastaava taho halusi tietää, että olisinko minä innokas julkaisemaan hänen työnantajansa laatiman kirjoituksen blogissani. Kirjoitus
olisi sisältänyt myös linkin yhtiön verkkosivuille.
Jokainen on itse vastuussa sanomisistaan.
Vihakommentit saattavat kuitenkin joutua Usarin moderoinnin hampaisiin, joten niistä kannattaisi ottaa screenshotit heti.