Eduskunta ei todellisuudessa päätä mitään

Päivästä toiseen saamme ihmetellä, mitä hallituksemme touhuaa. Ministerit tuntuvat ajavan kertakaikkisen mielipuolisia hankkeita. Suurin osa Suomen vuosibudjetista on annettu takeiksi Kreikan lainoille, auttamatta maata pätkääkään. Natoon ollaan aivan ilmeisesti menossa, vaikka sitä ei yksikään ministeri sano ääneen, eikä yleinen mielipide hyväksy. Merkittäviä kansainvälisiä sopimuksia runnotaan läpi - milloin "suurena voittona", milloin täysin salassa.

Monen hallituspuolueen äänestäjät saattavat hieroa silmiään epäuskoisina, lukiessaan yhä hullumpia uutisia valitsemiensa päättäjien edesottamuksista. Ja päättäjät ovat vain, että "kaikki on hoidossa, business as usual".

Oppositio on syystä raivoissaan, ja yrittää tehdä parhaansa kyseenalaistaakseen milloin mitäkin hallituksen touhua. Mutta, loppujen lopuksi, tämä on vain teatteria.


Miten tähän oikein päästiin?

Dragsvikin varuskunnan säilyttäminen on poikinut melkoisen sanasodan. Mutta europarlamentaarikko Haglund lausui totuuden, joka pätee useimpiin muihinkin hallituksemme, ja sen edeltäjien, ajamiin juttuihin: "Tästähän sovittiin jo hallitusneuvotteluissa."

Dragsvikin lakkauttamiskysymys ei ole edes kovin merkittävä juttu, ottaen huomioon, että alueellista puolustusta ollaan ajamassa alas. Mutta Dragsvik ei koskaan ole ollut hallituksessa edes pöydällä, ei edes etäisenä mahdollisuutena.

Merkittävämmistä jutuista pöydällä eivät ole olleet kuntauudistuksen kyseenalaistaminen, eikä se, että Kreikkaa tuetaan loppuun asti.

Kaikki tärkeimmät suuntaviivat, kaikki merkittävimmät hankkeet, joita hallituspuolueemme nyt ovat toteuttamassa, sovittiin tiukoissa tunnelmissa Valtiopäivätalolla, jo vuoden 2011 alkukesästä. Tätä on suomalainen päätöksenteko. Päätökset on jo tehty.

Apupuolueiden ministerit kyllä pääsevät toteuttamaan itseään, mutta rajoitetusti. Guzenina-Richardson pääsee rajoittamaan sosiaalisia ongelmia kieltopolitiikalla; Kyllönen ahdistelee autoilijoita; ja Kiuru puhelee, että pitäisi tehdä kaupallisista nettipalveluista piratismia parempia ja Suomesta "pilviparatiisi" - samaan aikaan, kun kokoomus selän takana ajaa ACTAa, joka lopettaisi nykyisetkin kaupalliset palvelut Suomesta, ja vaikeuttaisi uusien kehittämistä merkittävästi.


Enemmistöhallitus on syöpä

Koska kokoomus pääsi muodostamaan hallituksen, apupuolueiden ministereille ja kansanedustajille jää kokoomusta kiinnostaneissa asioissa lähinnä kumileimasimen osa. Hallitus suorittaa nyt pääosin kokoomuksen määrittelemää ohjelmaa, jossa on vain pieniä myönnytyksiä apupuolueille.

Yksi noista myönnytyksistä poiki viime päivien sanasodan Wallinin ja persuedustajien välillä. Mutta tämä on siis teatteria. Enemmistöhallitusta on mahdotonta saada poikkeamaan ohjelmastaan millään sen osa-alueella. Kyllä perussuomalaisetkin tämän tietävät. Ja keskusta todellakin tietää, juuri johdettuaan paria vastaavanlaista "koalitiota".

Ei pidä väheksyä sitäkään, että apupuolueiden ministerit on sidottu näiksi neljäksi vuodeksi satojen tuhansien eurojen tuloilla. Wallinia on grillattu pikkuasiasta, jossa hän sai puolueensa tahdon läpi - mutta paljon enemmän apupuolueet joutuvat tekemään myönnytyksiä asioista, jotka ovat suoraan oman puolue- tai vaaliohjelmansa vastaisia: "On oltava uskottava hallituskumppani." "No mutta katso, mitä me jo saimme aikaan hallitusneuvotteluissa! Kyllä tämä on sen arvoista!"

Lopputuloksena, koko revohka on kokoomuksen takana, kaikissa todella merkittävissä asioissa. Ajamassa vuoroon pankkiirien, vuoroon Yhdysvaltain etua. Ainoa asia, mitä he tekivät äänestäjiensä hyväksi, ovat hallitusneuvotteluissa saadut myönnytykset - mutta ne eivät moneksi vuodeksi riitä.

Kokoomus on valmis myymään puolustuksemme Natolle, Internetimme ulkomaisille suuryrityksille, ja työpaikkamme ja terveydenhuoltomme sinne, missä ne kustantavat vähiten. Veroja alas rikkaimpien päästä, tasaveron omaisia maksuja kaikille, ja tottakai lisää velkaa.

Tämä ei miksikään muuttunut sillä, että lisää ydinvoimalupia ei myönnetä, tai että perusturvaan on saatu mitätön korotus. Saati sillä, että Dragsvikissä jatketaan sotilaskoulutusta ruotsi komentokielenä.


Miten korjata asioita?

Ongelma ovat puolueet, ja niihin luottavat äänestäjät, jotka sinisilmäisesti luulevat, että eduskunnassa joskus päätetäänkin jotain. Tänä keväänä käyttöön otettava kansalaisaloite on hieno ajatus, mutta sekään ei tule muuttamaan mitään merkittävää - koska kansanedustajat äänestävät, jos äänestävät, näistä aloitteista vain hallituspuolueiden kurin mukaan.

Väitän, että vähemmistöhallitus olisi demokratian kannalta paljon parempi. Se joutuisi tekemään myönnytyksiä myös alkuneuvotteluidensa jälkeen. Se joutuisi sopeutumaan tilanteisiin, ja poikkeamaan ohjelmastaan tarvittaessa. Ja ennen kaikkea, se joutuisi eduskunnan arvioitavaksi aina, kun haluaa tehdä jotain. Vähemmistöhallitus olisi tilivelvollinen. Valitettavasti Suomessa on idioottimainen, itsetuhoinen konsensuksen perinne.

Yksi jännä juttu on, että menneet hallitukset ovat antaneet valtavasti valtaa EU:lle. Sekä pahassa, että hyvässä. Jos esimerkiksi ACTA saadaan tänä kesänä torjuttua europarlamentissa, koko sopimus saattaa vielä kaatua maailmanlaajuisestikin. Mitään toivoa sen torjumisesta Suomen eduskunnassa ei tällä hetkellä ole, sillä hanke on yksi pääministeripuolueen lempilapsista (vaikka eivät siitä julkisesti puhukaan mitään). Keino miellyttää Yhdysvaltoja.

On varsin erikoista, ja kuvaa demokratiamme tilaa hienosti, että Suomen asioihin, jopa Suomen kansalaisen perusoikeuksiin,  vaikuttaakseen joutuukin asettamaan toivonsa ulkopuoliseen tahoon.