hautakangas Kyttäyksestä kannustamiseen, rötösherrat kuriin jne.

Miten demokratiaa tehdään

Olin ensimmäistä kertaa mukana vaalilautakunnassa. Ilahduttavaa kohdata useita nuoria, jotka tunnistautuvat tuoreella ajokortilla, ja sanovat "en ole koskaan äänestänyt, mitä mun pitäis tehdä?" Varsinkin kun olen jo vuosia kohdannut aikuisia, jotka sanovat "emmä tiiä mitä siellä tehdään, en oo käynyt." Joten dokumentoinpa nyt kaikille, ennenkuin unohdan:

Pari arvokasta ohjetta äänestäjälle, näin aluksi. Ensinnäkin, sinulla tulee olla kuvalliset henkkarit. Jos sinua ei voida luotettavasti tunnistaa, et voi äänestää.

Toiseksi, sinun täytyy löytyä äänestyspaikkasi listalta niminesi ja hetuinesi. Äänestyspaikkasi on se, joka lukee kotiisi tulleessa paperissa - jos juuri muutit, voit äänestää vain entisen asuinpaikkasi liepeillä. Ja jos olet hiljattain vaihtanut henkilötietojasi, ja sait ilmoituksen äänioikeudesta vanhoilla tiedoilla, ota mukaan maistraatista saamasi todistus tietojen muuttumisesta.

Kolmanneksi, virheitä sattuu, ja tällöin kannattaa kysyä toimitsijoilta apua. Äänestäjä voi kirjoittaa vahingossa väärän numeron, tai toimitsija voi katsoa nimilistaa tai henkkareitasi väärin. Näihin tilanteisiin on välittömästi apu saatavissa. Uuden äänestyslipun saa pyytämällä, kunhan vanha tuhotaan.

Soitto keskusvaalilautakuntaan kertoo aina tunnistetun äänestäjän oikean äänestyspaikan, ja henkkareita ja nimilistoja katsomaan löytyy välittömästi useampia silmäpareja, jos epäilet virhettä. Toimitsijat ovat paikalla vain varmistaakseen, että saat äänesi annettua, etkä anna enempää kuin yhden.

Neljänneksi, vaikkei välttämätön olekaan, niin äänioikeusilmoitus on hyvä pitää mukana. Siitä näkee aina tarvittaessa äänestyksen ajan, paikan ja oman aluenumeronsa. Tämä säästää paljon aikaa, varsinkin jos samassa äänestyspaikassa pidetään useamman alueen äänestykset (jokaisella alueella on oma lautakuntansa, nimilistansa, koppinsa ja uurnansa).

No, kun sinut on tunnistettu, ja nimesi merkitty listaan, saat äänestyslipun. Tässä vaiheessa on ihan järkevää kysyä toimitsijalta "missä ne kopit on?", jos niitä ei näe. Joillain äänestyspaikoilla kopit voidaan joutua sijoittamaan turhankin syrjään, koska niiden taakse täytyy löytyä seinänpätkä, joka takaa vaalisalaisuuden. Ja paikka, jossa esimerkiksi valvontakamera ei osoita suoraan koppiin.

Kun pääset koppiin, kirjoitat lipun ympyrään numeron (kopin seinällä on lista ehdokkaista, joista voit valita, jos et muista numeroa - MONI kysyi tätä etukäteen).

Lippuun on sallittua kirjoittaa myös ehdokkaan nimi, jos ei ole varma siitä, että ääntenlaskijat osaavat lukea numeron oikein. Mitään muuta siihen ei pidä taiteilla, tai äänesi on yhtä tyhjän kanssa. Kun piirrät numeron seitsemän, laita siihen aina se poikkiviiva, jotta se ei sekoitu ykköseen.

Tämän jälkeen suljet lippusi ja viet sen leimattavaksi. Lasket sen vain pöydälle, ja toimitsija lyö siihen leiman, sen jälkeen voit pistää lipun uurnaan. Ja siinä se!


Ketkä siellä lautakunnissa toimivat?

Vaalilautakunnat koostuvat eri puolueiden aktiiveista. Minä, ja moni muu piraatti, pääsimme nyt osallistumaan toimintaan, koska puolueemme oli asettanut ehdokkaita viime eduskuntavaaleihin.

Lautakuntien jäsenille maksetaan vaativasta sunnuntai- ja iltatyöstä pieni palkka, josta piraattien tapauksessa puolue saa neljänneksen "puolueverona". Kyseisellä touhulla siis ei lyö rahoiksi, mutta sitä kautta pääsee osaltaan varmistamaan demokratian toteutumista.

Työ on ainakin Helsingissä jaettu aamu- ja iltavuoroihin, mutta myös aamuvuorolaiset palaavat paikalle illalla, osallistumaan ääntenlaskentaan. Itse aamu-unisena yökukkujana valitsin iltavuoron. Näin minun ei tarvinnut herätä turhan aikaisin, ja ehdin itsekin käydä äänestämässä, ennenkuin hankkiuduin metrolla, ja metsän läpi GPS:llä suunnistaen Vuosaareen kello 13:45.

Äänestyspaikka oli kotoani vajaan tunnin matkan päässä, joten olisi ollut äärimmäisen epäkiitollista mennä sinne aamulla, lähteä pois iltapäivällä, ja sitten palata iltakahdeksaksi takaisin. Metrossa puoliltapäivin oli kiva lukea Internetistä mm. Usarin kehotusta: "Uurnille, mars!" Kiitos!

Päätehtäväkseni muodostui istua pöydän takana listaa plaraamassa. Alueen äänioikeutetut, aakkosjärjestyksessä A-Mal. Tämä on tylsää istumatyötä ja tekee huonoa selälle, mutta satojen hyväntuulisten ihmisten tapaaminen muutaman tunnin aikana on sinänsä kiva sunnuntaiaktiviteetti.

Itsekin olen vaalipäivänä äänestävää tyyppiä, ja pidän kyseisestä rituaalista. Kaiken kaikkiaan tuntuu tyhmältä ulkoistaa jotain näin tärkeää Itellalle sesonkiduuniksi, mutta jos se on ainoa keino saada iso kasa ihmisiä äänestämään, niin huono siitä on valittaakaan.

Toimitsijoita oli paikalla tarpeeksi, jotta yksi kerrallaan pääsi välillä tauolle, juomaan kahvia tai syömään evästä. Kivaa välijaloittelua oli myös auttaa äänestäjiä löytämään omat jononsa, yms. Mutta pääasiassa työ oli liukuhihnamaista, ja sitä riitti ihan kivasti.


Miten ääni päätyy uurnasta telkkariin?

Kun äänestyspaikan ovet suljetaan, kaikki tapahtuu nopeasti ja rinnakkaistetusti.

Sekuntiakaan kello 20 jälkeen kukaan äänestäjä ei enää pääse äänestyspaikkaan sisälle. Jo sisään tulleet saavat toki äänestää rauhassa. Suomen lippu äänestyspaikan edessä lasketaan salosta. Ja kun viimeinen äänestäjä on ulkona, uurna avataan, ja liput kipataan pöydälle.

Sitten joukolla hihat heilumaan. Ensin liput avataan ja tarkistetaan päällisin puolin, laittaen ne siisteiksi nipuiksi. Avatussa lipussa pitää olla valkoisella puolella leima. Mahdolliset tyhjät tai oudot yksilöt voidaan jo tässä vaiheessa laittaa omaan pinoonsa ja laskea, sillä niitä on hyvin vähän, ja ne kyllä pistävät silmään. Lautakunta päättää sitten yhdessä, mitkä epäselvät liput hylätään.

Tämän jälkeen kaikki, vielä sekaisin olevat, ei-hylätyt äänestysliput lasketaan. Kahteen kertaan. Hyvä tapa on tehdä kymmenen lipun nippuja, ja latoa näitä ristikkäin pinoksi, esimerkiksi sadan lipun kasoiksi. Tämä nopeuttaa toiseen kertaan laskemista.

Joku lähistöllä aina alkaa puhua jotain numeroista, pahimmillaan laskee ääneen, vaikka sovittiin että niin ei tehdä. Ja silloin kovapäinenkin keskittyjä joutuu ennen pitkää aloittamaan käsissään olevan pinkan alusta. :)

Kun liput on laskettu ja varmistettu, toimitsijat alkavat jakaa eri ehdokkaiden lippuja omiin pinoihinsa, samalla kun jotkut varmistavat, että lippuja kaikkiaan oli suunnilleen sama määrä kuin leimaajan tukkimiehen kirjanpidossa uurnalla - ja että nämä vastaavat äänestäjälistaan merkittyjen äänestäjien määrää. Heittoa tulee olemaan enintään prosentin murto-osa, jos äänestäjiä paikalla oli esimerkiksi kolmetoistasataa. Ja tämä johtuu todennäköisimmin laskuvirheistä.

Viimeiseksi kunkin ehdokkaan saamat äänet yhdistetään omaan läjäänsä, ja ne lasketaan. Yhteenlaskettua tulosta verrataan taas aiemmin laskettuun kokonaisäänimäärään. Lopuksi äänimäärät raportoidaan puhelimitse kunnan keskusvaalilautakunnalle. Joka naputtelee ne tietokantaan kyseisen äänestysalueen kohdalle.

Tuosta tietokannasta ne sitten ovat reaaliaikaisesti nähtävillä, ja päätyvät TV-ruuduille ja Internet-sivustoille hyvin nopeasti.



Vaaliruuhkaa

Koko työ ei ole tässä. Seuraavaksi kaikki äänestysliput, myös hylätyt, niputetaan kuminauhoilla, suljetaan postisäkkiin, ja tämä sinetöidään narun ja sinettiteipin kanssa. Myös käyttämättömät liput sinetöidään omaan laatikkoonsa. Näihin merkitään päälle äänestysäalueen numero.

Sitten vähintään kaksi henkilöä vaalilautakunnasta vie paketit, ylimääräiset sinettiteipit, leimasimet ja pöytäkirjat, kaiken oleellisen, keskusvaalilautakunnalle. Kiikuttaa ne sinne, ihan fyysisesti kainalossaan, niin pian kuin mahdollista. Pääsin mukaan roudaamaan näitä, ja samalla sain kyydin kotikulmilleni. Mutta kiinnosti myös nähdä prosessi mahdollisimman pitkälle.

Kallion virastotalon parkkipaikka oli aivan täynnä, kun saavuimme. Laillinen spotti kuitenkin löytyi, joidenkin pysäköidessä jo talon ovien eteen ja ambulanssipaikoillekin. Jonoja oli kymmenisen metriä, ulko-oville saakka, eikä edes hävitettäviä papereita (säkillistä äänioikeusilmoituksia) saanut viedä hävitykseen jonojen ohi. Satoja vaalitoimihenkilöitä samassa aulassa. Nyt oli meidän vuoromme jonottaa, eikä hiljaista hetkeä ollut tulossa.

Tuomamme äänestysliput, myös käyttämättömät, lastattiin rullakoihin sinetöidyissä paketeissaan. Seuraavaksi ne pääsevät tarkistuslaskentaan, jossa jokin kasa saatetaan havaita pari lippua suuremmaksi tai pienemmäksi. Mutta lippujen sisältö oli jo lisätty prosentteihin vaalivalvojaisten TV-ruuduilla, eivätkä ne lukemat tule tarkistuksesta muuttumaan merkittävästi.

Kun olimme päässeet eroon kantamuksistamme, toimihenkilöiden ja puheenjohtajien jono ulottui jo pitkälle ovien ulkopuolelle, parkkipaikan tukotti jono autoja, ja samaten Toinen linja sen edessä oli yhtä autojonoa. Jalkaisinkin saapui ihmisiä sinetöityjen postisäkkien ja pahvilaatikoiden kanssa...

Semmoista logistiikkaa. Olin aina halunnut nähdä, miten vaali toimii, ja nyt pääsin siitä osalliseksi. Kahden viikon päästä sama uudestaan, ja tuloksesta riippumatta, kyllä kiinnostaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Itsekin olin vaalilautakunnassa tänään (tosin jo kolmatta kertaa + laitosvaalilautakuntapesti vuosi sitten) Kalliossa. Meilläkin kävi paljon nuoria ja varttuneempiakin ihmisiä ensimmäistä kertaa äänestämässä. Meni ilman sen kummempia kommelluksia, mutta kyllähän porukkaa jännitti.

Oli melkoinen ikähaitari kävijöissä, 18-vuotiaasta 98-vuotiaaseen. Ja 98-vuotias mummo pärjäsi oikein hyvin, kävelysauva taisi olla mukana mutta senkään varassa ei kovin paljoa oltu.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Oma äänestyspaikkanihan oli Ilmaisutaidon lukio. 50 metrin päässä kotiovelta on kiva käydä ääni antamassa...

Mutta tuolla työpaikalla Vuosaaressa oli saman koulun aulassa kahden alueen äänestyspaikat, ja sekaannusta syntyi. Toista kierrosta varten pitäisi kyllä printata isommat opasteet, ja mahdollisesti noiden alueiden kartat aakolmosille.

Jukka Johansson

Tänään vaaliohjelmaa telvisiosta katsoessa tuli mieleen, että mitähän jenkit tästä ajattelisivat. Parissa tunnissa äänestyksen jälkeen on tulokset selvillä. Niillä menee päiviä, eikä kaikilla ole edes äänioikeutta (rikoksesta tuomitut) ja pitää myös erikseen rekisteröityä äänestäjäksi.

Meidän äänestyspaikalla oli nuori nainen vaaliavustajana. Kävi sääliksi, koska ei hänellä tainnut paljon töitä olla. Nuokkui siinä ressukka ties kuinka monta tuntia.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Vaaliavustajille tuli meidän (kahden alueen) äänestyspaikallamme rutosti töitä sekaannusten takia. 54A ja 54B olivat saman koulun aulan eri puolilla. Meillä A-puolella pöydät nimilistoineen olivat lähempänä ovia, mutta äänestyskopit taas kauempana, ja vähemmän näkyvissä.

Ei voi äänestäjiä moittia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse kohtasin tällaisen järjestelyn, ja olen äänestänyt joka vaaleissa missä olen saanut. Olen nyt 34-vuotias.

Onneksi ihmistekniikka toimii paremmin kuin tietotekniikka, joten käyttäjän pikku virheestä ei seuraa mitään systeemin kaatumista, ja ystävällinen neuvo korjaa useimmat pulmatilanteet.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Hups. Korjasin sanan "toimikunta" "lautakunnaksi". Mokailu sallittaneen, koska väsytti kirjoittaessa jo varsin hyvin.

Toimituksen poiminnat