Scifiä? Päättele itse.

Meitä Internet- ja kansalaisoikeusaktivisteja aina soimataan siitä, että maalailemme piruja seinille. Että näkemämme uhkakuvat ovat "scifiä", ne eivät voi konkretisoitua, tai vähintään, että näemme asioissa ainoastaan huonot puolet.

En koe, että näin olisi. Minulla on silmät ja korvat, ja huomaisin kyllä, jos jokin "hyvä puoli" raha- ja valtiovallan ajamassa ihmisten toiminnan rajoittamisessa joskus toteutuisi.

Sen sijaan, joka ainoa meidän "scifi"-hörhöjen maalailema uhkakuva on, tavalla tai toisella, käynyt tai käymässä toteen. Katsotaanpa.

1) Tiedostojen kopioinnin kriminalisointi. Ennustimme, että tämä johtaisi verkkosensuuriin, yksityisyyden suojan loukkauksiin, suoranaiseen vakoiluun ja syyttömien rankaisemiseen. Joka ainoa uhkakuva on jo tullut lihaksi, sekä Suomessa että muualla.

2) Lapsipornosensuuri. Ennustimme, että tämä olisi ensiaskel laajenevaan ja suurelta osin virheelliseen nettisensuuriin. Että tämä olisi vain lasten hädällä perusteltu keino ajaa läpi verkkosensuurin ensimmäinen, täysin hampaaton ja teknisesti puutteellinen versio. Ennakkotapaus, jonka perusteella päästäisiin sensuroimaan muutakin, ja tehokkaammin.

Nyt palveluntarjoajia on jo vaadittu estämään pääsyä piraattisivustoille, ja verkko-operaattoreille on ehdotettu vastuuta välittämästään "vihapuheesta".

3) Elektroninen äänestys. Ennustimme ennen viime kunnallisvaaleja, että Tiedolta hankittu, suljettu äänestysjärjestelmä johtaisi epämääräisiin tilanteisiin, mahdollistaisi huijauksen (kuten oli jo todettu lukuisista vastaavista järjestelmistä maailmalla), ja rikkoisi demokratian.

Näitä uhkakuvia Tuija Brax nimitti "scifiksi". Ja kun laitteet sitten toimivat miten sattui, vaalit jouduttiin parilla paikkakunnalla uusimaan. Sen jälkeen koko hanke on ollut jäissä, mutta emme voi koskaan luottaa, että siitä olisi tosissaan luovuttu.

4) Passien sormenjälkirekisteri. Suomessa haluttiin tallentaa passien biotunnisteet keskitettyyn tietojärjestelmään, jota biotunnisteita edellyttävä sopimus ei vaatinut, ja jota useimmissa muissa maissa ei tehty.

Ennustimme, että tällaisen rekisterin olemassaolo johtaisi rekisterin laajempaan käyttöön. Näin ei ole vielä käynyt, mutta nykyisellä poliisijohdon painostuksella asia tulee vielä etenemään. Koko rekisteri olisi mahdollista hävittää vielä nyt. Tänään. Muuttaa yhtä lakia vähän. Ajaa palvelin alas, puhdistaa sen levyt, ja sitten pyyhkiä varmuuskopiotkin.

5) Autojen GPS-seuranta. Kun mediassa puhutaan vain "ruuhkamaksuista" tai "tienkäyttömaksuista", todellisuudessa järjestelmä olisi tappiollinen, ja sitä ajetaan läpi ainoastaan autojen seuraamista ja paikantamista varten. Rikollisten kiinnisaamiseksi ja rankaisemiseksi.

Tämä on poliisin märkä uni; he saivat jo nopeuskameransa muutettua keskinopeutta valvoviksi, ja kun autoihin ympätään "tiemaksua" ja EU:ssa sovittua "onnettomuushälytintä" varten paikantimet, he tulevat saamaan myös niiden datan käyttöönsä. Eivät heti, mutta hetken päästä.


Scifin kehitys viimeisen 10 vuoden aikana

Moni "tieteiskirjallisuudeksi" haukuttu uhkakuva on toteutunut. Suuryritykset vaikuttavat valtioihin yhä enemmän, tietotekniikkaa käytetään yhä vastuuttomammin vallan välineenä, kansalaisten oikeuksia leikellään maailmanlaajuisesti miten sattuu. Lopputulos (tai edes tämä välitulos) on valveutuneelle ihmiselle kauheaa katseltavaa.

Suuryritykset keräävät tietoa siitä, miten käytät rahaa, keiden kanssa kommunikoit, mitä luet ja kirjoitat, mitkä ovat mielipiteesi, kenen ajatuksia seuraat, missä liikut. Tämä data on Yhdysvalloissa ja muissa sortovaltioissa jo enimmäkseen vapaasti tiettyjen viranomaisten saatavilla (myös suomalaisten netinkäyttäjien, tai kännykän tai maksukortin omistajien osalta).

"Varsinaiset" sortovaltiot käyttävät vielä tehokkaampaa valvontatekniikkaa, jota niille toimittavat mm. sellaiset firmat kuin Oracle, Cisco, tai Nokia Siemens Networks. Sattumoisin tämä valvontateknologia löi läpi ja alkoi kehittyä vasta, kun se alkoi kiinnostaa länsimaisia viranomaisia ja yrityksiä, tekijänoikeuksien suojaamisen vuoksi. Nyt samaa tekniikkaa myydään varsin vapaasti diktatuureille - onhan se jo olemassa, ja sillä voi tehdä liikevoittoa.

Jo vuonna 2008 säädettiin laki, jonka nojalla puhelu- ja Internet-yhteystietojasi säilytetään 12 kuukautta.

Mutta harva tietääkään, että jos asunnossaan on etäluettava sähkömittari, energiayhtiön pitää tallentaa sen kulutuslukema kerran tunnissa. Nämä tunnittaiset lukemat tallennetaan Suomessa vähintään neljän vuoden ajalta, sillä niinkin on laissa määrätty.


Miksi kehitys etenee näin?

Ensinnäkin, päättäjämme eivät välitä kansalaisten yksityisyydestä. He kuvittelevat olevansa, yhdessä virkamiesten, viranomaisten ja yritysmaailman kaveriensa kanssa, meidän yläpuolellamme. Monille heistä "oikeusturva" merkitsee yksinomaan oikeutta saada ikävät kansalaiset oikeuteen. Heitä ei haittaa, että alamaisia vakoillaan, vahditaan ja seurataan.

Mutta koska oikeuksiemme loukkauksista, säännönmukaisesti, ei olekaan seurannut toivottuja (alunperin perusteluina esitettyjä) vaikutuksia, kerran säädettyä epäonnistunutta lakia tietenkin tiukennetaan, ja kansalaisen suojaa heikennetään entisestään. Ja koska jotkut lait eivät edes voi toimia, niitä "korjataan" eli kiristetään loputtomiin.

Kun esimerkiksi nettisensuuri ei toimi, ratkaisuksi esitetään lisää sensuuria, ja sensuurin kiertokeinojen kieltämistä lailla. Kun kopioinnin kielto- ja estokeinot eivät toimi, kielletään myös estokeinojen kiertäminen tai niistä puhuminen! Sitten jaetaan tuomioita esimerkiksi triviaalin kierto-ohjelman kehittämisestä viiden sentin maksua vastaan. (Kyllä, Suomessa.)

Jos autojen nopeuskamerat eivät tuota tarpeeksi - kun pahuksen kuskeilla on kameravaroitukset GPS-laitteessaan - niin kehitetäänkin keskinopeusvalvonta: tallennetaan, ylinopeutta ajavien sijasta, joka ainoan kameran ohittavan auton kuva, rekisterinumero ja aika, ja verrataan kameroiden tietoja toisiinsa, josko vaikka joku olisi kameroiden välillä ajanut vähän liian nopeasti. Tästä on helppo edetä vielä paljonkin pidemmälle.


Tulevaisuudessa toteutuva scifi

Internetiä ja tietokoneiden vapaata käyttöä vastaan ollaan hiljakseen kohdistamassa samanlaista sotaa, kuin jo kymmeniä vuosia on harjoitettu huumausaineita vastaan. Virheellisesti jokainen epäonnistuminen tulkitaan merkiksi "liian löysästä" kontrollista, joten kontrollia kiristetään, ja viranomaisille annetaan lisää valtaa, vain jotta alkuperäiset hienot visiot voisivat toteutua. Kärsijöiksi joutuvat rikollisten lisäksi myös sivulliset.

Internetin ulkopuolella meille puuhataan nyt autojen hallintajärjestelmiin asennettavia elektronisia "vasikoita", koska kaikki nykyinen ihmisten seuranta ei vain kerta kaikkiaan riitä. Ehdotuksissa ovat vilahdelleet alkolukko, nopeudenrajoitin, onnettomuushälytin ja GPS-paikannin. Kaikki helposti ulkopuolisen tahon reaaliaikaisessa hallinnassa, ja lopputuloksena (ehkä muutaman vuoden sisään) joka ainoa ajoneuvo jatkuvassa seurannassa. Paitsi, no, tietysti rikollisten ajoneuvot...


Miten vankilaa rakennetaan ympärillesi

Aina, kun jokin mediassa toisteltu uhkakuva saa sinut tuntemaan itsesi vähemmän turvatuksi, toivot, että joku tekisi jotain. Yleensä hyvinkin näennäinen "teko" riittää, että tunnet taas turvasi vähän paremmaksi.

Kansallinen turvallisuusteatteri pyörii, ja kertoo, miten esimerkiksi joltain ilotulitteita valmistaneelta kölviltä takavarikoitiin kemikaalit ja tietokoneet. Hienoa! Tuloksena tästä ulkopuolisia vaarantamattomasta "terrorismista" lienee sakkoja.

Aina, kun sinulta otetaan pois jokin pala vapautta, vastuuta tai muuta valtaa elämääsi, kohta tullaan ottamaan vielä isompi pala. Jos olit valmis luopumaan siitä alkuperäisestä pikkupalasta, nielet kyllä tappiosi sen isommankin menetyksestä - mitäpäs sille enää voisit? Ja olihan alkuperäinen tarkoitus kuitenkin hyvä?

Tässä on kysymys myös luottamuksesta. Kansalaiset Suomessa luottavat viranomaisiin paljon enemmän kuin maailmassa keskimäärin - vaikka syytä ei olisikaan. Mutta viranomaiset eivät luota kansalaisiin, eivätkä kansalaiset toisiinsa; ja jos jotkut toisiinsa luottaisivatkin, onneksi ainaisena uhkakuvana ja kontrollin lisäämisen syynä voikin toimia esimerkiksi kansainvälinen rikollisuus.

Suomesta on tullut kyräilijöiden ja kukkahattutätien pesä, paikka, jossa muita ihmisiä pelätään, muiden tekemisistä valitetaan, ja muita halutaan rajoittaa koko ajan; paikka, jossa omasta vapaudesta ja vastuusta ollaan valmiita luopumaan, kunhan vain tulee edes vaikutelma, että joku "huonompi" ihminen joutuu luopumaan vielä enemmästä. Kunhan vain saadaan niitä "väärin käyttäytyviä" kanssaihmisiä alistettua vielä itseäkin enemmän. "Niin! Istuisivat nekin vain katsomassa telkkaria, jumalauta! Kunhan pitävät sen hiljaisella!"

Kansalaisten olisi aika herätä, jos eivät halua, että he itse, tai lapsensa tai lastenlapsensa, tulevat olemaan pelkkää laitostunutta, alistettua, turrutettua ja tyhmennettyä karjaa. Muutoin odottaa tulevaisuus vailla valtaa, vastuuta tai oikeuksia, maanlaajuisessa avohoitolaitoksessa ja aikuisten lastentarhassa. Elektronisen valvonnan ja mielivaltaisten lakien alla.

Sellaisessa maailmassa ei enää synny innovaatioita, vaan pelkkää kurjuutta. Vastareaktioina kyllä tulee syntymään kaikkea sitä, mitä vastaan koko järjestelmä rakennettiin.