Sipilän hallitus: yksityiset tiedot myydään – julkiset hävitetään?

Tänään julkaistussa Uuden Suomen uutisessa nostetaan lopulta kunnolla esiin epäkohta, johon me aktivistit kiinnitimme huomiota jo yli kuukausi sitten: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko on kuin ”isoveljen märkä uni”.

Tietosuojavaltuutettu Aarnio puuttui asiaan blogissaan jo 23.10.

Oma kirjoitukseni asiasta on nähtävästi julkaistu Puheenvuorossa jo 18.10.

Hallituksen oudoimpiin hankkeisiin kuuluu yksityisten ja julkisten toimijoiden keräämän, myös yksityisyydensuojan piiriin kuuluvan, tiedon estotonta yhdistelyä ja jakamista viranomaisten ja palveluntuottajien kesken mm. "interventioita" varten, sekä jopa terveys- ja genomidatan kauppaamista alan toimijoille.

Toki kyseessä ovat (vielä) vain ilmaan heitellyt ideat, joissa on varmaankin ollut monenkinlaisilla lobbareilla sormensa pelissä. Mutta niitä ei voi käyttää minkäänlaisina lähtökohtina tietosuojan kehittämiselle Suomessa – tai missään EU-maassa.

Hallitus näyttää kuitenkin olevan myös huolissaan kansalaisten yksityisyydestä, silloin kun se palvelee heille sopivia tarkoitusperiä.

Äskettäin on nimittäin nostanut äläkkää elokuinen luonnos "tiedonhallintalaiksi", joka korvaisi nykyisen arkistolain.

Hallituksen luonnoksen mukaan suuri osa nykyään historiallisissa ja tutkimustarkoituksissa arkistoitavasta tiedosta tulisi pääasiallisesti vain tuhota – tulevaisuudessa siis tutkijoille riittäisi, että heille säilytettäisiin vain sellaiset mielenkiintoiset ja tärkeät asiakirjat kuin tilastot ja toimintakertomukset. Arkistoitavasta tiedosta päättäisi – nykyisten koulutettujen asiantuntijoiden sijaan – poliittisesti nimitetty lautakunta.

Muun muassa historian ja arkistoalan ammattilaiset ovat hyvästä syystä pöyristyneitä. Koko tiedeyhteisön tulisi olla.

Kun Suomessa on lisäksi nostanut päätään maailmalla hyvinkin yleinen tapa, että poliitikot ja viranomaiset tilaavat tutkimustuloksensa konsulteilta, ja kun myös tiedeyhteisöä yritetään saada jatkuvasti tiukempaan poliittiseen ohjaukseen, niin aineistojen hävittäminen tarkoittaisi että tänään tehtyjä – mahdollisesti tarkoitushakuisia – tutkimuksia ei voitaisi enää muutaman vuoden kuluttua tarkastella ja uudelleenarvioida.

Mahdollisista tutkimusvirheistä tulisi virallinen totuus. Tutkimusdatan sijaan jälkipolville jäisi vain tilastoja, joista ei välttämättä pystyisi enää koskaan tuottamaan uutta tai uudenlaista tietoa.

Tätä nykyään aivan laillisesti arkistoitavan tiedon hävittämistä hallitus perustelee – erikoista kyllä – muun muassa kansalaisten yksityisyydellä. Ikäänkuin alan ammattilaiset eivät jo nyt noudattaisi tietosuojalainsäädäntöä.

Mutta onhan se hienoa, että oikeutemme kelpaavat edes joskus keppihevoseksi.

Toivon, että kyse on vain siitä, että hallituksemme ja virkamiehemme touhuavat vain touhuamisen ilosta, kysymättä asiantuntijoilta, ja ymmärtämättä hankkeidensa seurauksia. Tältähän muun muassa sote-uudistus on pääosan ajasta vaikuttanut.

Ikävämpää on, että he eivät vaikuta edes välittävän. Kunhan panevat menemään.

Jos oikein synkille teille mennään, niin mitä edes voi ajatella hallituksesta, joka haluaisi loukata yksityisyyttämme yhtä läpitunkevasti kuin Kiina omien kansalaistensa, mutta ei haluaisi säilyttää edes nykyään julkista, tärkeää tietoaineistoa jälkipolville?

"Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta: joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä" – näin kirjoitti eräs viisas setä aikoinaan.

Muistakaamme, miten Yhdysvalloissa ja Kanadassa on taannoin hävitetty – tai yritetty hävittää – kasapäin ilmastodataa vuosikymmenten varrelta. Ihan vain, koska kyseinen data ja siitä tehty tutkimus oli senhetkisten päättäjien kannalta vähän hankalaa.

Mikä nykyinen tutkimusdata olisi ikävää meidän päättäjiemme kannalta?

 

hautakangas
Piraattipuolue Helsinki

Helsingin piraattien hallituksen jäsen, Piraattipuolueen hallituksen jäsen.
Ei haluaisi mitään valtaa mihinkään, mutta on valmis ottamaan vastuuta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu