*

hautakangas Kyttäyksestä kannustamiseen, rötösherrat kuriin jne.

Sonera myy paikkatietosi "kolmesti salattuna"?

  • Pakkoruotsitus datalagringista, circa eurovalet
    Pakkoruotsitus datalagringista, circa eurovalet
  • Toinen satunnainen kuva joka sopi tähän
    Toinen satunnainen kuva joka sopi tähän

Tänään nousi pienimuotoinen sosiaalisen median kohu, kun Kaleva uutisoi, notta Sonera myy kännyköiden paikkatietoja Liikennevirastolle, liikenteen tehostamista varten.

Työpäivän lomassa seurailin laiskasti, kun Internetin etsivät kävivät arvoituksen kimppuun. Kävi ilmi, että vastaavaa "anonyymiä" dataa on jo vuosien ajan kerätty mm. pääväylille asennetuilla rekisterikilpikameroilla, ja nyt ollaan vain siirtymässä modernin mobiiliverkon käyttöön.

Myös rekisterikilpikameroiden käytöstä voisin olla aika vihaista mieltä, mutta jätetäänpä niistä raivoaminen toiseen kertaan.


...

Iltaan mennessä Hesari oli jo haastatellut muun muassa Soneran kehitysjohtajaa, joka puhui vain datan tehokkaasta salauksesta.

Hesarin artikkelista herää vain lisää kysymyksiä:

- Miten Kalevan toimittaja edes oletti, että pelkkä puhelimen oleminen päällä ei riittäisi? Tasan samalla tavalla sekin kiinnittyy torneihin ja siirtyy solusta toiseen, ellei ole asetettuna lentotilaan. Tasan samalla tavalla se raportoi GPS-tietonsa tornille, jos puhelimesta löytyy GPS ja jos torni sijaintia tiedustelee. Kalevan jutussa myös puhuttiin nimenomaan satelliittipaikannuksesta, mutta ehkä kyseessä oli väärinkäsitys?

- Miksi anonymisoitua dataa olisi tarpeen "salata kolminkertaisesti", säännöllisesti vaihtuvilla salausavaimilla? Jos se on anonymisoitu, ja tarkoitettu Liikennevirastolle vapaaseen jakoon, niin miksi salaus olisi edes oleellista?

- Mitä tietoa oikeastaan tarkalleen välitetään? Liikenneviraston edustaja puhui mitä ilmeisimmin vain heidän oman rajapintansa toiminnasta, selittäessään siirtymien määriä ja viiden minuutin mediaaneja.

- Eli loppujen lopuksi: lasketaanko solusiirtymien lukumäärät ja mediaanit yms. Liikenneviraston vai Soneran toimesta? Kuka karsii pois ne ilmeiset "virheet", kuten sen jos joku istuu pari tuntia huoltsikalla kahvilla... tai sattuukin olemaan liikkeellä jalkaisin?


Viimeinen kysymys on se oleellisin.

Jos Sonera välittää puhelimeni paikkatietoja jotenkin yksilöitävässä muodossa ulkopuolisille, vaikka sitten miten "anonymisoituna", niin minä vaihdan Soneran liittymäni toiselle operaattorille heti saadessani varmistuksen asiasta.

Ja tulen vaatimaan rikostutkintaa, sekä täysimääräistä korvausta mahdollisista yksityisyydensuojani loukkauksista. Ehkä jopa Suomen valtiolta, joka on sallinut tällaisen toiminnan ja ollut siinä aktiivisesti osallisena.

Mutta tätä on liian aikaista miettiä ihan vielä.


...


Miksi ei edes anonymisoitua metadataa?

Anonymisointi on yksi niistä kauniista sanoista, joita viljellään nykyisessä tietoyhteiskunnassa usein, jopa yleensä, täysin perusteettomasti.

Google, Facebook ja kaltaisensa myyvät vain "anonymisoitua" dataa netinkäytöstäsi ja kulutustottumuksistasi. Ja sitten osaavat kohdentaa mainokset suoraan takaisin sinulle. Mainostajien tietokannoissa et ole koskaan aidosti anonyymi.

Lentokentällä kerätään vain "anonymisoitua" dataa matkapuhelinten liikkeistä terminaalialueella. Samaan aikaan, kun matkapuhelinten omistajia kuvataan sadoilla tallentavilla turvakameroilla, ja näiden korttiostoksetkin työnnetään tietokantoihin Atlantin toiselle puolelle saakka.

 

"Anonymisointi" on rikki. Se ei toimi.

Minulle, Soneran asiakkaana, on aivan saatananmoinen loukkaus, jos Sonera myy edes "anonymisoitua" dataa maksavista asiakkaistaan. Paketoi jo kertaalleen maksaneet asiakkaansa tuotteeksi, jota myy eteenpäin pikkurahalla.

Paitsi että nyt vaikuttaisi siltä, että tuotteistus ja paketointi tapahtuu vasta Liikenneviraston toimesta, sillä he ovat se taho, joka tarjoaa rajapinnan yhteistyökumppaneilleen. Muutenhan Sonera myisi tuon datan itse, eikös?

Viime vuosina on kerta toisensa jälkeen osoitettu, että "anonymisoitu" data - sellainen, jota esimerkiksi nettimainosfirmat ja erilaiset mobiililaitteiden paikannukseen perustuvat bisnekset keräävät ja kauppaavat - on useimmiten triviaalin helppoa deanonymisoida.

Kerran toisensa jälkeen ihan fiksutkin, hyvää tarkoittaneet anonymisoijat ovat jääneet kiinni sanoinkuvaamattoman typeristä virheistä.

Yksilöivä tieto on edelleen yksilöivä tieto, vaikka jakaisit vain tarkistussumman siitä - kuten New Yorkissa opittiin hiljattain. Taksiliikenteestä jaettu "anonymisoitu" avoin data sisälsi suolaamattoman MD5-summan kunkin taksin numerosta.

Mutta suolankin lisääminen tuollaiseen funktioon on vain hidaste, ei este. Jos summat olisikin suolattu, yksittäisen kiinnostavan taksin numeron olisi silti saanut selville, vain laskemalla vähän enemmän. Läppäri olisi käynyt kuumana ehkä jopa muutaman sekunnin per taksi.

Monia keltaisia journalisteja ja paparazzeja kiinnostavat varmasti esimerkiksi ne vähän luksuksemmat taksit, jotka yön pimeinä tunteina pysähtyivät julkkisten suosimille luksusalueille...


Ja vielä "metadatasta"

Jos puhe "anonymisoinnista" on yleensä kaunistelua, niin puhe "metadatasta", kuten Liikenneviraston tapauksessa paikkatiedosta, on yleensä silkkaa vähättelyä ja kiemurtelua.

Esimerkiksi Yhdysvaltain NSA on moneen kertaan maininnut, miten he keräävät "vain" metadataa tästä tai tuosta asiasta, mutta eivät itse viestien sisältöä. Kerätty metadata kuitenkin kertoo, kuka olet, missä olet, ja keneen olet yhteydessä. Ja milloin. Erittäin tarkasti. Kerättiin tuota dadaa sitten nettiliittymästäsi, Internet-selaimestasi tai kännykästäsi.

Matkapuhelinverkon metadata on jotain, mitä varsinkaan teleoperaattorin ei pitäisi alunperinkään kerätä, saati sitten monetisoida. Nykyään kerääminen on kuitenkin lainsäädännön sanelemaa, ja tuota dataa säilytetään aivan tolkuttoman kauan.

Datan kerääminen ja säilöminen maksaa selvää rahaa, joten lienee ollut vain odotettavissa, että sitä yritettäisiin myös hyödyntää jotenkin.

Suomen, ja monen muun EU-maan, lainsäädäntö on tässä ristiriidassa Euroopan unionin tuomioistuimen keväisen ennakkopäätöksen kanssa. Kyse on tuomioistuimen mukaan vakavasta perusoikeuksien loukkauksesta, jota ei pitäisi sietää ollenkaan.

Ja miksikö lainsäädäntömme on ristiriidassa? Koska EU-direktiivi käskee keräämään ja säilömään dataa, ja koska valtiot haluavat tehdä niin. Jos joltain Paaterolta asiasta kysyy, niin varmasti muuttuisi poliisin työ hurjan paljon vaikeammaksi ilman, ja tuhannet kuolisivat turhaan!

Tuota datankeräysdirektiiviä ei ole vieläkään kumottu, vaikka tuomioistuimen päätöksestä tulee kohta kuluneeksi puoli vuotta. Direktiivi on laiton ja ihmisoikeuksien vastainen, mutta minkäs teet? Ei näytä olevan poliittista tahtoa sen kumoamiseksi, tai edes uhmaamiseksi.

Jotain pientä toki voisi tehdä. Ruotsissa muutama teleoperaattori itse asiassa lopetti metadatan keräämisen joksikin aikaa kesällä, mutta valtio pakotti ne takaisin ruotuun varsin pikaisesti.

...niin, eipä ole tästäkään paljoa uutisoitu Suomessa.


...

Media antaa vuodesta toiseen palstatilaa esimerkiksi vähemmän mielenterveille ihmisille, jotka ovat diagnosoineet itsensä ja toisensa sähköyliherkiksi, hoitavat harhojaan vaihtoehtolääketieteellä, ja pelottelevat muita ihmisiä mobiililaitteiden hurjalla säteilyllä.

Media ei tunnu antavan paljoakaan tilaa ihmisille, jotka ovat huolestuneet vakavista uhkista meidän kaikkien yksityisyydelle, ja sitä myöten perustavanlaatuisille ihmisoikeuksille.

Nämä jo moneen kertaan realisoituneet uhat eivät johdu teknologiasta itsestään, vaan siitä, että sen suomia mahdollisuuksia käytetään täysin leväperäisesti ja löperösti, hälläväliä-asenteella, pelkkä rahan kiilto silmissä.

Esimerkiksi Liikennevirasto jakaa veronmaksajien rahalla (ja erittäin halvalla) ostamaansa ja prosessoimaansa mobiililaitteiden paikkatietoa monenlaisille toimijoille. Ilmaiseksi, senkuin allekirjoitat sopimuksen.

Yliopistoille ja tutkimuslaitoksille, toki; mutta myös monenkirjaville yrityksille, joista suurimman osan toimiala on tarjota esimerkiksi ajoneuvojen, tai suoraan työntekijöiden seurantapalveluja muille firmoille.

Sieltä gigatavujen kokoisista tietokannoista kirjanpitäjä (tai todennäköisemmin joku toiminnanohjaushirviö) voi sitten enemmän tai vähemmän luotettavasti analysoida, kuka ajoi taloudellisimmin tai nopeimmin, tai kuka piti liian monta kusitaukoa. Voivat vertailla ihmisten tarkkoja paikkatietoja "anonymisoituun" dataan.

 

...

Avoin data on aivan älyttömän hieno juttu, kun puhutaan verovaroin tuotetusta tiedosta. Kyllä, dataa tulee jakaa sekä tutkijoille että yrityksille mahdollisimman vapaasti. Mutta jos tuo data on alunperinkin saastuneesta lähteestä, jos sitä ei alunperinkään olisi pitänyt edes kerätä, saati sitten hyödyntää - kyseessä on aivan toinen juttu.

Mitä ikinä dataa Liikennevirasto sitten ostaakin Soneralta, tuota dataa ei. Olisi. Ikinä. Pitänyt. Tallentaa. Mihinkään. 

 

...

Suomen olisi kumottava teleoperaattorien velvollisuus säilöä tietoja asiakkaistaan. Tämä on taas yksi asia, jossa voisimme näyttää tietä koko unionille. Kerrankin olla mallioppilas, niinku, positiivisessa mielessä, ei siis rähmällään retkottamalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Pertti Väänänen

Olipas harvinaisen kova piraatin itkupotkuraivari.

Minun liikkkeitäni saa minun operaattorini myydä ihan kelle vaan, jos vain lakia ei rikota.

Minä voin milloin vain sulkea puhelimeni, jolloin minua ei voi jäljittää. Olenko oikeassa?
Jos olen, niin itsehän minä valitsen, milloin minut voi jäljittää.

Käyttäjän AirZero kuva
Eetu Rantakangas

Mjoo. Puhelimen kiinni pitäminenhän on nyky-yhteiskunnassa ihan yhtä relevantti vaihtoehto kuin muuttaa metsään. Kaupassa tai pankkiautomaatillakaan ei tarvitse vinguttaa maksukorttia, kun voi hankkia ravinnon luonnosta.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Prepaid littymä, jos ei voi sulkea puhelinta.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

En itkenyt tai potkinut yhtään vielä. Raivo tästä asiasta on kyllä kasvanut vuosien mittaan, mutta siitäkin purkautui aika vähän ja hallitusti.

Kehotan lukemaan sen Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen. Sen mukaan sulla pitäisi oletusarvoisesti olla oikeus käyttää moderneja viestintälaitteita koska ja missä vaan, kenenkään valvomatta.

Ihan niinkuin isovanhemmillasi oli oikeus kirjesalaisuuteen.

Toki tuo oikeus voidaan ottaa pois esimerkiksi tuomioistuimen päätöksellä, jos on syytä epäillä että olet vaarallinen rikollinen. Mutta valtiolla ei ole oikeutta epäillä kaikkia alueellaan liikkuvia ihmisiä vaarallisiksi.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Tämä on tämä tukholma syndrooman ensioire. Kyllä minun sähköpostejani saa lukea. Tai puhelintani kuunnella. Ei minulla ole mitään salattavaa.
Eli ihminen, joka haluaa säilyttää yksityisyytensä on epäilyttävä. Tällaisia valtioita löytyy, venäjä, kiina jne... Usakin niitä vakoilee. Mutta ei sentään vielä epäile niitä ihmisiä, jotka haluaisivat pitää vallalla joitain rajoja. Näin päästään "Kyllä minua isoveli saa valvoa" maailmanlopun yhteiskuntaan.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Tässä liian myöhään tiistaiaamuna haluaisin lisätä vielä yhden jutun.

Nimittäin se media. Media sekä myy että ostaa mainoksia. Sekä myy että ostaa käyttäjädataa. Internetissä jokainen, joka haluaa ansaita rahaa - tuntemattomimmasta bloggaajasta suurimpaan sanomalehteen - vähintään luulee olevansa riippuvainen mainosverkostoista.

Miksi piirtää itse käppyröitä logeista, kun on Google Analytics? Miksi kirjoittaa ikinä mitään negatiivista Facebookista, jos sen kautta tulee jopa tuhansia linkkauksia joka päivä?

Onko siis ihme, jos jatkuvasta ja yhä pahenevasta yksityisyyden särkemisestä ei tahdo nousta kunnon mediahaloota?

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Samasta 'metadatasta' taitaa olla kysymys myös näiden erilaisten etukorttien suhteen. Ainakin itse olen sellaisessa käsityksessä että niiden todellinen toiminto markkinoinnin keskittämisen ohella (asiakkaat käyvät todennäköisemmin niissä paikoissa, jotka ovat yhteistyösopimuksessa tai kuuluvat etukorttijärjestelmään) on markkinatutkimuksen tekeminen kortin käyttäjistä, toisin sanoen asiakkaat ostavat itsellensä kortin, jonka avulla palveluntarjoajat voivat seurata asiakkaiden kulutustottumuksia. Kortin omistaminen tehdään kannattavaksi voisi väittää että ehkä jopa siirtohinnoittelemalla alennukset (järkevän hinnan saa vain kortilla, muuten kallista).

Kun palvelun tarjoaja myy asiakkaan tietoja eteenpäin, tästä pitäisi olla myös asiakkaan kanssa sopimus. Tai jos kortteja käytetään kulutustottumusten seurantaan, niin tämänkin tarkoituksen voisi tuoda ilmi.

Henkilökohtaisesti minua ei häiriste kumpikaan seikka hurjan paljoa, siis etukortit taikka puhelinliikenteen metadata. Pikemminkin kyse on muodollisuudesta, siitä että kysytäänkö asiakkaalta asiasta, ja miten paljon hänelle kerrotaan.

Toisaalta jos kukaan ei yhtään välittäisi yksityisyydensuojasta niin se rapautuisi, ja siinä mielessä piraattien toimintaan voi suhtautua positiivisesti tämän asian tiimoilla.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Etukorttien käytöstä tallennetaan tietoa hyvin tarkasti. Ei siis pelkästään aikaa, sijaintia tai rahasummia, vaan joka ainoa ostos, ja nämä yhdistetään hyvin tarkkoihin henkilötietoihin. Tätä en nimittäisi metadataksi, vaan yksinkertaisesti härskiksi tiedonkeruuksi.

Korttijärjestelmien tarkoitus on saada asiakkaat sitoutettua paremmin, ja maksimoida liikevoittoa (mm. nostamalla tuotteiden hintoja vähitellen, silleen sopivasti, että riittävän moni asiakas edelleen ostaa tuotteen). Tavallaan siis myymäläpäälliköiden työ on noissa ketjuissa ainakin osittain ulkoistettu tietojärjestelmälle.

Etukorttiasiakas/asiakasomistaja/tms. saa toki osan rahasta takaisin erilaisten alennusten ja bonusten muodossa, mutta pidemmän päälle vain helpottaa ja edistää itsensä ja muiden tehokkaampaa rahastamista.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Tässä kommentissa on mielipiteitäni, jotka mahdollisesti ovat virheellisiä, sillä mitään kunnollista tietoa aiheesta ei ole, lähinnä sieltä täältä kerääntyneitä käsityksiä sekä omia olettamia.

"Tätä en nimittäisi metadataksi, vaan yksinkertaisesti härskiksi tiedonkeruuksi."

Täyty myöntää että olet oikeassa "metadata" käsitteen epätäsmällisyydestä tässä kontekstissa, mutta ainakin oma käsitykseni on ettei pääasia ole se henkilötietojen kerääminen, vaan kulutuskäyttäytymisen mittaaminen.

"Korttijärjestelmien tarkoitus on saada asiakkaat sitoutettua paremmin, ja maksimoida liikevoittoa (mm. nostamalla tuotteiden hintoja vähitellen, silleen sopivasti, että riittävän moni asiakas edelleen ostaa tuotteen). Tavallaan siis myymäläpäälliköiden työ on noissa ketjuissa ainakin osittain ulkoistettu tietojärjestelmälle."

Minusta tämä näkökulma on hieman huonosti painotettu.. Pikemminkin kyse on yhdestä markkinoinnin osa-alueesta, mutta erityisesti keskityttään asiakaskunnan lojaaliuteen.

Ns. "Hintojen hiljattainen hivuttaminen" ei minun mielestäni ole varsinainen korttijärjestelmän tavoite, oikeammin pitäisi puhua hintojen määrittämisestä, joka ei ole riippuvainen korttijärjestelmistä. KÄsitykseni mukaan, voin olla toki väärässäkin, laskennallinen tuotteiden kysynnän mittaaminen kuulu sellaisen käsitteen piiriin kuin "ekonometria". Ymmärtääkseni tässä esimerkiksi lasketaan tiettyjen tuotteiden kysyntää tilastollisesti tai arvioidaan sitä erilaisten muutosten kautta.

Tuotteilla on erilaisia ehdollisia riippuvuus suhteita toisiinsa. Käsittääkseni tyypillisimmät termit tässä yhteydessä ovat "substituutti" eli korvike, ja "inferiorinen" eli huonompi tuote. Korvikkeet ovat yksinkertaisia hahmottaa esimerkiski: Kaupassa on kaksi eri valmistajan voipakettia myynnissä, kun yhden myynti nousee, toisen laskee. Huonommuudella tarkoitetaan sitä että tuotteet kyllä korvaavat toisensa, mutta toinen niistä on huonompi kuluttajien mielestä - mielipide, jonka pitäisi heijastua myös hinnoissa. Esimerkin kautta tämä voi olla vaikka kotimainen marja vs. ulkomainen marja, kuluttajat mielummin ostavat kotimaisen marjan. Suhteella tarkoitetaan myös sitä, että kun rahallinen kysyntä kasvaa, niin huonomman tuotteen myynti laskee ja parempien tuotteiden myynti nousee.

Tässä nyt esimerkkejä sellaisista asioista, joita mielellään tavaroita myyvät ihmiset haluaisivat tietää tuotevalikoimastaan.Tietojen hahmottaminen on helpompaa jos on yksilöntason tietoa siitä, mitä ihmiset ostavat.

Yksilöity tieto mahdollistaa erityisesti kuluttajatyyppihypoteesien muodostamisen ja testaamisen kerätyn tiedon avulla.

Jos näiden tuotteiden hinnat pyritään optimomaan tasolle, jolla voitto on paras, silloin alhaisen kilpailun olosuhteissa käy niin että hinnoista tulee liian korkeat. Kysyntä ei reagoi riittävän herkästi hinnan muutokseen (Asiakas käy kuitenkin samassa kaupassa, tai kuitenkin ostaa samat tavarat) näin ollen hinta voi kyllä hivuttautua ylemmäs, hieman samaan tapaan kuin kirjoitit, mutta halusin täsmentää tätä.

Varmaankin olet myös oikeassa siinä "hivuttamisessa" sillä tavoin että vaikuttaa luonnolliselta olettaa ihmisten reagoivan suhteellisesti voimakkaammin äkillisesti tapahtuviin suuriin muutoksiin, kuin mitä he reagoisivat juuri samaan muutokseen tehtynä pienemmissä erissä.

"Etukorttiasiakas/asiakasomistaja/tms. saa toki osan rahasta takaisin erilaisten alennusten ja bonusten muodossa, mutta pidemmän päälle vain helpottaa ja edistää itsensä ja muiden tehokkaampaa rahastamista."

Kyllä nämä alennukset voivat olla ihan oikeakin vastine sille, että kauppa saa kerätä juuri sinun tietojasi. Jokin kauppa voisi esittää sinulle esimerkiksi seuraavaa diiliä "Tee ostoksesi tällä kortilla, jonka avulla voimme seurata kulutuskäyttäytymistäsi. Tietosi tallennetaan järjestelmäämme anonyymeinä, muutamien oheistietojen yhteydessä, jotka luovutat kun täytät tämän kaavakkeen. Kun teet ostoksesi kortilla, saat 2% alennuksen tuotteistamme." Mutta muodollisuutena sitä vaihtokauppaa ei tehdä näin, vaan siihen kytketään myös tämä markkinoinnin keskittämisen osa-alue. Sitä paitsi kaikenlaisten pisteiden kerääminen on kivaa.

Toisin sanoen esimerkiksi sellainen kampanja, joka tällaisten korttien yhteydessä toteutetaan muodossa "20% alennusta kortilla" toteutettaisiin todennäköisesti vaikka kaupalla ei olisi kyseistä korttia olemassakaan. "Jos kortin saa ilmaiseksi" - siis korjaan "luovutat tietosi ilmaiseksi" - niin on helppoa kytkeä tämä kortin myyminen näihin alennuskampanjoihin, jotka silti ovat itsenäisestikin kannattavuudeltaan perusteltavissa.

Jälkikäteiset alennukset ilmeisesti ovat mahdollistaneet/mahdollistavat jonkinlaisen veronkikkailun. Uudessa Suomessa erilaisten ALV verokantojen ehkä mahdollistamasta veronkierrosta kirjoitti aikaisemmin Roope Luhtala

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Kirjoitin AMK-opinnäytetyöni avoimesta liikennedatasta.

http://theseus.fi/handle/10024/68299

Kerroin siinä mm. rekisterikilpiseurannasta ja sivusin myös paikkatietojen käyttöä liikenteen seuraamisessa.

Tuula Tervonen

Olen ollut 18-vuotta Soneran asiakas,nyt alkaa hyytyä.Olin vaihtamassa 2-vuotta sitten toista tarjooa,puhelin yhteyttä.Sim-kortti valmiina,soittivat Sonerasta monta hyvää oli tarjolla.Ei ole kuulunut ,ei näkynyt.Netti-yhdeyt tökki ,kun tulinkaupunkiin mökiltä.Valitusta,sinne ja tänne.2-yötä meni ,ennen kun yhdeydet palasi.Mietin mitä maksan,ja minne.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Minusta eli täydellisestä maallikosta, joka ei oikein mitään mistään ymmärrä, alkaa tuntua, että jotain on netti- sekä kännykkämaailmassa tapahtumassa. Ja vielä jotain sellaista, josta en oikein pidä.

Tässä hyvin yksinkertaisen miehen hyvin yksinkertaisen esimerkki: Katselin netistä ihan syystä tai toisesta huvikseni Münchenin ja Israelin hotellitarjontaa. Ja kas kummaa, kun useita päiviä tuon selailun jälkeen eri sivuilla minulle tarjottiin hotelleja noissa kaupungeissa. Eipä ihan tuntunut hyvältä.

Tietenkin minusta esimerkiksi venäläiset tietävät kaiken, jota olen nettiin kirjoittanut, mutta siitä huolimatta se tuntuu epämiellyttävältä. Mitä voin tehdä? En kaiketi yhtään mitään tai sitten lopettaa tyystin netin käytön.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Nykyään suosittuja selainlaajennuksia ovat sellaiset kuin Adblock+ ja Ghostery, näillä saa minimoitua vuotoa mainostajille varsin hyvin.

Myös selainten "yksityisyystila" toimii jossain määrin. Ja sitten on tietysti Tor...

Olen leikitellyt myös ajatuksella, että blokkaisin kaiken liikenteen Googlen IP-osoitteisiin. Naps poikki vain. Korvaavia palveluitahan löytyy kyllä, ongelma on vain että liian moni sivusto käyttää nimenomaan Googlen palveluja omiensa osana. Kun se on niin helppoa eikä maksa mitään. :/

Tapani Aro

siitähän pitäisi maksaa provikat liittymän haltijalle, onhan se väärin että joku ostaa kallista menovettä autoonsa,maksaa vakuutukset verot ym. ja kuljettaa mukanaan kallista soneran liittymää ja sitten operaattori vain hyötyy siitä...

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Brittien potilastietojärjestelmän "avoin data" toteuttaa kaikki pahimmat uhkakuvat.

Porsaanreiän kautta myös vakuutusyhtiö voi vapaasti ostaa kenen tahansa yksityisiä terveystietoja - kunhan sama yritys on rekisteröity myös "terveyspalvelujen tarjoajaksi".

Ja miltäpä kuulostaa vapaaseen kaupalliseen käyttöön tarkoitettu "pseudonymisoitu" data? Niin aivan. Jokainen pseudonyymi on yhdistettävissä takaisin henkilöihin, sillä mm. reseptitietoja ei ole sensuroitu riittävästi. Vaikka pseudonyymin syntymäaikaa ei kerrota, tiedoista käy ilmi mm. milloin ensimmäiset vauvarokotukset annettiin, ja missä:

http://theconversation.com/your-nhs-data-is-comple...

Lisäksi datasta on mahdollista identifioida perheenjäseniä, kunhan löytää henkilöt, jotka ovat muuttaneet paikasta toiseen samanaikaisesti. Yksi aktivisti jo demonstroi ongelmaa identifioimalla paikallisen poliitikon terveystiedot.

Briteillä on ollut muitakin ongelmia. Ainakin yksi terveyspalveluiden tarjoaja jäi jo kiinni siitä, että oli ladannut koko tietodumpin Googlen palvelimille (tietojahan siis ei olisi saanut viedä pois Britanniasta, mutta kun tämä tuntui kätevältä...)

...

Ja mitä yllä muistelin noista New Yorkin takseista... taksiasiakkaiden yksityisyys murrettiinkin lopullisesti jo viimeistään syyskuun puolivälissä:

http://research.neustar.biz/2014/09/15/riding-with...

Toimituksen poiminnat