Sata miljardia euroa - kenelle?

Espanjan avunpyyntö ei ollut yllätys, eikä tullut puun takaa. Sekä pyyntöä, että vastausta siihen, on valmisteltu jo kuukausia, samaan aikaan kun talousviisaat ovat yhä suurempaan ääneen varoitelleet. Espanja on jo ahdistettu kuilun partaalle, julkinen talous kuristettu henkihieveriin - vain, jotta yksityisille pankeille uskallettaisiin antaa vielä vähän lisää velkaa.

Nyt pyydetty sata miljardia euroa ei riitä kattamaan edes sitä pääomaa, jonka tallettajat ovat vetäneet pois espanjalaisista pankeista tämän vuoden aikana. Tuo talletuspako tulee vain kiihtymään, ja pelkästään sen korjaamiseen tarvitaan satoja miljardeja euroja lisää vielä ennen vuodenvaihdetta.

Mitään oikeaa rahaa noihin pankkeihin ei virtaa enää mistään. Espanjan säästötoimet tekevät yrittämisestä jatkuvasti vähemmän kannattavaa, ja vähentävät vielä työssäkäyvien kansalaisten kuluttamista entisestään. Asuntokuplan puhjettua ja työttömyyden revettyä, edes korkotuottoja ei ole paljoa odotettavissa.


Miksi, Kokoomus?

Kritiikkiä kuuluu nyt Suomessakin oikealta ja vasemmalta, hallitus- ja oppositiopuolueista, mutta hallituspuolueemme näyttävät pysyvän tiukasti Kataisen talutusnuorassa. Jutta Urpilaisen vajaan vuoden takainen lausunto "jokainen valtio huolehtikoon pankeistaan" kiertää nyt sosiaalisessa mediassa muka-huvittavana vitsinä:

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201...

Juttahan pitää sanansa: hän on valmis antamaan velkaa vain Espanjan valtiolle. Vaikka onkin selvää, että tuolla rahalla ostetaan vain vähän lisäaikaa maan yksityisille pankeille, ja mahdollistetaan entistäkin laajempi pääoman ryöstö.

Kokoomus, eurooppalaisten kaveriensa kanssa, rakastaa hyvinvointivaltioiden ja julkisten sektoreiden tuhoamista, yhteiskuntien eriarvoistamista, köyhien köyhdyttämistä, rikkaiden pitämistä rikkaina, ja jostain syystä myös jatkuvaa vallan keskittämistä ja ulkoistamista. Demokratian ja kansalaisyhteiskunnan hävittämistä, voisi sanoa.

Jo huhtikuussa yksi Suomen tuoreimmista MEPeistä, kokoomuksen Petri Sarvamaa, intoili miten Espanjan talousromahdus johtaisi entistä nopeampaan talousintegraatioon euroalueella. Hänestä tämä oli hieno juttu.

Hienouden voi kyseenalaistaa, jos ajattelee, että kohta suomalainen työtön on samassa asemassa kuin espanjalainen tai kreikkalainen kollegansa.

Mutta eihän tuo touhu ole enää edes oikeistolaista. Tällaiset pankkituet ovat sekä markkinatalouden että kapitalismin vastaisia hankkeita, joille lähin vertailukohta löytyisikin ehkä itänaapurin edesmenneestä kommunismista. Mahdotonta järjestelmää täytyy pitää yllä, kun ei muutakaan osata, eikä ideologia salli vaihtoehtoja.

Eurostoliitto, ainakin sen eteläosa, alkaakin olla jo siinä pisteessä, missä Neukkula oli 1990-luvun taitteessa. Talous umpikujassa, kansalaiset köyhdytetty - ensin tekemällä heidät riippuvaisiksi järjestelmästä, sitten jättämällä oman onnensa nojaan.

Seuraavaksi järjestelmä hajoaa, yhteinen omaisuus myydään alihintaan oligarkeille, ja miljardipääomat raijataan ulkomaille turvaan.

Vai olenko väärässä?

Voisimmeko puhaltaa yhteen hiileen? Edes tämän yhden kerran?

Kritiikki näitä vakuuksia tai takauksia kohtaan ei ole oikeistolaista tai vasemmistolaista. Se ei ole rasistista tai suvaitsevaista, eikä edes eurokielteistä tai -myönteistä. Ei ihmisen tarvitse olla persu tai kommunisti, ei libertaristi eikä zeitgeistiläinen, jotta tuomitsisi mokoman kusetuksen.

Jos tätä pyramidihuijauksen korttitaloa ei kaadeta, me joudumme kärsimään. Ihan kaikki. Vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. Ei se mitään, että sosiaaliturva tuhoutuu. Ei se mitään, että palkat pysyvät samana, mutta ostovoima laskee kuin lehmän häntä. Ei sekään mitään, että maksuton koulutus saattaa kohta olla historiaa, ja maanpuolustus jonkun (niin ikään romahtavan) Amerikan varassa.

Pienemmistäkin talouskriiseistä on kehittynyt maailmansotia. Eivätkä ne tavallisetkaan sodat, saati sitten sisällissodat, mitenkään kivoja ole. Jo tähänastinen kriisi saattaa tulla Suomelle kalliimmaksi kuin sotakorvaukset, vaikka emme taistelisi yhtään kenenkään kanssa.

Voisimmeko jotenkin toimia yhdessä, me ihan kaikki erilaiset ihmiset? Voisimmeko vielä jotenkin kääntää hallituksen pään, edes Suomessa?

Olisitko sinä valmis osoittamaan mieltä, yhteisestä asiasta, kommunistin kanssa? Keskustalaisen? Persun? Kokoomuslaisen? Demarin? Piraatin? Mahdollisesti oman puolueesi politiikkaa vastaan?

Hyväksyisitkö Suomen hallituksen kaatumisen sisäisiin ristiriitoihin? Hyväksyisitkö sen, että Suomessakin muutama pankki, ainakin pääomaltaan suunnilleen espanjalaispankkeja vastaavat Danske ja Nordea, mitä todennäköisimmin kaatuisi vuoden-parin sisällä?

Minä hyväksyisin. Tälle puhallukselle on pistettävä stoppi. Vastuuttomasti käyttäytyneet kantakoot vastuunsa. Yksien virheet eivät saa johtaa toisten elämän kurjistamiseen, tai lyhytnäköiseen turvaverkkojen hävittämiseen kaikilta, "säästöjen" nimissä, luottoluokituksen säilyttämiseksi ja vielä suuremman ryöstön mahdollistamiseksi.

Jos liittovaltio joskus rakennetaan, se ei saa syntyä velkojien sanelemasta pakosta, kurjuudesta tai rakenteellisesta väkivallasta, vaan aidosti yhteisistä positiivisista asioista. Ihmisten ehdoilla, ei pääoman.



PS.

Italialainen pankinjohtaja vakuuttelee, että kriisi ei leviä Italiaan:

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201...