Vaihtoehto rikkaiden tappamiselle
Aki Kaurismäen haastattelu Guardianissa ylitti uutiskynnyksen useammassa suomalaisessakin viestimessä. Humalaisen elokuvaohjaajan puheista on vaikea erottaa, mikä on piruilua ja mikä ei, mutta heitto rikkaiden ja näitä palvelevien poliitikkojen tappamisesta kelpasi Hesarillekin.
Samana päivänä kun tuo haastattelu julkaistiin, Ateenassa 77-vuotias apteekkari, jolla ei enää ollut varaa omiinkaan lääkkeisiinsä, ampui itsensä parlamenttitalon vieressä. Jälkeensä jättämässään viestissä mies totesi, ettei aio elättää itseään roskia tonkimalla – ja ennusti, että tulevaisuutta vaille jääneet nuoret tulisivat vielä tappamaan ”petturit”.
Tunisiankin vallankumous, ja koko arabikevät, alkoi yhden ahdinkoon joutuneen julkisesta itsemurhasta. Tilanteessa, jossa jo miljoonat kärsivät, ulkovaltojen hyväksi työskentelevien diktaattorien alla.
Mutta eihän tämä yhteinen Eurooppamme ole mikään arabidiktatuuri? Kansalaiset on hyvin sitoutettu systeemiin, eikä täällä aloiteta vallankumouksia kuten sata vuotta sitten. Eihän?
Täytyy sanoa, että en enää tiedä. Meidän eurooppalaiset johtajamme saattavat olla jo yhtä kajahtaneita kuin noiden diktatuurien hallinnot. Siinä, missä Gaddafi katsoi järkeväksi ampua mielenosoittajat, meidän johtajamme katsovat parhaaksi velkaannuttaa velkataakan alle romahtaneita valtioita entisestään. Vaikka sitten romahduttaisivat lisää valtioita perässä.
Kreikka on kuitenkin vasta esikuva siitä, mitä tuleman pitää. Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja ties monessako muussa maassa. Ehkä loppuviimeksi koko Euroopan alueella, jos nykyinen velkojen takaaminen ja keskusvallan pakottaminen jatkuu tarpeeksi pitkään.
Espanja tänään
Madridissa jätehuolto toimii aivan eri tavalla kuin Helsingissä. Tyypillisesti (hyvin lajitellut) jätteet viedään säiliöihin kadun varrelle illalla, mistä kuormuri noutaa ne öisin. Uutena ominaisuutena, vähäosaisemmat asukkaat käyvät läpi nuo roskikset, siltä varalta, että löytäisivät jotain syötävää tai rahanarvoista. Näin ei ollut vielä vuosi sitten, mutta nyt dyykkarit ovat jokaöinen ilmiö.
Kaksipuoluejärjestelmässä on jännät puolensa, nimenomaan Espanjan tapauksessa. PP ja PSOE harjoittavat oikeasti erilaista politiikkaa. PP on oikeammalla ja konservatiivisempi kuin Suomen kokoomus ja kristillispersut yhdessä, PSOE taas kauempana vasemmalla kuin Suomen SDP+Vas. Kun espanjalaiset vaihtavat hallitusta, muutokset ovat saman tien jokapäiväisessä elämässä tuntuvia.
Ja espanjalaiset todellakin vaihtavat hallitusta, oikein pallottelevat sillä. Jo ainakin neljä kertaa peräkkäin.
Viimeisimmissä vaaleissa PP äänestettiin takaisin valtaan samanlaisella murskavoitolla, kuin se vuonna 2007 äänestettiin pois vallasta. PP oli luvannut korjata talouden, jonka särkemisestä se syytti PSOE:ta. Nyt tämä korjausliike tuntuu espanjalaisen elämässä seuraavasti:
– energian hinta nousee 5-7%
– yrityksiltä peritään muutama miljardi lisää veroja
– julkisen sektorin (jo alennetut) palkat pysyvät jäädytettyinä
– suunnilleen kaikkia etuuksia leikataan (mm. kotihoidon tuki poistetaan joiltain kansalaisilta kokonaan)
– Euroopan paras terveydenhuolto rampautetaan
Kyseessä on siis korviaan myöten velkaantunut valtio, jonka työvoimasta lähes neljännes on työttömänä, ja jonka talous kutistuu tällä hetkellä parin prosentin vuosivauhtia.
Säästötoimien tarkoituksena ei tietysti olekaan parantaa taloutta. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että valtio saa vielä vähän lisää velkaa. Espanja on jo samassa kuolinkamppailussa, missä Kreikka ja Portugali ennen sitä.
Ja niin – Espanjan talous on yhä tuplasti sen, mitä ennen Espanjaa ”pelastettujen” maiden. EU ei pysty ”pelastamaan” Espanjaa, ei vaikka Rajoy alkaisi järjestelmällisesti tappaa köyhiä. Tähän mennessä hallinto on tyytynyt kumiluoteihin ja kyynelkaasuun, jotka epäilemättä kivasti muistuttavat äänestäjiä PP:n edellisestä valtakaudesta. Ei näytä yhtään Kreikalta, eihän?
Ikävää on, että tällaiset leikkaukset ovat oikeistopuolueiden märkä uni. Juuri näin ne ovat aina halunneet tehdä, hävittää hyvinvointivaltiot ja palvelut, ja kriisi kelpaa mainiosti syyksi.
…otsikkoon liittyen
Vaihtoehtona mellakoinnille, kapinalle ja sisällissodalle olisi tietenkin Islannin tie. Kriisimaat irti eurosta, ja omille jaloilleen, itse päättämään taloudestaan.
Todennäköisesti Kreikankin talous alkaisi kasvaa nopean devalvaation jälkeen, Islannin tavoin. Kunhan palveluja ei tuhota ja yhteiskuntaa romahduteta. Nykyiset ”korjausliikkeet” ajavat maan vain syvemmälle lamaan, ja muuttavat jäljelle jäävänkin talouden harmaaksi – ellei sitten ihan mustaksi.
Mikä vielä matkittavampaa, islantilaiset vaihtoivat hallituksensa kerralla aivan uuteen, ja pääsivät kirjoittamaan uutta perustuslakia. Yhteistyönä, avoimesti Internetissä. Mitä sijoittajista, pankkiireista tai edes rahan arvosta, jos koko valtion voisi siirtää hetkessä 2000-luvulle, ja talouden potkaista uudelleen kasvuun?
Kriisistä voi siis seurata jotain hyvääkin. Mutta sitä varten tarvittaisiin asiallisia, ei-korruptoituja päättäjiä, jotka uskaltaisivat sanoa pankkiireille ja painostajille tosi rumasti, ja viittaisivat kintaalla Rehnille ja kumppaneille.
Tuskatonta pitkäperjantaita kaikille. Itse poistun nyt koneen äärestä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Miten siis valtion talous tasapainoitettaisiin, jos palkkoja ei lasketa, palveluita ei supisteta, eikä veroja nosteta?
Defaultilla päästäisiin velan korkomenoista, mutta ne eivät (vielä) ole menojen pääosa. Uusi velka kasvaa muutamassa vuodessa uudestaan.
Islannin tapaan devalvointi tarkoittaa käytännössä palkkojen laskua ja kerran toteutetuvaa varsinkin vähätuloisiin työläisiin ja eläkeläisiin kohdistuvaa inflaatioveroa. Kun hintataso sekin asettuu muutamassa vuodessa kansainvälisesti samaan suhteeseen, on edessä uusi devalvaatio. Jos kaikki muutkin maat käyttävät samaa keinoa, niin devalvaatio menettää merkityksensä, ja se täytyy tehdä kaksinkertaisella voimakkuudella.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos kaikki muutkin maat käyttävät samaa keinoa, niin devalvaatio menettää merkityksensä, ja se täytyy tehdä kaksinkertaisella voimakkuudella.”
Tämä olisi halvempaa kuin kaikki se, mitä nyt tapahtuu Kreikassa ja seuraavaksi muualla. Valtiot ovat selvinneet paljon pahemmastakin, paljon paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksesi oli niin synkkä ja pessimistinen, että ei lukijoille jää kuin Salkkari Sepon vaihtoehto.
Tosin Pääsiäisen teemaan kuuluu ylösnousu, ja varmaan se Seppokin tulevissa jaksoissa vielä nähdään.
Ilmoita asiaton viesti
Ylösnousu Suomelle tarkoittaa markassa paluuta tolkun aikaan. —-> Kok + rkp oppositioon.
Espanja on viiminen naula euro-arkkuun.
Point Break: ’Spain last nail in Euro-coffin’
http://www.youtube.com/watch?v=5Ag058hZK3A&list=FL…
’Zombie bankers’ drag Europe into ’banker hell’ – Max Keiser
http://www.youtube.com/watch?v=98aGhBW6mi4
ben zyskoo-vitsi eilen tv ssä selitti, että euro-alue on rivitalo joka palaa toisesta päästä ja väliin pitää rakentaa palomuuri paperista. Eli ei puhetta, että palomuuri rakennettaisiin tiilistä tai että tulipalo sammutettaisiin vedellä.
Ilmoita asiaton viesti
Valuutta saa olla euro, markka, kopeekka tai vaikka kupariplootu (joka muuten olisikin erinomainen maailmanvaluutta). Kaikki ne olisivat ihan käyttökelpoisia, oikein käytettynä.
Mutta jos valuuttaa lainataan halvalla kaikille, ja jos sitä luodaan tyhjästä aina kun joku takaa lainan tai kiinnittää omaisuutta, omaisuus (ja valta) pakostikin keskittyy harvoille, ja kaiken hinta nousee loputtomiin.
Ilmoita asiaton viesti
Olli Rehnin omatuntoa luulisi kolkuttavan tuo kreikkalaisen apoteekkarin itsemurha. Toki myös Suomen hallitus tukee samaa hulluutta kuin Rehn. Ikävää, mutta totta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä blogisti oikeassa on, vaikkei tuokaan tie ole helppo. Nyt kuitenkin pelaamme pakotetusti suurpääoman pussiin, ja kansalaiset kärsivät. Oikeampaa olisi antaa suurpääoman kärsiä.
Vaikkei yksi presidentti tätä ratkaisekaan, niin miksi ihmeessä valitsitte (te, jotka sen teitte) Sauli Niinistön, suurpääoman sätkynuken?
Ilmoita asiaton viesti
Pian kun on vaihtoehto pian esillä otsikkona. Aion esittää oman kirjoitukseni.
Ilmoita asiaton viesti
Poisto tuplauksen takia.
Ilmoita asiaton viesti