Vaihtoehto rikkaiden tappamiselle

Aki Kaurismäen haastattelu Guardianissa ylitti uutiskynnyksen useammassa suomalaisessakin viestimessä. Humalaisen elokuvaohjaajan puheista on vaikea erottaa, mikä on piruilua ja mikä ei, mutta heitto rikkaiden ja näitä palvelevien poliitikkojen tappamisesta kelpasi Hesarillekin.

Samana päivänä kun tuo haastattelu julkaistiin, Ateenassa 77-vuotias apteekkari, jolla ei enää ollut varaa omiinkaan lääkkeisiinsä, ampui itsensä parlamenttitalon vieressä. Jälkeensä jättämässään viestissä mies totesi, ettei aio elättää itseään roskia tonkimalla – ja ennusti, että tulevaisuutta vaille jääneet nuoret tulisivat vielä tappamaan ”petturit”.

Tunisiankin vallankumous, ja koko arabikevät, alkoi yhden ahdinkoon joutuneen julkisesta itsemurhasta. Tilanteessa, jossa jo miljoonat kärsivät, ulkovaltojen hyväksi työskentelevien diktaattorien alla.

Mutta eihän tämä yhteinen Eurooppamme ole mikään arabidiktatuuri? Kansalaiset on hyvin sitoutettu systeemiin, eikä täällä aloiteta vallankumouksia kuten sata vuotta sitten. Eihän?

Täytyy sanoa, että en enää tiedä. Meidän eurooppalaiset johtajamme saattavat olla jo yhtä kajahtaneita kuin noiden diktatuurien hallinnot. Siinä, missä Gaddafi katsoi järkeväksi ampua mielenosoittajat, meidän johtajamme katsovat parhaaksi velkaannuttaa velkataakan alle romahtaneita valtioita entisestään. Vaikka sitten romahduttaisivat lisää valtioita perässä.

Kreikka on kuitenkin vasta esikuva siitä, mitä tuleman pitää. Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja ties monessako muussa maassa. Ehkä loppuviimeksi koko Euroopan alueella, jos nykyinen velkojen takaaminen ja keskusvallan pakottaminen jatkuu tarpeeksi pitkään.

Espanja tänään

Madridissa jätehuolto toimii aivan eri tavalla kuin Helsingissä. Tyypillisesti (hyvin lajitellut) jätteet viedään säiliöihin kadun varrelle illalla, mistä kuormuri noutaa ne öisin. Uutena ominaisuutena, vähäosaisemmat asukkaat käyvät läpi nuo roskikset, siltä varalta, että löytäisivät jotain syötävää tai rahanarvoista. Näin ei ollut vielä vuosi sitten, mutta nyt dyykkarit ovat jokaöinen ilmiö.

Kaksipuoluejärjestelmässä on jännät puolensa, nimenomaan Espanjan tapauksessa. PP ja PSOE harjoittavat oikeasti erilaista politiikkaa. PP on oikeammalla ja konservatiivisempi kuin Suomen kokoomus ja kristillispersut yhdessä, PSOE taas kauempana vasemmalla kuin Suomen SDP+Vas. Kun espanjalaiset vaihtavat hallitusta, muutokset ovat saman tien jokapäiväisessä elämässä tuntuvia.

Ja espanjalaiset todellakin vaihtavat hallitusta, oikein pallottelevat sillä. Jo ainakin neljä kertaa peräkkäin.

Viimeisimmissä vaaleissa PP äänestettiin takaisin valtaan samanlaisella murskavoitolla, kuin se vuonna 2007 äänestettiin pois vallasta. PP oli luvannut korjata talouden, jonka särkemisestä se syytti PSOE:ta. Nyt tämä korjausliike tuntuu espanjalaisen elämässä seuraavasti:

– energian hinta nousee 5-7%
– yrityksiltä peritään muutama miljardi lisää veroja
– julkisen sektorin (jo alennetut) palkat pysyvät jäädytettyinä
– suunnilleen kaikkia etuuksia leikataan (mm. kotihoidon tuki poistetaan joiltain kansalaisilta kokonaan)
– Euroopan paras terveydenhuolto rampautetaan

Kyseessä on siis korviaan myöten velkaantunut valtio, jonka työvoimasta lähes neljännes on työttömänä, ja jonka talous kutistuu tällä hetkellä parin prosentin vuosivauhtia.

Säästötoimien tarkoituksena ei tietysti olekaan parantaa taloutta. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että valtio saa vielä vähän lisää velkaa. Espanja on jo samassa kuolinkamppailussa, missä Kreikka ja Portugali ennen sitä.

Ja niin – Espanjan talous on yhä tuplasti sen, mitä ennen Espanjaa ”pelastettujen” maiden. EU ei pysty ”pelastamaan” Espanjaa, ei vaikka Rajoy alkaisi järjestelmällisesti tappaa köyhiä. Tähän mennessä hallinto on tyytynyt kumiluoteihin ja kyynelkaasuun, jotka epäilemättä kivasti muistuttavat äänestäjiä PP:n edellisestä valtakaudesta. Ei näytä yhtään Kreikalta, eihän?

 

Ikävää on, että tällaiset leikkaukset ovat oikeistopuolueiden märkä uni. Juuri näin ne ovat aina halunneet tehdä, hävittää hyvinvointivaltiot ja palvelut, ja kriisi kelpaa mainiosti syyksi.

 

…otsikkoon liittyen

Vaihtoehtona mellakoinnille, kapinalle ja sisällissodalle olisi tietenkin Islannin tie. Kriisimaat irti eurosta, ja omille jaloilleen, itse päättämään taloudestaan.

Todennäköisesti Kreikankin talous alkaisi kasvaa nopean devalvaation jälkeen, Islannin tavoin. Kunhan palveluja ei tuhota ja yhteiskuntaa romahduteta. Nykyiset ”korjausliikkeet” ajavat maan vain syvemmälle lamaan, ja muuttavat jäljelle jäävänkin talouden harmaaksi – ellei sitten ihan mustaksi.

Mikä vielä matkittavampaa, islantilaiset vaihtoivat hallituksensa kerralla aivan uuteen, ja pääsivät kirjoittamaan uutta perustuslakia. Yhteistyönä, avoimesti Internetissä. Mitä sijoittajista, pankkiireista tai edes rahan arvosta, jos koko valtion voisi siirtää hetkessä 2000-luvulle, ja talouden potkaista uudelleen kasvuun?

Kriisistä voi siis seurata jotain hyvääkin. Mutta sitä varten tarvittaisiin asiallisia, ei-korruptoituja päättäjiä, jotka uskaltaisivat sanoa pankkiireille ja painostajille tosi rumasti, ja viittaisivat kintaalla Rehnille ja kumppaneille.

hautakangas
Piraattipuolue Helsinki

Helsingin piraattien hallituksen jäsen, Piraattipuolueen hallituksen jäsen.
Ei haluaisi mitään valtaa mihinkään, mutta on valmis ottamaan vastuuta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu